Terveisin, Bella
Bella Gamidova, 25, päätti jäädä Kiovaan, vaikka hänen ystävänsä pakenivat kaupungista. Hän raportoi arjestaan Suomen Kuvalehdelle.
Aamuyöllä Bella Gamidova heräsi ohuesta unestaan. Hän tuijotti kattoa ja yritti ajatella uneen tuudittavia ajatuksia. Juuri kun hän oli torkahtamaisillaan uudestaan, jostain kuului räjähdys. Sitten toinen.
Samassa makuuhuoneessa nukkuva sisko heräsi, ja hetken kuluttua huoneeseen ryntäsi myös veli. Bella katsoi kelloa: se näytti 4.07. ”Sota on alkanut”, sisko sanoi.
Oli torstai 24. helmikuuta 2022. Presidentti Vladimir Putinin armeija oli hyökännyt Ukrainaan.
Bella Gamidova on 25-vuotias kiovalainen. Ennen sotaa hän työskenteli englanninopettajana, kääntäjänä ja tulkkina.
Yli puolet Ukrainan pääkaupungin Kiovan 3,5 miljoonasta asukkaasta on paennut sotaa. Bella ja sisarukset ovat päättäneet jäädä.
He asuvat Nikita Hruštšovin aikakaudella pystytetyssä kerrostalossa muutaman metropysäkin päässä Kiovan keskustasta. Veli on toisen vuoden opiskelija lääketieteellisessä tiedekunnassa. Sisko työskentelee graafisena suunnittelijana.
Bellan vanhemmat asuvat Venäjän armeijan piirittämässä Mariupolin kaupungissa, missä Bellakin varttui aikuiseksi. Isä on yrittäjä ja äiti kotiäiti.
Vanhemmat syntyivät muslimiperheeseen Azerbaidžanissa, mutta Bella itse ei tunnusta mitään uskontoa. Hän puhuu ukrainaa, venäjää, englantia, saksaa ja azerin kieltä.
Bella raportoi arjestaan sähköpostein ja Telegram-viestein Suomen Kuvalehdelle.
Tiistai 1. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Kiovaa lähestyvä venäläisten sotilaskolonna on jo yli 64 kilometriä pitkä. Sota jatkuu kuudetta päivää, ja Venäjä on iskenyt ohjuksilla miljoonakaupunki Harkovan keskustaan Koillis-Ukrainassa. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vetoaa videoyhteydellä EU-parlamentille pitämässään puheessa: Todistakaa, että seisotte rinnallamme! Puheen jälkeen Zelenskyille osoitetaan parlamentissa suosiota seisaaltaan.
Harjasin hampaat kymmenen kertaa päivässä
”Yritin olla sodan ensimmäisinä päivinä vahva, tukahduttaa suruni, jottei se tarttuisi sisaruksiini. Mutta kun näin ikkunasta raskasta sotilaskalustoa ja sireenit ulvoivat kaikista ovista ja ikkunoista, masennuin. Tyhjät kadut ja tuloillaan oleva kevät pahensivat tilannetta.
Koetin saada ajatukset muualle: kokkasin, ompelin, harjasin hampaat kymmenen kertaa päivässä, tein kasvonaamioita. Vanha pakko-oireinen häiriöni palasi. Aloin laskea, kuinka monta kirjainta on missäkin sanassa ja jakaa lauseiden sanojen määrän neljällä saadakseni tasanumeroita.
Sisarukseni yrittävät myös pärjätä omilla tavoillaan: tekemällä ruokaa ja kertomalla omituisista nettikommenteista. Silti siskoni saa raivo- ja itkukohtauksia muutaman tunnin välein.
Vaikea kuvitella, että olen jo 25-vuotias ja konflikti Venäjän kanssa on jatkunut siitä lähtien kun olin 17. Asuin vuonna 2014 Mariupolissa.
Eilen Mariupolista katkaistiin sähköt, ja yhteydenpito vanhempiini on ollut hyvin hankalaa.
Olen opettanut englantia monessa eri koulussa ja kielikursseja tarjoavassa yrityksessä. Sen jälkeen, kun koronapandemia iski, siirryin opettamaan verkossa. Työnantajani on venäläinen yritys, oppilaat ukrainaisia ja venäläisiä.
