Tuulesta temmattua
Tuulisähkö on Suomessa muuttunut verovaroilla ylläpidetystä erikoisuudesta houkuttelevaksi liiketoiminnaksi.
Iihin, Oulun pohjoispuolelle, kohoaa viisi tuulivoimalaa, joiden lavat huitovat 250 metrissä. Maamerkit kurottavat paljon ylemmäs kuin Näsinneulan näköalatorni, Suomen korkein rakennus.
Tuuliwatti Oy:n jättivoimalat käynnistyvät syksyllä 2019 Iin Viinamäessä. Tuotanto on vuodessa yhteensä 85 gigawattituntia. Se on paljon sähköä. Määrä riittäisi 35 400:lle kerrostalossa asuvalle kolmihenkiselle perheelle.
Parissa vuodessa on tapahtunut hämmästyttävä käänne. Tuulisähkö on muuttunut veronmaksajien kustantamasta menoautomaatista houkuttelevaksi liiketoiminnaksi, ilman tukia.
Nopeaa kehitystä selittää teknologian tuplaloikka. Tornien korkeus ja lapojen pituudet ovat kasvaneet käsi kädessä. Yhä enemmän tuulta siepataan yhä suuremmalta pinta-alalta.
Eniten tuulivoimaloiden lähellä asuvia ihmisiä huolettaa melu. Suurista voimaloista lähtee aiempaa vähemmän desibelejä. Roottorin pyörimisnopeus on verkkainen ja muotoillut lavat ovat hiljaisempia.
Mutta massiiviset myllyt näkyvät yhä kauemmas.
Selvä enemmistö suomalaisista lisäisi tuulivoimaa. On myös kuntia, joissa hankkeita on torpattu.
Lupia haetaan jo 300 metriä korkeille voimaloille. Roottorin pyyhkäisemä pinta-ala on hurja, reilut kolme hehtaaria. Kahdeksan joukkuetta mahtuisi pelaamaan jalkapalloa neljälle kentälle.
Ja vielä jäisi tilaa myös huoltojoukoille.
Tuulessa on voimaa. Kun tuulen nopeus kaksinkertaistuu, sen teho peräti kahdeksankertaistuu. Korkealla käy navakampi puhuri. Siksi uudet voimalat kurottavat kohti taivasta.
Viinamäen roottorin napa on 175 metrissä, jossa tuulee keskimäärin 7,5 metriä sekunnissa. Sadassa metrissä nopeus on 6 metriä sekunnissa.
Puolentoista metrin ero kuulostaa vähältä. Mutta pieneltä tuntuvan lisäyksen vaikutus on radikaali: voimalan vuosituotanto nousee lähes puolta suuremmaksi.
Korkeasta tornista on myös toinen etu.
Rosoinen pinta, kuten metsä, heikentää tuulta ja aiheuttaa pyörteisyyttä. Koska Viinamäessä lavat ovat 70–80 metriä latvusten yllä, metsä haittaa enää vähän.
Ii kuuluu Suomen ”tuuliaittaan”, joka ulottuu Vaasan eteläpuolelta Perämeren pohjukkaan. Tornien kasvaessa voimaloita kannattaa rakentaa lisää myös Lappiin ja sisämaahan: 200 metrissä on enemmän energiaa.
Aina ei tuule tarpeeksi edes korkealla. Vuodessa vajaan kuukauden ajan Viinamäestä ei lähde sähköä valtakunnan verkkoon. Kauhuskenaariossa tuotanto romahtaa juuri talvella, kun kulutus on huipussaan.
Epäilys talvisin seisovista tuulivoimaloista on sitkeä myytti.
Atlantilta saapuu matalapaineita – ja niiden mukana tuulia – eniten syksyisin ja talvisin. Siksi Viinamäenkin tuotanto on suurimmillaan silloin, kun suomalaiset paistavat kinkkujaan.
Joulukuussa syntyy sähköä lähes kaksin verroin enemmän kuin heinäkuussa.
Tuulisähkön osuus ei juuri nouse 2020-luvulla. Näin linjattiin Suomen energia- ja ilmastostrategiassa reilut kaksi vuotta sitten. Tuulesta on liian kallista tuottaa energiaa ilman valtion tukia, asiantuntijat uskoivat.
Ennuste vanheni saman tien.
Maaliskuussa 2017 Lappeenrannan teknillinen yliopisto julkaisi laskelmat: maalle rakennettava tuulivoimala jauhaa jo hiukan ydinvoimalaa halvempaa sähköä.
Lokakuussa 2018 analyysi päivitettiin. Tuulen tuotantokustannus olikin neljänneksen edullisempi kuin ydinsähkön. Iin Viinamäessä hinta painuu uuteen ennätykseen, selvästi alle 30 euroon megawattitunnilta.
Nyt kysymys kuuluu: montako tornia ehditään pystyttää vuoteen 2030 mennessä? Silloin tuulisähkön osuus sähkönkulutuksesta on neljännes, Sitra arvioi. Kolmannes, Tuulivoimayhdistys uskoo.
Jotta alan tavoite toteutuu, uuden ajan voimaloita tarvitaan 1 500 ja investointirahaa kahdeksan miljardia.
Tuuli alkaa olla tuulen pahin uhka.
Pohjoismaihin rakennetaan kiivasta tahtia uutta päästötöntä puhurivoimaa. Jos sitä tulvii liikaa markkinoille, hinta romahtaa. Se taas jäädyttäisi rakentamisintoa.
Siksi tuulisähkölle mietitään vaihtoehtoisia käyttömuotoja. Kaukolämmöksi? Vai vientituotteeksi Keski-Eurooppaan? Suomen öljyksi kuten sijoittaja Seppo Savolainen on maalaillut.
Viinamäen sähköä päätyy Prismoihin ja S-marketteihin. Yksi Tuuliwatin omistajista on S-ryhmä, maan suurin kauppaketju.
Lähteet: Tuuliwatti, Antti Kettunen; Suomen Tuulivoimayhdistys, Anni Mikkonen; Ramboll, Vesa-Pekka Alkula; Pöyry, Iida Sointu; Ilmatieteen laitos; Anders Lindfors; Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Esa Vakkilainen; FCG Suunnittelu ja tekniikka, Leila Väyrynen; VTT; Raul Prieto, Hannele Holttinen, Erkka Rinne, Vattenfall, Vestas, Norges Vassdrags- og energiadirektorat, Sitra, Energiateollisuus.