Tapahtui Pariisissa natsimiehityksen aikana

Marguerite Durasin (1914–1996) novellikokoelma Tuska (suom. Jukka Mannerkorpi, 1987) on järkyttävä kirja. Luin sen teatteriohjaaja Mikko Roihan haastattelua (SK4/2014) varten.

Roiha on sovittanut natsimiehityksen aikaiseen Pariisiin sijoittuvasta novellikokoelmasta näytelmän. Hän on antanut sille nimeksi Vastarinta, ja hän on myös ohjannut esityksen. Vastarinnan  ensi-ilta oli Teatteri Jurkassa Helsingissä eilen. Esitys on hyytävän hieno. Uskallan sanoa niin, vaikka objektiivisuus, jos sellaiseen uskoo, tuppaa katoamaan, kun on haastatellut etukäteen tekijöitä.

Pelkäsin ainoastaan sitä, että esitys olisi liian rankka Jurkan intiimissä tilassa esitettäväksi. Ei ole, monet kävivät kiittämässä tekijöitä kädestä pitäen esityksen jälkeen.

Kirjan lukemisen jouduin keskeyttämään monta kertaa. Rankin on niminovelli, Tuska.

Duras kertoo tositapahtumiin perustuvassa novellissaan miehensä paluusta keskitysleiriltä. Robert Antelme, novellin Robert L on tuomittu sinne Ranskan vastarintaliikkeen jäsenenä.