Tällä hetkellä kenelläkään ukrainalaisista oppilaistani ei ole varaa tunteihin eikä kukaan kykenisi muutenkaan opiskelemaan, keskellä pommituksia. Lisäksi ruplan kurssin romahdus katkaisi käytännössä palkan maksun. Minulla on hieman rahaa tallessa, kiitos äidin, joka on aina opettanut säästäväisyyttä.
Minulla ei ole hätää verrattuna ystävääni, joka työskentelee synnytyslääkärinä Harkovassa. Hän on joutunut auttamaan lapsia maailmaan bunkkerissa. Tai ystäväni Kiovassa: hänen reumalääkkeensä ovat lopussa ja hänellä on myös sydänvika, eikä hän löydä lääkkeitä yhdestäkään apteekista.
Eilen tapahtui käänne. Olen lukenut ohjeita, miten saisin ’normaalin’ päivärutiinini takaisin. Olin tehnyt saman virheen kuin kaikki tuttuni: seurasin uutisia ja sosiaalisen median kanavia joka minuutti. Nyt tarkistan uutiset vain muutaman kerran päivässä.”
Keskiviikko 2. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että yli 450 000 ihmistä on paennut Ukrainasta Puolaan. Ukraina ja Venäjä neuvottelevat ensimmäistä kertaa Valko-Venäjän rajalla. Venäjän suurin pankki Sberbank ilmoittaa jättävänsä Euroopan markkinat.
Pommisuojassa on hämähäkinseittejä
”Terve! Nukuin noin kolme tuntia viime yönä, ja nyt päänsärky piinaa. Kotitalomme lähelle pystytettiin yöllä barrikadeja. Toivottavasti niillä pysäytetään Putlerin armeija tai ne antavat meille suojaa, jos jotain tapahtuu.
Tänään oli tavallaan tapahtumarikas päivä. Kävin ruokaostoksilla, vihdoin oli taas joitain kasviksiakin tarjolla, olen kaivannut perunoita ja porkkanoita. Löysin kaupasta jopa kaksi limppua.
Matkalla kauppaan näin vaivalloisesti käveleviä vanhuksia. He kantavat valtavia kauppakasseja, mutta pystyvät ostamaan vain yhden leivän. Olen suhteellisen nuori ja saan tarvittaessa raavittua kasaan lantin sieltä toisen täältä. Saattaisin pärjätä ilman lääkkeitä tai ilman ruokaakin muutaman päivän juomalla vain vettä, mutta vanhat ihmiset eivät selviydy.
Kokkailin, siivosin asuntoa, kävin pitkässä suihkussa.
Jotkut ystäväni miettivät lähtemistä Länsi-Ukrainaan, Lviviin. Sinne kulkee juna joka päivä. Olen miettinyt sitä, mutta en voisi antaa itselleni anteeksi, jos pakenisin ja jättäisin vanhempani Mariupoliin. Minun pitää pysyä täällä, jotta voin tarvittaessa auttaa heitä.
Olemme paenneet pommisuojaan muutaman kerran, mutta vereni hyytyy ajatuksesta, että joutuisin sinne myöhään illalla tai yöllä ulkonaliikkumiskiellon aikaan. Olosuhteet ovat kurjat: likaiset lattiat, hämähäkinseittejä, ei lämmitystä ja valtava määrä ihmisiä ahtautuneina sisään.
Asumme kerrostalomme ylimmässä kerroksessa. Jos jotain tapahtuu, kaikki sortuu alta kuin korttitalo ja kellariin pääsy estyy. Silti minusta tuntuu turvallisemmalta omassa asunnossani kuin kellarissa mahdollisen vakoojan kanssa.
Veljelläni ei ole nyt luentoja. Yliopistorakennusta pommitettiin toissa päivänä. Mutta hänellä on paljon kotitehtäviä ja tenttikirjoja. Hän vitsaili: sota on paha, mutta kokeet kesäkuussa vielä pahemmat.
Yritin etsiä vanhemmilleni eilen varavirtalähteitä. Sähköliikkeet ovat suljettuina, joten otin yhteyttä Mariupolissa olevaan mieheen, joka suostui myymään kaksi varavirtalähdettä 50 dollarilla. Kiskurihinta, ennen sotaa 50 dollarilla sai ainakin neljä vastaavaa.
Eniten minua huolestuttaa nyt uuden työn löytäminen. Yritän etsiä joka päivä.”
