Amerikkalaiset hämmästyivät: Suomi on lukemisen suurvalta – ainakin toistaiseksi

Sanomalehtien lukeminen vähenee. Kirjastojen käyttömäärät ja määrärahat laskevat.

kirjastot
Teksti
Tuomas Pulsa

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomalaiset ovat maailman lukutaitoisin kansakunta, julistaa amerikkalaistutkimus. Tulokset ovat pohjoismaisen mallin juhlaa, sillä muut Pohjoismaat miehittävät tulosten neljää seuraavaa sijaa.

Tutkimus on merkittävä. Siinä yhdistettiin varsinaisten lukutaitotestien (Pisa, PIRLS) tuloksia siihen, millaiset mahdollisuudet eri maiden kansalaisilla on lukutaitonsa kehittämiseen käytännössä.

Tätä mitattiin esimerkiksi vertaamalla kirjastojen määrää, tietokoneiden saatavuutta ja sanomalahtien suosiota eri maissa. Lisäksi arvioitiin sitä, kuinka paljon mikäkin valtio sijoitti koulutusjärjestelmiinsä.

Tutkimusta johtanut Central Connecticut State Universityn rehtori, kasvatustieteiden tohtori John W. Miller korosti Washington Postin haastattelussa sitä, miten tärkeää oli mitata lukutaitoa myös muuten kuin varsinaisilla testituloksilla.

Esimerkiksi hyvin Pisa-testeissä pärjäävät Aasian valtiot – kuten Etelä-Korea, Japani tai Kiina – eivät Millerin mukaan enää menesty tutkimuksessa, jossa otetaan huomioon myös kansalaisten mahdollisuudet lukemiseen ja lukutaidon kehittämiseen testien ulkopuolella.

Suomen tutkimusmenestys sen sijaan perustui juuri tasaisuuteen. Toisin kuin moni muu maa, Suomi ei kuulunut pohjasakkaan yhdelläkään mittarilla.

Tosin samasta syystä kokonaislistauksen ykkössija antaa hieman liian myönteisen kuvan.

Jos tutkitaan tuloksia kaikissa tutkimuksen viidessä alakategoriassa, huomataan, että Suomi on kärjessä ainoastaan sanomalehtien lukemisessa. Jaettu toinen sija heltisi lukutaitotestien tuloksista.

Sen sijaan esimerkiksi koulutukseen panostamisessa Suomi sijoittui vasta sijalle 18, tietokoneiden saatavuudessa sijalle 8 sekä kirjastojen määrässä ja laajuudessa sijalle 10.

 

Tunnettu tosiasia on, että Suomi menettää asemiaan tietotekniikan edelläkävijänä. Sen sijaan kirjastoissa listasijoitus esimerkiksi Unkarin, Puolan, Viron ja Latvian takana on hivenen yllättävää.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan mitattu käyttöastetta, vaan ainoastaan kirjastojen ja niissä olevien kirjojen määrää väestöön suhteutettuna.

Katsaus kotimaisiin kirjastotilastoihin ei kuvaa kuitenkaan paranna. Vaikka kirjastokäyntejä kertyi vuonna 2014 edelleen yli 50 miljoonaa, kymmenen vuotta aiemmin kirjastoissa käytiin vielä lähes 67 miljoonaa kertaa vuodessa.

Sama pätee lainausmääriin. Vielä vuonna 2004 Suomen kirjastoista lainattiin lähes 80 miljoonaa kirjaa. Vuonna 2014 lainauksia oli enää 68 miljoonaa.

Laskussa ovat myös muun muassa kirjastojen lukumäärä, henkilökunnan työtunnit, tehdyt aineistohankinnat sekä aukiolotunnit.

Lisäksi kuntien heikko taloudellinen tilanne on aiheuttanut myös muunlaisia säästötoimia.

 

Budjettileikkaukset ovat pakottaneet kirjaston muuttamaan hankintapolitiikkaansa, kertoo palvelupäällikkö Kaisa Hypén Turun kaupunginkirjastosta.

”Emme halunneet vähentää eri nimikkeiden lukumäärää, joten päätimme jatkossa hankkia vähemmän kappaleita kutakin kirjaa”, Hypén kertoo.

Tämä näkyy varausjonoissa.

Esimerkiksi helmikuun alussa Turun alueen Vaski-kirjastojen varatuin kirja oli Laura Lindstedtin Finlandia-voittaja Oneiron. Nyt sitä jonottaa 284 ihmistä. Teoksia on 90 kappaletta.

Turkulaiset eivät myöskään ole jonoineen yksin. Myös pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen halutuin kirja oli Oneiron, jota jonotti helmikuun alussa 2489 henkilöä. Kirjaa on kirjastoissa 365 kappaletta.

Kun masentavien kirjastotilastojen ohella myös sanomalehtien levikit ovat pitkään osoittaneet alaspäin ja koulutusmäärärahoja leikataan, voikin kysyä, oliko amerikkalaistutkimus vain viimeinen valonpilkahdus.

Ovatko Suomen päivät lukemisen supervaltana luetut?

 

Ainakin kirjastolaitoksessa uskoa tulevaan löytyy.

Turun kirjastotoimenjohtajan Aart de Heerin mukaan julkiset kirjastot ovat aikojen saatossa tottuneet joustavuuteen.

”Tässä on kirjastolaitoksen voima. Se pystyy sopeutumaan muutokseen”, hän linjaa.

Budjettisupistuksiin voidaan reagoida kehittämällä toimintaa. Keinoja ovat esimerkiksi itsepalvelun ja kirjastojen välisen yhteistyön lisääminen.

Uhkakuvia toki on, mutta palvelupäällikkö Hypén muistuttaa myös lupaavista merkeistä. Esimerkiksi lastenkirjojen osalta lainausmäärät ovat Turussa jopa yli 10 prosentin kasvussa.

”Toivon, että kirjaston monipuolisesta käytöstä tulee lapsille tapa ja kasvamassa on uusi lukijoiden sukupovi”, Hypén sanoo.

Koko maan tasolla lastenkirjojen lainausmäärien kasvu ei ole ollut yhtä voimakasta, mutta pari viime vuotta myös valtakunnallinen käyrä on osoittanut loivasti ylöspäin.

Ehkä lukuinnostuksenkin suhteen toivo on tulevissa sukupolvissa.