Saab kaahasi kirjallisuuden paalupaikalle – Kirjailija Johanna Hulkko: "Saab on Saarijärven Paavo"
Johanna Hulkon romaani Vähäisiä tyyppivikoja (Atena 2020) olisi pitänyt tietenkin kuunnella (luk. Markus Niemi) kesälomamatkalla viime vuosisadalla valmistetussa Saab-henkilöautossa kaiken aikaa peläten, milloin jokin auton osa hajoaa. Moiseen masokismiin minusta ei kuitenkaan ollut. Enkä ole saabisti.
Moni tuntuu olevan – tai ainakin Saab esiintyy poikkeuksellisen usein ja poikkeuksellisen inhimillistettynä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa.
Johanna Hulkko tekee Saabista (eri autoyksilöiden muodossa) päähenkilöperheen jäsenen ja parisuhteen metaforan. Viime vuonna ilmestyi Riikka Ala-Harjan En Saab (Otava 2019), joka on Saabilla toteutettu road movie -romaani kahden naisen kehittyvästä ihmissuhteesta. Kirjoitin siitä viime syksynä.
Viestitellessäni Hulkon kanssa hän nosti esiin vielä Jukka Takalon romaanin Kuoleman nimi on Saab 96 (Nispero 2018), joten ainakin kolmena peräkkäisenä vuotena on ilmestynyt suomalainen romaani, jossa Saab on keskeisessä osassa.
Siihen nähden, kuinka vähän Saabeja Suomessa näkyy, kirjallisuudessa se on edustettuna varsin vahvasti.
Vähäisiä tyyppivikoja -romaanissa perheenisä ei pysty olemaan ostamatta talouteen kolmatta Saabia, vaikka kokemusta on siitä, että (hyvin runsaasti) käytetty auto saattaa jättää tien päälle ja viedä rahat. Samaan aikaan hän iskee silmänsä kuntosalilla käyvään nuoreen konduktöörinaiseen.
Mistä ajatus kytkeä Saab romaanin neljänneksi perheenjäseneksi ja parisuhteen vertauskuvaksi, Johanna Hulkko?
”Halusin kirjoittaa autoilusta ja perheessä elämisestä. Auto on monille perheenjäsen: ei samaan tapaan someen kuvattu ja hellyyttä herättävä kuin koira tai kissa mutta tärkeä. Sillä on vankka välinearvo, mutta yllättävän monet inhimillistävät autojaan. Niille annetaan nimiä, niistä kerrotaan tarinoita.
”Samalla autoiluun liittyvät todella vaikeat ilmastonmuutokseen, liian vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja kuluttamiseen liittyvät kysymykset. Autot herättävät paljon syyllisyyden tunteita.
”Samankaltaista moniin suuntiin vetävää dynamiikkaa liittyy myös perheessä elämiseen, lisääntymiseen, aikuistumiseen, elämänvalintoihin. Asiat ja ilmiöt vain alkoivat kirjoittaessani kietoutua toisiinsa.”
Miksi juuri Saab?
”Saabin tarina kolahtaa suomalaisiin. Se on Born from Jets, suunniteltu vapaille taivaille ja pohjoisille taipaleille. Sitä on valmistettu Suomessakin. Iso, paha GM kaappasi sen. Toivoa elätellään sähköauton muodossa, sillä samalla ratkeaisi se hulvaton kulutuskin. Saab on Saarijärven Paavo, ja tarina jatkuu.
”Meitä Saabista kirjoittaneita yhdistää myös ikä. Saab on paitsi pätevä käyttöauto myös muisto lapsuuden aina lämpimistä kesistä ja uimavesistä.
”Lisäksi Saabilla on hiton hyvä ajaa.”
Mikä on oma suhteesi Saabiin?
”Olen autokauppiaan tytär, joten autot ovat olleet osa elämääni aina. Saabeihin tutustuin puolisoni kautta. Kirjassa kuvatut Saabit ovat meidän yhteisen historiamme autoja poliisiautoa lukuun ottamatta.
Kun istun autooni, tunnen olevani vapaa ja vakavasti otettava eli jonkin verran enemmän kuin olen.”
Mitä ajattelit, kun kuulit Riikka Ala-Harjan En Saabista?
”Kirjoitin käsikirjoituksen vuonna 2018 Kulttuurirahaston apurahalla. Kun kuulin Riikan kirjasta, säikähdin. Sitten luin sen ja iloitsin hienosta kirjasta ja Riikan onnistumisesta. Oman kirjani nimi meni vaihtoon, sillä ihan loputtomasti Saabin nimellä ratsastavia kirjoja ei markkinoille mahdu. Se oli kohdallani hyvä päätös myös siksi, että kyllähän kirja muustakin kertoo kuin autoista.”
Mitähän romaanisi päähenkilölle olisi tapahtunut, jos hän aikoinaan olisi päätynyt ensimmäisen Saabinsa sijaan ostamaan Volkswagenin tai Toyotan?
”Hänellä ei olisi tarinaa. Surkea kohtalo.”