Torstai 3. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Kiovaa kohti matkaava venäläiskolonna ei ole edennyt kolmessa päivässä käytännössä lainkaan. Presidentti Sauli Niinistö matkustaa Washingtoniin tapaamaan presidentti Joe Bidenia. Ukraina menettää strategisesti tärkeän Hersonin kaupungin hallinnan.
Ystäväni ovat paenneet Lviviin
”Päivä olisi voinut olla parempikin. Minusta tuntuu, että rakentamani tyyni julkisivu murenee taas. Päivä alkoi säännöllisillä rutiineilla, tiskaamalla, siivoamalla, lukemalla uutisia, kokkaamalla, ja sitten kuulin, että suurin osa ystävistäni on paennut kaupungista ja mennyt Lviviin.
Olen onnellinen, että he ovat paremmassa turvassa. Mutta eilen Kiovan rautatieasemaan oli osunut rakettien sirpaleita ja tajusin, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta lähteä, mikäli tilanne muuttuu todella huonoksi. Saan syyttää itseäni, jos sisaruksilleni tapahtuu jotain.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä, yritän punnita hyötyjä ja haittoja.
Minulla oli taas migreeni, koska olin itkenyt niin paljon. Nukuin päivällä. Tuntuu, että olen vanhentunut vähintään viisi vuotta viikossa, henkisesti siis. Olen laihtunut kolme kiloa, mutta sehän ei ole koskaan huono asia. En ole taaskaan saanut yhteyttä vanhempiini, ja tietämättömyys heidän tilanteestaan on painajaismaista.
Vakoojiin liittyen. He yrittävät sekoittua siviilien joukkoon, teeskentelevät olevansa ukrainalaisia. Venäläiset eivät osaa lausua tiettyjä ukrainankielisiä sanoja, kuten leipä tai mansikka. Venäläiset voi erottaa ukrainalaisista käyttämällä näitä sanoja, toivottavasti en paljasta strategioitamme. Tietyt äänneyhdistelmät eivät ole luontaisia venäjää puhuville, niistä he jäävät myös kiinni.
Syömme kotona bulgurvehnää, kuskusta, riisiä, tattaria ja niiden kanssa kalasäilykkeitä ja erilaisia nuudeleita, joita meillä on varastossa. Meillä on myös vähän lihaa, mutta yritämme käyttää sitä säästeliäästi. Huomenna aiomme tehdä borssikeittoa, siitä riittää neljäksi päiväksi. Siskoni leipoi eilen pirozhkia perunatäytteellä. Meillä on myös joitain kasviksia, kuten persiljaa ja smetanaa borssiin lisättäväksi.
Minusta on mukavaa kirjoittaa näitä viestejä, ne antavat tavallaan tarkoituksen, kuin pitäisi päiväkirjaa. Toivottavasti voin lukea ne uudestaan, kun kaikkien ukrainalaisen edessä on valoisa tulevaisuus ja Putler on kuollut.”
Perjantai 4. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Zaporižžjan ydinvoimalarakennuksessa riehui yöllä tulipalo. Säteilyturvakeskus vakuuttaa, että voimalan reaktorit eivät ole vaarassa. Venäjällä voi nyt saada 15 vuoden vankeusrangaistuksen julkaisemalla ”valheellista tietoa” maan armeijasta. Päivän gallupeissa yli puolet ruotsalaisista ja 48 prosenttia suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä.
Äitini on nero
”Venäläisjoukot tulittivat ydinvoimalaa, käsittämätöntä. Venäjän demoralisoitunut armeija ei meitä päihitä, siksi se turvautuu törkeisiin keinoihin.
Äitini on nero. Hän sai lähetettyä meille viestin kahden naapurinsa välityksellä. Kotitalomme Mariupolissa ei ole toistaiseksi vaurioitunut. Huonomminkin voisi olla, mutta saisinpa kuulla heidän äänensä. Jos tilanne pahenee entisestään, haluaisin saada vanhempani pois sieltä. Mutta he ovat itsepäisiä. Kaikki, mitä he ovat elämänsä aikana rakentaneet, on Mariupolissa, ja luopuminen on todella vaikeaa. Haluan luottaa heidän harkintaansa.
Maailma seuraa vierestä Ukrainassa tapahtuvaa tuhoa. Hiljaisuus on väkivaltaa. En usko, että Putler käyttäisi ydinaseita. Ei kai hän voi siitä yksin päättää, ratkaisuun tarvitaan muitakin ihmisiä. Joku hänen alaisistaan puuttuisi luultavasti peliin ja päättäisi hänen päivänsä.
