Rakkautta ensimmäisellä lauseella – esikoiskirjailijat näyttävät, kuinka se tehdään
”Kirkko sijaitsee joen rannalla, punaista taloa vastapäätä. Rakennusten keskinäistä suhdetta voidaan kuvata myös kolmenkymmenen tuuman metsästyskiväärin kantomatkalla.”
Luin lauseet ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Olin yksi vuoden 2018 J. H. Erkon kirjoituskilpailun tuomareista, ja lukunojatuolini vieressä oli avoimena A4-liuskoilla täyteen pakattu matkalaukku. Kisaan oli lähetetty 25 kilogrammaa proosaa. 137 kirjoittajaa, 745 novellia, noin 6 000 sivua.
Kestävyyttäni oli koeteltu.
Kun myöhemmin tuomaristossa Maritta Lintusen ja Pirkko Heikkisen kanssa summasimme luku-urakkaamme, totesimme, että tekstejä lukiessa tuli murheelliseksi. Päähenkilöt kipuilivat eroissa, kärsivät syömishäiriöistä ja tekivät tiliä menneisyytensä traumojen kanssa. Monet päähenkilöt vaikuttivat olevan kirjoittajiensa kaltaisia – opiskelijoita, erityisesti humanististen aineiden opiskelijoita, joista monet harrastivat kirjoittamista. Hallitseva näkökulma oli minä.
”Useat tekstit suuntautuvat pään sisään sen sijaan että antautuisivat dialogiin tai muuttuisivat toiminnaksi”, kirjoitimme ja kummastelimme perspektiivin kapeutta.