Netti pirstoutuu saarekkeiksi
Internet oli alun perin joukko yhteyskäytäntöjä, sopimuksia siitä, miten laitteet ja ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa haluamissaan tarkoituksissa. Netti olikin liian hyvää ollakseen totta.
Varhaisia netinkäyttäjiä yhdisti utopia eräänlaisesta viimeisestä rajaseudusta, jossa ei ole valtioita eikä lakeja. On se joukko saanut jotain aikaankin, Julian Assagnesta Edward Snowdeniin.
Toinen varhaista nettiä yhdistävä seikka oli taloudellisen toimeliaisuuden puuttuminen.
Kun Rober Tappan Morris Jr. pimensi vahingossa 10 prosenttia internetistä, se otettiin kokeiluna siitä, kestääkö netti sen mihin se suunniteltiin. Nyt ollaan käräjillä, jos netti ei toimi. Ensimmäiset tietokonevirukset olivat niin ikään tutkimusta digitaalisen tekoelämän luomiseksi, kuten Jussi Parikka kirjoitti massiivisessa väitöskirjassaan.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa amerikkalaiset ravintolat seuraavat ihmisten arkikäyttäytymistä Facebookin avulla käyttäjien tietämättä. Kirjoitin tavaroiden internetistä. Tätä menoa sen voi melkeinpä unohtaa ennen sen yleistymistä.
Ensimmäinen jääkaappi on valjastettu roskapostitukseen. Huumoria saa revittyä pornomainoksia tykittävästä saunan kiukaasta, joka ei toimi, ellei maksa sadan euron kiristyssummaa. En ole ensimmäisenä ostamassa autoa, joka on kytketty nettiin.
New York Times kirjoitti toissa vuonna loistavasti siitä, miten amerikkalainen Target-kauppaketju osaa ennakoida asiakkaidensa raskaudenkin. Nyt tämä 70 miljoonan ihmisen data joutui ehkä tietomurron kohteeksi.
Yhä useammat valtiot haluavat oman internetin, eikä Suomessakaan nettisensuuri ole tuntematon käsite. Osa valtioista ei tyydy edes omien kansalaistensa tarkkailuun netissä.
Valinnanvapaus on tärkeä asia. Tulevaisuudessa voi valita, haluaako Google- tai Facebook-netin yksityisyysongelmineen. Esimerkiksi Technology Review kertoo, että Facebook pystyy analysoimaan jo ihmisen petikaverit ja parhaat ystävät. Google rakentaa ihan fyysisesti omaa internet-valokuituverkkoaan USA:ssa.
Vai haluaako valtiollisen netin, jossa asioidaan kieli keskellä suuta, kuten Kiinassa. Vai liikkua anonyymisti pedofiilien ja muiden rikollisten keskellä Darknetissä ja Deep Webissä.
Netti on saavuttanut kypsän teknologian vaiheen, jossa jokainen käyttää innovaatiota miten parhaaksi näkee, eikä enää nähdä tarvetta yhteiselle. Sähköäkään ei ole saatu universaaliksi. Suljetutuissa interneteissä ei ole mitään vikaa, mutta ne rajoittavat ideoiden leviämistä.
Osittain juuri avoimien ideoiden myötä netti kehittyi niin ripeästi nykymuotoonsa. Se oli aluksi innovaatio, josta ei useimmille ollut varsinaisesti mitään hyötyä. Se syntyi kollektiivisesti armeijataustastaan huolimatta.
Silti uskon, ettemme ole nähneet netin osalta vielä juuri mitään. Oma lukunsa on se, missä näistä interneteistä luodaan tulevaisuutta tai tehdään bisnestä, missä netissä organisaation ja yksilön kannattaa olla ja missä vaikkapa julkishallinto viestii kansalaisille ja kuntalaisille. Monimutkaiseksi menee.