Robert Crumb teki sarjakuvan Mooseksen kirjasta: "Raamattu ei ole niin helppo kuin Avatar"

Angoulême
Teksti
Jyrki Jantunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Robert Crumb tietää, minkä näköinen on Jumala. Genesis-kirjan menestys yllätti tekijän.

Robert Crumb

“Totta kai Jumala näyttää tuolta”, Robert Crumb sanoo. Jumalalla on pistävät silmät ja pitkä valkoinen parta, kun hän luo maailman Crumbin Genesis-kirjan ensimmäisellä sivulla.

“Näin Jumalan unessani vuonna 2001”, Crumb sanoo, “ja tuolta hän näytti.”

Amerikkalaisen underground-sarjakuvan pioneeri teki Genesis-kirjaansa neljä vuotta. Työ oli uuvuttaa Crumbin, 66, jo 20 ensimmäisen sivun jälkeen, sillä Raamattu on raskas ja vaikeasti lähestyttävä kirja.

Crumb kertoi Yhdysvalloissa ja Ranskassa myyntimenestykseksi nousseesta Genesis-kirjastaan Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla viime lauantaina. Genesis julkaistaan suomeksi Teoksen kustantamana helmikuun alussa.

Ranska on Crumbin kotimaa, sillä hän muutti Yhdysvalloista 20 vuotta sitten. Ranskassa hän on seurattu julkkis.

Herra Luonnollisen isä

Nauru on herkässä, kun Crumb kertaa menneisyyttään. Hän oli 1960-luvun lopulla amerikkalaisen underground-sarjakuvan tunnetuimpia nimiä. “Kaikki mitä teimme, painettiin”, hän väittää. “Ja mehän piirsimme kaikkea mahdollista, sillä kaikki oli mahdollista ja kaikki piti paljastaa.”

Crumb oli nuorten miesten patoutuneen ja pakkomielteisen seksuaalisuuden kuvaaja, jonka avoimuus, julkeus, huumekokeilut ja omaelämäkerralliset sarjakuvat (“porno”, kuten Crumb itse ironisoi) nostivat hänet taiteilijana kulttimaineeseen. Monet hänen luomansa sarjakuvahmot, esimerkiksi Mr. Natural (Hra Luonnollinen), yhdistetään yhä 1960-lukuun.

Hän herätti toki myös pahennusta hippeihin totuttautuvassa Amerikassa. Vanhoillisten lisäksi “paskaa päälle” tuli uudelta feministiseltä liikkeeltä, ja Crumb muutti Eurooppaan.

Raamattu: “Ihmisten sanoja ihmisten historiasta”

Mutta nyt hän on löytänyt Raamatun. Onko vanha hippi tullut uskoon? Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka omaa motiiviaan tarttua Raamattuun Crumb ei osaa kertoa, “ehkä se selviää 15 vuodessa”.

“Suurin motiivi oli varmasti raha. Ei tätä muuten olisi jaksanut. Ja minulta pyydettiin tätä”, Crumb vakuuttaa useampaankin kertaan, vaikka hänellä on selvästi ollut syvempi pyrkimys työlleen. Uskonto aiheena on ollut ankaran katolisen kasvatuksen saaneen Crumbin mielessä kauan.

Hän on halunnut kuvata Genesiksen tapahtumat sellaisina kuin ne on kirjoitettu, ei kuitenkaan “Jumalan sanana” vaan “ihmisten sanoina”, kuten hän kirjan esipuheessa kirjoittaa.

Porno-Crumb-faneille ja Crumb-kriitikoille Genesis on yllätys. Kirja ei rienaa vaan ottaa alkuperäisen tekstin vakavasti. Kirjasta ei odotettu menestystä, sen pelättiin pettävän Cfum-fanit ja karkottavan uskovaiset.

Toisin kävi. Ehkä syynä on tällä kertaa Crumbin rehellisyys?

“Ajatukseni oli, että lukijat voivat itse katsoa, mistä siinä hullussa kirjassa on kyse. Kyse on heimosodista, uskonnollisuuden ja uskon syntymisestä. Raamattu on länsimaisen kulttuurin perusta, ja siksi se on otettava sellaisena kuin se on.”

Ensimmäinen Mooseksen kirja, Genesis, on Crumbin mielestä “old, strange and tribal”. Hän kertoo tehneensä paljon taustatyötä ymmärtääkseen, mistä kirjassa on kyse.

Liian vaikea Avatariksi

Crumb haki kuvitukseensa vaikutteita taiteesta ja viihteestä. Gustave Doren Raamattu-kuvat hän hylkäsi liian romanttisina. Enemmän nyötyä kuvitukselle oli Cecil de Millen Kymmenen käskyä -elokuvan sadoista still-kuvista.

Lopputulos on aitoa Crumbia kynänjälkeä – mutta ilman rienausta. “En ole saanut vihamielistä postia Raamattu-vyöhykkeltä. Kristityt ja juutalaiset tuntuvan pitävän siitä.”

Monet kirjan lukeneet ovat kertoneet kustantajalle, että Crumbin kirja on ollut ensikosketus Raamatun alun kertomuksiin. Raamattu on raskas luettava, ja moni ei jaksa kahlata sitä.

“Raamattua ei ole helppo lukea, eikä sitä ole helpoksi tarkoitettukaan”. Crumb kertoo omasta lukukokemuksestaan. “Se on ihmisten historiaa eikä mikään helppo Avatar.”

Missä on hullujen tarinoiden mieli?

Agnostikoksi tunnustautuva Crumb sanoo miettineensä, miksi Raamattu on yhä tärkeä kirja niin monille.

“Mikä on näiden hullujen tarinoiden selitys? Puuttuuko niistä jotain? Raamatun kertomukset ovat niin vanhoja, että on kuin ne olisivat menettäneet kirkkautensa. Jos joku ottaa ne kirjaimellisesti totena, täytyy olla hullu.”

Eniten häntä tuntuu häiritsevän Mooseksen kirjan nurkkakuntaisuus, heimoasenne. “Tribal – no, universal – yes. But no to universal music, yes to tribal music.”

Paluuta Raamattuun Crumb ei lupaa. Tässä oli hänelle kylliksi, paitsi jos rahapula yllättää.

Angoulêmen sarjakuvafestivaalit päättyivät sunnuntaina.