Finlandia-ehdokaslista katsoo menneeseen – raati ei löytänyt yhden yhtä nykyromaania
Onko tämä Finlandia-palkinnon historian globaalein ehdokaslista? Saattaa hyvin olla, vaikkei taiteessa kansainvälisyys määritykään pelkästään teosten aiheiden perusteella.
Tämänvuotisesta kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokaskuusikosta puolet sijoittuu leimallisesti maailmalle, toinen puolikas 1900-luvun Suomeen.
Ehdokaskuusikossa silmiinpistävää on se, että yksikään romaaneista ei sijoitu leimalisesti omaan aikaamme vaan ne kaikki hakevat vauhtia menneiltä vuosikymmeniltä ja vuosisadoilta. Nykyisyydessä kirjoitettuina ne kuitenkin väistämättä puhuvat nykyhetkestä ja ovat siinä tiukasti kiinni.
Kauimmas historiassa kurkottaa Olli Jalonen, jonka Taivaanpallo (Otava) sijoittuu 1600-luvun St. Helenan saarelle ja Lontooseen. J. Pekka Mäkelän mammuttiteos Hunan (Like) kuljettaa 1930–1940-lukujen Kiinaan.
Katja Ketun Rose on poissa -romaanissa (WSOY) toinen aikataso on nykyhetkessä, toinen 1970-luvulla. Samoin Lars Sundin Där musiken började / Missä musiikki alkoi (Förlaget / Teos) matkaa nykyhetkestä menneille vuosikymmenille.
Jari Järvelän Kosken kahta puolta (Tammi) ajoittuu vuoteen 1977, mutta vuosi 1918 kaikuu voimakkaana romaanin taustalla. Pauliina Rauhalan Synninkantajat (Gummerus) vie 1970-luvun lopun Pohjois-Pohjanmaalle.
Viime vuonna Finlandia-ehdokaskuusikossa oli kaksi selvästi kokeellista romaania, Miki Liukkosen O (WSOY) ja Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra (Siltala). Tämänvuotinen raati on ollut selvästi perinteisemmällä linjalla. Listaa kuvaa historiallisuuden lisäksi realismi. Raati on selvästi arvostanut taitavaa kielenkäyttöä ja kaunista kieltä.
Lista on myös huomattavan tasapuolinen kustantamoiden suhteen. Yksikään kustantamo ei saanut yhtä ehdokasta enempää, konsernitasolla Otava ja Bonnier kumpikin saivat kaksi finaalikirjaa. Lista näyttää tutulta siinäkin mielessä, että mukana on yksi alkujaan ruotsiksi kirjoitettu romaani.
Maantieteellinenkin tasa-arvo toteutuu. Kettu ja Mäkelä asuvat Helsingissä, Jalonen Hämeenlinnassa, Järvelä Kotkassa, Rauhala Oulussa ja Sund Uppsalassa. Sukupuolijakauma 4–2 ei herätä kysymyksiä.
Kun viikko sitten kysyin Parnasson kriitikoilta veikkauksia ja Finlandia-suosikkeja (juttu täällä), kolme romaania sai kaksi mainintaa: Jalosen Taivaanpallo, Ketun Rose on poissa ja Aki Ollikaisen Pastoraali (Siltala). Kun ne kaikki olivat lisäksi omia veikkauksiani, en voi olla pahoillani.
Jalonen ja Kettu taisivat olla yleisemminkin Finlandia-ehdokasveikkailujen ykkössuosikit. Ehkä Ollikaisen pirullisuus oli liikaa raadille.
Kenet Finlandia-diktaattori Seppo Puttonen lopulta valitsee voittajaksi?
Äkkiseltään koko lista vaikuttaa sellaiselta, että eläkkeelle jäänyt kirjallisuustoimittaja viihtyy sen parissa. Luultavasti hän on lukenut romaaneista useita jo ennen kuin sai valintalautakunnan listan tietoonsa.
Oma suosikkini on keväästä asti ollut Olli Jalosen Taivaanpallo, mutta vedonlyönnissä antaisin sille suurehkon kertoimen, sillä Jalonen on jo kertaalleen voittanut Finlandian.
Kahtena edellisenä vuotena Finlandian on voittanut mies. Se voisi olla riittävä syy panostaa euroni Katja Kettuun tai Pauliina Rauhalaan.