Töihin vaikka konetuliaseella – ranskalaiskirjailijan trilleri pureutuu työhön

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kiinnostavimmat kirjalliset trillerit tuntuvat tulevan tällä hetkellä Ranskasta.

Vaikkapa Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät -romaanin (suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen, Siltala 2016) ja Leïla Slimanin Kehtolaulun (suom. Lotta Toivanen, WSOY 2018) rinnalla Pierre Lemaitren kohdalla määreen ”kirjallinen” voi tosin laittaa sulkuihin, sillä hänen trillerinsä kielelliset ja kerronnalliset ansiot eivät erityisesti korostu. Lemaitre saattaa jaaritella sivutolkulla tyhjäkäyntistä käyttöproosaa ja hukata intensiteettinsä ja taiteellisen vaikutelman.

Lemaitren vahvuus on rakenteessa. Hän vaihtaa näkökulmaa taitavasti. Hänen kikkansa on vetää matto lukijan jalkojen alta.

 

Tuorein Pierre Lemaitre -suomennos Petoksen hinta (suom. Kaila Holma, Minerva 2019) on trilleri, mutta se on myös ohjelmallinen romaani työttömyydestä.

Alain Delambre on viisikymppisenä sen ikäinen ja ollut jo sen verran kauan työttömänä, ettei hän enää tahdo päästä edes työhaastatteluihin. Työn saamisesta muodostuu hänelle pakkomielle, ja työpaikan edestä hän tuntuu olevan valmis uhraamaan paitsi omaisuutensa myös läheisimmät ihmissuhteensa.

Aivan tavanomaiset eivät ole työntekijää rekrytoivan suuryhtiönkään toimintatavat. Kokelaita testataan lavastetussa panttivankitilanteessa.

 

Teoksen alussa minäkertojana äänessä on Delambre. Jo kielenkäytöllä Lemaitre antaa lukijan ymmärtää, ettei Delambre ole aivan täyspäinen eikä välttämättä kertojanakaan luotettava. Maaninen hän vähintään on.

Työn merkitys minäkuvan rakentajana ja elämän sisältönä – ja toki myös rahan tuojana – tulee esiin koetusti Delambren kautta. Lemaitre tuo työtä ja ennen muuta työntekijöiden ja johtajien välistä kuilua esiin myös päälleliimatusti: vankilan radiosta kuuluu uutisia, uusissa kerrotaan johtajien optiotuloista ja yritysten joukkoirtisanomisisista.

Rahat pyörivät romaanin rattaissa. Se, mikä työttömälle on loton superjättipotti, on suuryrityksen lahjuskassan pyöristysvirhe.

 

Petoksen hinta on ilmestynyt ranskaksi jo vuonna 2010 eli ennen kirjailijan maailmanmaineeseen nostanutta Alex-trilleriä (ilm. ranskaksi 2011, suom. Sirkka Aulanko, Minerva 2015). Onko uusi suomennos menestykseksi osoittautuneen Verhœven-sarjan imussa markkinoille tuotu rahastus?

Ei.

Itse asiassa ohjelmallisuudessaan ja kiinnostavan päähenkilönsä ansiosta Petoksen hinta on kiinnostavampi kirja ja rikoskirja kuin Alex, joka väkivaltamässäilyissään kaahaa lähelle skanditrillerin irvikuvaa.

Vaikka Petoksen hinnassa on lapidaarisuutta, tyhjäkäyntiä ja sivuja, joiden yli voi huoletta harppoa, siinä välähtelee myös kunnianhimoa ja taitoa, jotka nostavat sen selvästi tusinatrillerin yläpuolelle. Ylipäätään se, että trillerin päähenkilö on erikoisen tilanteen edessä oleva tavallinen ihminen eikä henkilökohtaisessa elämässään kipuileva poliisi, antaa hyvän lähtökohdan kiehtovalle romaanille.