Pelkään vihan ja raivon määrää, joka minuun on kertynyt.
Onko tosiaan jo perjantai? Luulin, että oli keskiviikko. Setäni soitti minulle tänään ja kysyi, miten olemme pärjänneet. Sanoin hänelle, että olemme jo tottuneet sotaan, koska sitä on jatkunut seitsemän päivää. Järkytyin kun hän sanoi, että nyt on sodan yhdeksäs päivä. Suunnitelmani tälle viikonlopulle on pysyä turvassa, mahdollisimman paljon kotona. Olen kuullut huhuja, että jo yksitoista naista on raiskattu miehitetyillä alueilla.
Täytyy ahmia jokin hyvä sarja.”
Lauantai 5. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Venäjä ilmoitti aamulla tulitauosta ja aikomuksesta sallia humanitaariset käytävät Mariupoliin. Aamupäivällä: hyökkäykset Mariupoliin jatkuvat Venäjän lupaamasta tulitauosta huolimatta. Iltapäivällä: Mariupolin asukkaiden evakuointi on keskeytetty, siviilejä ohjeistetaan hakeutumaan suojaan.
Tiktokin ennustajan mukaan Putin kuolee
”En ole juonut koskaan alkoholia, mutta kun sota on ohi, vedän lärvit. Tiktokin ennustajan mukaan Putin kuolee 8.–12. maaliskuuta välisenä aikana. Toivottavasti kahdeksantena, koska se on kansainvälinen naistenpäivä. Se olisi paras lahja koskaan.”
Sunnuntai 6. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että humanitaarinen tilanne Mariupolissa on katastrofaalinen. Ukrainasta paenneiden ihmisten määrä on ylittänyt 1,5 miljoonaa. Venäjällä yli 4 300 ihmistä otetaan kiinni sodanvastaisissa mielenosoituksissa.
Syytän alitajuisesti myös venäläisiä oppilaitani
”Kerron isästäni. Hän lopetti tupakoinnin 50-vuotiaana. Uri Geller -niminen mentalisti hypnotisoi hänet television välityksellä. Isä kosketti tv-ruudulla Gellerin kättä, ja sen jälkeen hän ei ole enää polttanut. En usko, että Gellerillä oli oikeasti osaa tai arpaa asiaan, isä vain etsi pätevää syytä lopettaa. Nyt hän syö todella epäterveellisesti, vaikka on diabeetikko.
Tämä päivä on ollut yksi vaikeimmista, koska minun piti kertoa venäläisille opiskelijoilleni, että kaikki tunnit on virallisesti lopetettu ensi viikosta alkaen. Olen nyt siis myös virallisesti työtön. Opiskelijoissani on paljon mukavia ihmisiä, kerroimme, kuinka kunnioitamme ja rakastamme toisiamme. He kehuivat tuntejani, sanoivat, että haluavat jatkaa sodan jälkeen. Mutta en usko, että olen koskaan valmis kohtaamaan heitä enää. Kun syytän Putleria siitä, mitä on tapahtunut, ja venäläisiä, jotka pitävät matalaa profiilia eivätkä ole tarpeeksi äänekkäitä, syytän alitajuisesti myös oppilaitani.
Toivottavasti en kuulosta siltä, että kieriskelen itsesäälissä. Mariupolin tuhoaminen ja vanhempieni tilanne tekee minut hulluksi. Tiktok auttaa. Siellä näen ihmisiä, jotka ovat samassa veneessä kanssani, voimme nauraa, katsoa hassuja videoita ja unohtaa kaiken ikävän hetkeksi.
Ennen sotaa lauantait ja sunnuntait olivat päiviä, jolloin tapasin ystäväni, pelasimme lautapelejä ja joimme vihreää teetä, joskus menimme elokuviin. Uusi Batman-elokuva on tulossa pian, taidamme katsoa sen tänä vuonna kaikki erikseen. Mitäpä tuosta, olen iloinen, että olemme hengissä.”
Tiistai 8. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että kaksi miljoonaa ihmistä on paennut Ukrainasta. Zelenskyi puhuu Ison-Britannian parlamentille videoyhteyden välityksellä: ”Mariupolin asukkaita kidutetaan. Jatkamme taistelua maamme puolesta, hinnalla millä hyvänsä.” YK:n hätäavun koordinaattori Martin Griffiths sanoo, että Mariupolissa, Harkovassa ja Melitopolissa tarvitaan epätoivoisesti apua, erityisesti henkiä pelastavia lääkkeitä.
