Riitta Kylänpää hakee kirjoista lohtua.

Robert Crumb ja Genesis: 1. Moos. u-miehen kynästä

Riitta Kylänpää
Blogit Kohtaamiset 5.2.2010 07:31

genesisAjatus Robert Crumbista Raamatun kuvittajana on juuri niin hurja ja mieletön, että vain Robert Crumbin voi kuvitella siihen tarttuvan.

Kauas on tultu siitä, kun lähes neljä vuosikymmentä sitten ensimmäisen kerran luin – tai näin – R. Crumbin tuotantoa. Janis Joplinin levyn Cheap Thrills kansi vuodelta 1968 lienee ollut ensimmäisiä.

Siihen aikaan oli suoranainen ihme, että amerikkalaisen undergroundin tuotteet – tai edes tieto niistä – ylipäänsä levisivät tänne Euroopan kaukaisimpaan kolkkaan. Mutta jollakin käsittämättömällä tavalla nämäkin huolettomat alakulttuurin tekijät onnistuivat markkinointiponnistuksissaan. Tai ehkä ”ponnistus” on tässä väärä sana. Tavara levisi kuin itsestään, koska se oli vaikeasti saavutettavissa, ”sopimatonta” ja ”vaarallista”.

Niin tai näin, tilanne Crumbin kohdalla helpottui huomattavasti, kun legendaarinen sarjakuvalehti Jymy ryhtyi julkaisemaan hänen tuotantoaan suomeksi 1973. Sitä ennen, vuonna 1970, Crumbin töitä esiteltiin aikansa edistyksellisessä taidelehdessä, Iiriksessä. Eräänlainen ihme ja kertova yksityiskohta sekin.

Silloisen teinin mieltä tietysti kiihotti Crumbin suorasukainen ja räävitön suhde seksin, rockin ja mietojen huumeiden jännittävään kolminaisuuteen. Miksi juuri nämä kolme asiaa yhteen keitettynä – se ei koskaan täysin selvinnyt, mutta ei sen tarvinnutkaan selvitä. Sen vain tajusi tai ei tajunnut.

Fritz-kissan, Herra Luonnollisen ja monen tuhtireisisen, pullearintaisen, pystynännisen ja aina seksiin valmiin tyttölapsen isä täyttää ensi vuonna ei ihan Iisakin saati Nooan lukuja vielä mutta 70 vuotta kuitenkin.

Crumbin tänään suomeksi ilmestyvä Genesis on kuvitustyönä mittasuhteiltaan raamatullinen, vaikka kattaakin ”vain” sen ensimmäisen kirjan. (Minua aihe kiinnostaa sikälikin, että julkaisin kauan sitten runon, joka käänsi luomiskertomuksen takaperin.)

Esipuheessaan taiteilija vakuuttaa viattomia aikeitaan: tarkoitus ei ole rienata, vaan piirtää ”pyhä” teksti auki.

Lukijan tai katsojan ensimmäinen reaktio on lievä pettymys: Baabelin torni on korkea ja Sodoman ja Gomorran tulikivenkatkuinen hävitys kauhea, mutta entäs sitten. Eikö tämä ole jo moneen kertaan nähty? Eikä sitäkään voi kiertää, että Iisakin hauta on pelkkä kivikasa.

Alkuaikojen kielletyn hedelmän makua ei ole edes siinä, että ensimmäinen mies ottaa ensimmäisen naisen paratiisin ruohikolla – takaapäin, kuten u-sarjakuvissa on tapana. Kuva ei ole myöskään yksityiskohdiltaan sillä tavoin ”graafinen” kuin mihin Crumbilla on totuttu.

Sarjakuvapiirtäjän Genesiksen merkitys on kuitenkin toisaalla. Urakka on mieletön – ja siksi juuri Crumbin tapaan toteutettuna mielekäs. Taiteilija on nostanut kädet pystyyn heti ensimmäisen sivun ensimmäisessä ruudussa: kuva autiosta ja tyhjästä maasta, jonka päällä Jumalan henki liikkuu – miten sen voisi tehdä toisin, kuvaksi joka olisi yhtään enempää kuin mitä teksti sanoo?

Yksittäisiä ruutuja tärkeämpää on suuri kuva. Katsokaa tätä paperille piirrettyjen viivojen ja pisteiden määrää, ihmisen ponnistelun surkeutta ja kauneutta.

Genesis. Kuvittanut R. Crumb. Teos 2010.

Lisää aiheesta:

Robert Crumb teki sarjakuvan Mooseksen kirjasta: ”Raamattu ei ole niin helppo kuin Avatar” (SK 1.2.2010)

Riitta Kylänpää

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt