Arvio: Teknoelämää 2035 - faktan ja fiktion liitto
Teknoelämää 2035 on massiivinen ja silti helppolukuinen paketti tulevaisuudesta ja nousevista teknologioista. Toinen kirjoittajista, Elina Hiltunen, on pitkän linjan futuristi ja paneutunut muun muassa heikkojen signaalien eli nousevien trendien alkuvaiheen tunnistamiseen (väitöskirja 2010 tästä).
Teos aloittaa hyvin ennusteiden ja ennakoinnin perusteista. Tulevaisuus on erilaisten muutosvoimien kompromissi, mutta sattumalla on aina osuutensa.
Lukijan orientoitumista valmistellaan myös virikkeellisillä ennustustaulukoilla vuoteen 2040 asti sekä laajemmilla skenaariotaulukoilla. Yksistään niissä riittää pohdiskeltavaa päiviksi, ellei viikoiksi.
Kirjassa teknologiat on jaettu kymmeneen osa-alueeseen, kuten energian ja lääketieteen tulevaisuuteen. Muutama, erityisesti biotiede ja nanoteknologia, näyttäytyvät melkein joka alueella, mutta teemoitus on varsin toimiva ja jäsentää omaksumista.
Tulevaisuudesta ja teknologioista on työlästä kirjoittaa helppolukuisesti ja päinvastoin. Teos on kelpo tieteen popularisointia.
Keksintöjä tarjotaan ilahduttavan hengästyttävään tahtiin, mutta samalla useimmat esiteltävät asiat, ilmiöt, tekniikat ja termit avataan ymmärrettävästi saman tien. Eri tekniikoista ja menetelmistä esitetään runsaasti numeroita ja arvioita niiden mittakaavan ja merkityksellisyyden hahmottamiseksi.
Sekaan on ripoteltu kiitettävästi myös paatunutta futuristia inspiroivia kehityshankkeita, kuten sumusilta, pakattua ruokaa kasvavat puut, etäohjattavat hyönteiset tai meteoriittilouhinnan jätteet.
Toisaalta teos jää paikoitellen esittelevyyteen. Keksintöjen vaikuttavuus teoksen tähtäinvuonna 2035 jätetään turhan usein lukijan arvioitavaksi, luvuista ja arvioista huolimatta.
Kirjan nimi jäi vaivaamaan. Teknologioiden kymmenessä osa-alueessa ‘elämää’ on lähinnä bio/nano/lääketieteissä sekä synteettistä elämää käsittelevissä osuuksissa ja varsinaisesti vasta lopun tarinoissa.
Kommunikaatioon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät teknologiat käsitellään tietotekniikan alla, ja osuus on vaatimaton verrattuna muihin alueisiin. Oma aihealue olisi ehkä ollut paikallaan. Ihmisiä kuitenkin kiinnostaa, saako netissä edelleen mellastaa vapaasti vuonna 2035.
Kotityönsä tehnyt futuristi kaipaa tietoa, miten teknologialuettelointi vaikuttaa ihmisiin ja vaikkapa toistensa sietämiseen tulevaisuudessa. Tarkastelussa olisivat voineet olla esimerkiksi mahdolliset kansainvaellukset, nettimaine, etnisyys ja vallankumoukset, joukkoäly, luottamuksen rakentuminen tai Maailmanneuvosto YK:n korvaajana.
Tulevaisuuskatsauksissa on sangen yleistä, että teknologian vaikutukset ihmisiin jäävät taustalle. Esimerkiksi arvioimani Gaia Consultingin ilmastonmuutosselvitys unohti ihmiset lähes tyystin.
Teknoelämää 2023 ratkaisee asian luovasti. Lopussa on 37-sivuinen kolmen tulevaisuusskenaarion sovitus Romeosta ja Juliasta.
Tulevaisuustarinat ovat osa tulevaisuuksien tutkimusta. Monitahoiset kehityskulut ja teknologiat puetaan esimerkinomaisesti ihmisten arjen tulevaisuuden muotoon ja helpommin sulateltaviksi.
Teokselle ei tee oikeutta arvioida lopun proosaosuutta perinteisin kriteerein. Yritys on kunnianhimoinen ja syvempi kuin useimmissa strategioissa, joissa tulevaisuustarinoita käytetään. Niiden tarkoituskaan ei ole olla klassikko-scifiä vaan kuvittaa ja konkretisoida mahdollisia tulevaisuuksia.
Käytettävyyden kannalta lähdeluettelo menee miinukseksi. Se koostuu 1107 viittauksesta, joista ei helposti erota, onko kyseessä uutinen, bloggaus tai tutkimus, tai edes mihin lukuun ne liittyvät. Edes pientä hakemistoa ei ole. Perinteinen kynä esiin lukiessa, että muistaisi, mitä lukea lisää netistä.
Teknoelämää 2035 on kattava peruspaketti siitä, missä teknisissä keksinnöissä mennään nyt ja lähitulevaisuudessa. Sitä suosittelee mieluusti niin organisaatiokäyttöön ja opetuksen taustamateriaaliksi kuin jokaisen aloittelevan scifi-kirjailijan ja strategiasuunnittelijan inspiraatiolaariksikin.
Teknoelämää 2035 – Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme? Elina Hiltunen & Kari Hiltunen Talentum 2014