Vanhempani sulattavat Mariupolissa lunta vedeksi
”Huomenta. Täällä ollaan terveinä ja turvassa, tosin hirveissä vatsakrampeissa, makaan sängyllä enkä tee mitään. Apteekit ovat tyhjiä, mutta pidän kuumavesipulloa vatsallani, se auttaa kipuihin.
Meillä on nyt muuten täysi talvi. Kadut ovat saaneet kevyen lumipeitteen, lunta satoi koko yön.
Mariupolissa ihmiset keräävät lunta ja sulattavat sen vedeksi. Onneksi siellä on suljettu tehtaita, joten lumi ei ole kovin saastunutta. Kaikki keräävät lunta, myös vanhempani. Heillä ei ole sähköjä eikä lämmitystä.
Kaduille on pystytetty ruoanlaittopisteitä. Tai niin ainakin naapurit sanovat. Ihmiset jakavat ja kokkaavat varastoimaansa ruokaa keskenään, koska humanitaarista apua perille vievät bussit ovat yhä matkalla. Kuulin juuri, että lapsi oli kuollut nestehukkaan.
Jos minä joutuisin päiväkausiksi eroon ulkomaailmasta ja ympärillä riehuisi sota, tulisin hulluksi. Toivottavasti yliopistoni Mariupolissa on yhä pystyssä.
Ai niin, onnea naistenpäivänä! Se on ollut täällä suuri juhlapäivä, mutta tänä vuonna ei tunnu siltä. Ystäväni ja minä yritämme vain rentoutua, lähetämme toisillemme hassuja naistenpäivän meemejä.”
Keskiviikko 9. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Ukrainasta ulkomaille paenneita on jo noin 2,15 miljoonaa. Venäjä myöntää käyttäneensä varusmiehiä ”erikoisoperaatiossaan”. Venäjä iskee Mariupolin kaupungin lastensairaalaan. Kuvat näyttävät, kuinka raskaana olevia naisia siirretään pois pommitetusta sairaalarakennuksesta.
Minulla on jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia
”Isäni soitti minulle tänään ensimmäistä kertaa sodan syttymisen jälkeen. Minun on vaikea kuvailla, mitä tunsin, olen kuin houreessa. Hän sanoi, että kaikki kaupat on tyhjennetty, paljon taloja on tuhottu, venäläiset haluavat moukaroida koko kaupungin raunioiksi.
Hän käveli kahdeksan kilometriä – hän on 64-vuotias ja hänellä on sydänsairaus ja diabetes – voidakseen soittaa meille. Hän sanoi, että äiti meni etsimään vettä, huhujen mukaan jossain oli kaivo täynnä vettä.
Kirjoitan tätä, mutta kuulen isäni äänen päässäni, miten hän nyyhkytti ja yritti tukahduttaa itkunsa, kuulen sen yhä, ja se on sietämätöntä. Kun kysyin, mitä hän söi aamiaiseksi, hän sanoi, että vanhaa raejuustoa ja lasin vettä. Hän yritti niin kovasti vakuuttaa minulle olevansa kunnossa. Hän sanoi tuovansa äidin huomenna, jotta voisimme puhua hänellekin. Paluumatkallaan hän aikoi kerätä puutavaraa, jotta he voisivat valmistaa ruokaa nuotioilla.
Talomme seisoo koskemattomana, jopa ikkunat ovat ehjät. Voisinpa siirtää heidät ajatuksen voimalla turvalliseen paikkaan, minne tahansa paitsi Mariupoliin. Kunpa olisin tajunnut aikaisemmin, mitä tulee tapahtumaan, ja ryhtynyt toimeen.
Minulla on jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia, mutta ymmärrän, kuinka itsekkäitä ne ovat. Mutta jos olisi jokin keino päättää tämä jatkuva ahdistus, tarttuisin siihen epäröimättä. Päänsärkyni ovat hirveitä ja luulen, että olen menettämässä mielenterveyteni.”
Torstai 10. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Kiovan pormestarin Vitali Klytškon mukaan kaupunki on muuttunut linnoitukseksi jokaista rakennusta, katua ja tarkastuspistettä myöten. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov väittää, ettei Venäjä ole hyökännyt Ukrainaan. EU:n ulkosuhteita johtava Josep Borrell tuomitsee Venäjän ilmaiskut Mariupolin synnytys- ja lastensairaalaan ”hirvittäväksi sotarikokseksi”.
