Suurnaisten vyöry lastenkamareihin saa uusia muotoja – Minna Canth on hittimimmi myös lasten- ja nuortenkirjoissa
Italialaiset Elena Favilli ja Francesca Cavallo saivat muutama vuosi sitten mainion kirjoittaa sadasta rohkeasta naisesta sivun mittaiset tarinat, jotka sopisivat rohkaisijaksi ja malliksi etenkin pikkutytöille. Rahat hankkeeseensa he keräsivät joukkorahoituspalvelulla.
Kirjasta tuli maailmanlaajuinen menestys. Se ilmestyi suomeksi toissa vuonna Maija Kauhasen suomentamana ja S&S:n kustantamana nimellä Iltasatuja kapinallisille tytöille. Kirja on luonnollisesti saanut jatkoa.
Se on saanut myös jäljittelijöitä. Suomalainen adaptaatio, Taru Anttosen ja Milla Karppisen keräämä Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) (Into, 2018) nousi viime vuonna peräti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.
Into jatkaa menestyskonseptia tänä vuonna Emmi Jäkön ja Aleksis Salusjärven toimittamalla kokoelmalla Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille).
Esikuvallisten suurnaisten vyöry fiktion sivuille näin laajalti on jo sinänsä kiinnostava ilmiö. Kiinnostavaa on myös se, että tarinat pohjaavat todelliseen henkilöhistoriaan mutta ne tarjoillaan kuitenkin fiktiona ja fiktiolle tyypillisin keinoin kerrottuna.
Kun ilmiö on vahva, se ilahduttavasti laajenee ja saa uusia muotoja.
Niin on käynyt kahdessa vuoden aluksi ilmestyneessä kirjassa, Elina Lappalaisen ja Ilona Partasen kuvakirjassa Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (Tammi, 2019) ja Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirjassa Heistä tuli taiteilijoita (WSOY, 2019).
Kumpikin kirja iskee myös toiseen kevään suomalaisista kirjailmiöistä, Minna Canth -kirjoihin. Lappalaisen ja Partasen teoksessa Canth on henkilöistä keskeisin, ja hän esiintyy myös Huotarisen teoksessa. Huotarisen kirjan takakannen mukaan teos on julkaistu Minna Canthin 175 -juhlavuoden kunniaksi.
Heistä tuli taiteilijoita on kirjallisilta keinoiltaan kunnianhimoinen teos. Vilja-Tuulia Huotarinen on valinnut kaksitoista suomalaista taiteilijaa – aakkosjärjestyksessä – Ida Aalbergista Ellen Thesleffiin.
Kaikki heistä ovat kuolleet aikapäiviä sitten ja edustavat klassisia korkeataiteita. Yllättävin nimi naisjoukossa on 1700–1800-luvuilla elänyt ilomantsilainen runonlaulajatar Mateli Kuivalatar, joka on Huotarisen esiäitejä.
Elämäntarinan kertomisen sijaan Huotarinen keskittyy kunkin päähenkilönsä kohdalla yhteen nuoruuden hetkeen.
Rakenteeltaan tekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi ahkeran kirjeenkirjoittajan Minna Canthin osuus on fiktiivisen nuoren Canthin eli silloisen Johnsonin kirje ”Elsalle”. Aino Ackté taas esiintyy pienoisnäytelmässä ja käy dialogin äitinsä kanssa.
Vahvin on teoksen päättävä Ellen Thesleffiin keskittyvä ”Rajaton”, jossa minäkertoja istuu katolla, miettii että maisema vaihtuu värien mukaan, kimpoilee sukupuolirooleille, sanoo lähtevänsä ulkomaille.
”Olen tyttö, ellen poika, ihminen ellen olento, joka ylittää kaikki rajat.”
Siinä missä Huotarisen Ellen Thesleff istuu Kuopion Kumpusaaressa sijaitsevan talon katolla satamaa kohti katsellen, Elina Lappalaisen ja Ilona Partasen kuvakirja alkaa Kuopion ruutuasemakaavakeskustassa sijaitsevan Korttelimuseon pihasta. Kapinallinen nykylapsi Elli istuu puunoksalla, josta hänen sisarensa tulee kutsumaan häntä takaisin museoon, johon koululuokka on tutustumassa.
Korttelimuseoon on kalustettu Minna Canthin salonkia mukaileva huone. Salonki ja museo-opas vievät Canthiin ja hänen aikaansa.
Lappalaisen ja Partasen kuvakirjan läpäisee nykyhetkeen sijoittuva tarina, jossa tavataan lasten mummo, kantasolututkija Irma Thesleff ja teatterin väliajalla kahvia jonottava presidentti Tarja Halonen. Kirjassa käsitellään myös tähtitieteilijä Liisi Otermaa, kuvataiteilija Tove Janssonia ja yrittäjä Armi Ratiaa.
Kutakin kuutta naista taustoitetaan juoksevan tarinan sivussa olevilla tietolaatikoilla, ja kullekin heistä määritellään supervoima: Canthille sinnikkyys, Thesleffille uteliaisuus, Otermalle tiedonjano, Haloselle iloinen mieli, Janssonille itseluottamus ja Ratialle villi mielikuvitus.
Näin Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset ei ole pelkästään kauno- ja tietokirjan hybridi, vaan siihen tulee myös motivaatiokirjallisuuden piirteitä. Lajityyppien rajat lepattavat sujuvasti.