Äiti soitti juuri minulle!
”Hyvää iltapäivää. Olo on vähän parempi. Migreeni piinaa yhä, se on uusi juttu, eikä minulla ole siihen määrättyjä lääkkeitä. Olen varmaan vain heikkohermoinen. Olisi kiva saada lisää kasvonaamioita.
Olemme keskustelleet Kiovasta pakenemisesta. Teimme jopa konkreettisen listan hyvistä ja huonoista puolista. Ainoa syy jäädä on yhä se, että jos vanhempamme tarvitsevat apua, pystymme auttamaan heitä parhaiten täältä. Ihan logistiikankin kannalta, koska kaikki isot maareitit johtavat Kiovaan. Pikkuiset, sisareni siis, vastustavat ehdottomasti lähtemistä. Mutta pelkään yhä enemmän, että jos päätämmekin lähteä, on liian myöhäistä.
Äiti soitti juuri minulle! Hän oli jossain parvekkeella, sodan äänet kuuluivat taustalla niin lujaa, että pystyin tuskin erottamaan hänen äänensä. Hän sanoi, että kaupunki on sekaisin, se on täynnä ruumiita ja rosvoja.
Eilen kun hän haki vettä kaivolta, pommi putosi lähelle ja hän lensi räjähdysaallon paineesta selälleen. Hän löi päänsä, raapi verille polvensa, kyynärpäänsä ja leukansa. Hän ei pystynyt puhumaan vähään aikaan koska oli sokissa, mutta laastaroi haavat ja on taas tänään tolpillaan. Hän sanoi, että heillä on riittävästi ruokaa mutta eivät pysty valmistamaan sitä, koska heti kun he saavat sytytettyä nuotion jonnekin, lähellä räjähtää ja pitää aloittaa alusta.
Olin niin onnellinen, kun kuulin hänen äänensä. Isäni työpaikkaa ei enää ole, se on pommitettu raunioiksi. Hän näki kotimme ikkunasta tänään, miten se romahti kasaan.”
Sunnuntai 13. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Lvivin lähellä sijaitsevan sotilaiden koulutuskeskuksen kuolonuhrien määrä on noussut 35:een. Puolan presidentti ei pidä hävittäjien lähettämistä Ukrainaan mahdollisena ja sanoo, että Ukrainan toistuvasti pyytämä lentokieltoalue ”tarkoittaisi kolmannen maailmansodan alkamista”. Financial Times -lehden mukaan Venäjä on pyytänyt Kiinalta asekalustoapua sotaa varten.
En usko, että venäläiset pääsevät koskaan Kiovaan
”Täällä sitä yhä porskutetaan. Meillä oli suuri siivouspäivä, varsinainen lianirrotusoperaatio. Jos talo kaatuu, ainakin asuntomme kimaltelee puhtauttaan. Mutta en usko, että venäläiset pääsevät koskaan Kiovaan.
Eilen puhuin vanhempieni kanssa 20 minuuttia, mikä oli valtava ilo ja suuri saavutus ottaen huomioon, miten heikot yhteydet Mariupoliin ovat. Isäni juo kaiken teen, jonka saa käsiinsä. Jos Asovanmeri kuivuu, se on hänen syytään. Vanhempani asuvat viidennessä kerroksessa, jotkut ylempien kerrosten asukkaat nukkuvat nyt heidän luonaan tai asuvat siellä väliaikaisesti. Ihmiset ovat erittäin luotettavia ja valmiita auttamaan, antavat vaikka paidan päältään.
Me itkimme tietysti ensin puhelimessa, mutta itku vaihtui nopeasti vitseihin ja nauruun. Nyt suorastaan kehrään energiaa. Kaksi päivää sitten olimme valmiita lähtemään pakoon Kiovasta. Silloin alkoi liikkua huhuja Ramzan Kadyrovin tšetšeenijoukoista ja Putlerin värväämistä syyrialaisista kurkunleikkaajista, jotka hyökkäisivät kaupunkiin. Mutta jostain syystä paniikki hellitti ja pysymme yhä täällä, emme mene minnekään.
Veljelläni on oikeita luentoja maanantaina. Hänen hygienian professorinsa selvisi Butšan kaupungista eilen hädin tuskin hengissä, mutta alkaa taas vetää tunteja yliopistossa.
Olen optimistisella tuulella. Saatan saada takaisin työni osa-aikaisena kielten opettajana. Yritän löytää myös jotain lisätienestejä, ehkä uusia opiskelijoita. Elämä jatkuu.”
Tiistai 15. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Kiovan ilmaiskuissa on kuollut useita ihmisiä. Kaupunkiin määrätään aiempaa tiukempi ulkonaliikkumiskielto tiistai-illasta torstaiaamuun. Syyrialaisen ihmisoikeusjärjestön mukaan Venäjä on värvännyt yli 40 000 sotilasta Syyriasta. Venäjä ilmoittaa eroavansa Euroopan neuvostosta.
Pelkään, että ihmiset väsyvät Ukraina-uutisiin
”Yritän yhä etsiä uusia oppilaita lisätulojen toivossa.
En ole koskaan hävennyt venäjän puhumista niin paljon kuin nyt. Se tuntuu siltä kuin olisin yhtä niiden ihmisten kanssa, jotka aiheuttavat kärsimystä ukrainalaisille. En halua ajatella samalla kielellä, jolla Putler ajattelee, koska sen sekopään mielestä venäjää puhuva on venäläinen. Olemme puhuneet ystävieni kanssa sekä venäjää että ukrainaa, mutta nyt olemme siirtymässä pelkästään ukrainaan.
Ihailemme omaa presidenttiämme, hän on sanansa mittainen mies. Olen katsonut häntä televisiosta lapsesta lähtien enkä olisi arvannut, että hänestä tulee näin hieno johtaja. Me tiedämme nyt kaikkien poliitikkojemme nimet. Ennen tätä emme tunteneet moniakaan heistä, vain nimekkäimmät, nyt heille tehdään fanisivustoja.
Aina kun jossain käynnistyy sota, ihmiset ovat hetken aikaa äänekkäitä ja kiinnostuneita, päiviä, korkeintaan viikkoja. Me tiedämme sen, olemme jo kokeneet sen. Pelkään, että niin käy taas, ihmiset väsyvät Ukraina-uutisiin eivätkä pian halua kuulla meistä enää mitään. Sitten olemme omillamme.
Tänä iltana kahdeksalta alkaa 35 tunnin ulkonaliikkumiskielto. Töiden jälkeen iltapäivällä kävin ostamassa tarvikkeita kotiin, jonotin ruokakauppaan lähes tunnin.”
Torstai 17. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että maan tasalle pommitetun mariupolilaisen teatterin väestönsuojassa on saattanut olla jopa yli tuhat naista ja lasta. Britannian puolustusministeriö arvioi, että Venäjän hyökkäys Ukrainassa on pääosin pysähtynyt kaikilla rintamilla. Länsiarvioiden mukaan Venäjä on laukaissut jo noin tuhat ohjusta Ukrainaan.
Tuntuu ylivoimaiselta rauhoitella sukulaisia Azerbaidžanissa
”Väsyttää. Loputtomat yhteydenotot – tekstiviestit ja puhelut – sukulaisiltamme Azerbaidžanista kuormittavat aika paljon.
Isälläni on seitsemän sisarusta ja äidilläni neljä veljeä siellä, ja heillä kaikilla on lapsia ja serkkuja. He ovat kauhuissaan tilanteesta, ymmärrän, mutta tuntuu ylivoimaiselta yrittää rauhoitella jokaista heistä. Sukulaiset ovat hyvin tärkeitä vanhemmilleni, mutta ennen kuin sota alkoi, olin hädin tuskin puhunut kaukaisimmille heistä.
Olen aina yrittänyt välttää liiallisia ihmiskontakteja, vuorovaikutuksessa on paljon vaaroja. Mieluummin piirtelen tai lueskelen omissa oloissani. Puhuminen, varsinkaan nykyään, ei vie ajatuksia pois sodasta vaan voimistaa niitä.”
Perjantai 18. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että Putin esiintyy Moskovan stadionilla kymmenilletuhansille katsojille, mutta hänen puheensa katkeaa Venäjän televisiossa kesken lauseen. Kiinan presidentti Xi Jinping sanoo puhelinkeskustelussa Joe Bidenille, etteivät Ukrainan konfliktin tapaiset yhteenotot ole kenenkään etu. Biden kertoo Xille, millaisia seurauksia Venäjän tukemisella on.
Vanhempani pakenivat Mariupolista
”Isä ja äiti onnistuivat pakenemaan Mariupolista eilen aamulla. He pakkasivat mukaan vain pari nyssäkkää ja matkustivat rekan kylmässä rahtitilassa 150 kilometriä kohti Prymorskia.
Rekka hajosi matkalla, ja henkilöautot ryhtyivät hinaamaan sitä Berdianskiin, mutta saattuetta ei päästetty kaupunkiin, koska siellä on kuulemma jo bussilasteittain Mariupolin pakolaisia. Se ohjattiin toiselle reitille – pois turvakäytävästä.
Saattueen ihmiset hajaantuivat eri suuntiin, vanhempani ja setäni jäivät oman onnensa nojaan. He viettivät yön tienposkessa ulkonaliikkumiskiellon aikaan.
Juoksin ympäri asuntoa kuin päätön kana ja yritin keksiä jotain heidän auttamisekseen. Soitin kaikkiin mahdollisiin kontaktinumeroihin aamuseitsemästä lähtien. Lopulta sain yhteyden pelastuslaitoksen ihmisiin ja he soittivat isälleni, luojan kiitos hänen puhelimensa akussa oli vielä virtaa. Heidät majoitettiin prymorskilaiseen opiskelija-asuntolaan. En ole koskaan ennen tajunnut, miten hyviä ja auttavaisia ihmiset ovat.
Seuraavaksi etsin ja löysin autokyydin, joka kuljettaa vanhempani ja setäni Zaporižžjaan. Muut seurueeseen kuuluneet päättivät joko jäädä Prymorskiin tai lähteä Krimin kautta Azerbaidžaniin, toivottavasti he pääsevät turvaan.
Oli viimeinen hetki saada isä ja äiti pois Mariupolista. En voinut uskoa silmiäni, kun näin satelliittikuvista kaupungin tuhon. Mutta en uskalla iloita ennen kuin he ovat täällä Kiovassa.”
Sunnuntai 20. maaliskuuta
► Uutisissa kerrotaan, että ainakin 1,5 miljoonaa lasta on paennut Ukrainasta. Yhdysvallat ja Nato eivät näe merkkejä siitä, että Putin olisi valmis konfliktin purkamiseen. Mariupolin rakennuskannasta 80 prosenttia on vaurioitunut tai tuhoutunut.
En halua enää tuhlata energiaa vihaamiseen
”Vanhempani pääsivät Kiovaan eilen aamulla. He ovat nyt täällä! Ainakin päällisin puolin he näyttävät voivan hyvin ja yrittävät sopeutua uuteen elämään.
Olen täynnä toiveikkuutta! Haaveilen hetkestä, jolloin palaan vapautettuun Mariupoliin. Silloin teen pitkiä kävelyretkiä rannalla, ihailen värikkäitä suihkulähteitä ja puhtaita valkoisia katukiviä, syön paikallisia mauttomia nuudeleita, valitan ilmansaasteista, joita kaupungin teräs- ja rautatehdas tuottaa, mietin, mihin uusista värikkäiksi maalatuista taloista muuttaisin.
Voisin paasata rakkaudestani Mariupoliin loputtomasti. Se palautuu vielä entiseen kauneuteensa.
En halua enää tuhlata energiaa vihaamiseen. Tietenkin raivo ja epätoivo valtaavat välillä mielen, mutta taistelen vastaan. Ihminen, joka pystyy antamaan anteeksi, on vapaa. Uskon, että voitto tulee, kun kevät on täydessä vauhdissa.”
Keskiviikkona 23. maaliskuuta Bella Gamidova lähetti viestin: Saimme tietää eilen, että ohjus iski vanhempiemme kotiin, lapsuudenkotiini, kaksi tuntia sen jälkeen, kun he olivat lähteneet pakomatkalle. Talo on nyt raunioina. Äiti itki koko viime yön, koska ei ollut pakannut mukaan edes yhtä valokuva-albumia perheestämme.
Juttua on tarkennettu 15.6.2022 kello 13.40: Venäläisammus oli iskenyt Bella Gamidovan vanhempien taloon jo 8. maaliskuuta. Se oli tuhonnut talon ylimmät kerrokset, mutta Gamidovien viidennen kerroksen asunto vaurioitui vain osin. Aiempi tieto perustui väärinkäsitykseen.