Riikka Ala-Harjan Saabissa hyrrää koko elämä

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Riikka Ala-Harja. © Jonne Räsänen / Otava

Koska en ole autoihminen, en osaa laukaista alkuun mehevää autovertausta.

Kirjailija Riikka Ala-Harja ilmeisesti on, tai ainakin syvästi saabisti. Hänen romaanissaan En Saab (Otava 2019) ruotsalaisauto kestää vanhemmilta tyttärelle ja osoittautuu luotettavammaksi kuin kovin tendenssiset ihmissuhteet. Se on oikukas mutta uskollinen ystävä.

 

Apteekissa työskentelevä Olga vie aut… Saabinsa huoltoon, jossa sitä kaitsee melkein 190-senttinen, möyheä, hymyilevä ja tyttömäinen nainen.

Johon Olga ihastuu ja jonka kanssa panemisesta hän alkaa haaveilla saman tien ja jota hän alkaa kutsua muikkeliksi.

Muikkeli tarjoaa kahvia, nousee autoon.

Tykkääks toi musta? Tuleeko se mun luo yöksi?

Teinimäisen ikuiset kysymykset virittävät En Saabin kattavan jännitteen.

 

Kun on niin mainio kertoja kuin Olga, romaani kaatuu eteenpäin omalla painollaan. Virkeässä ja viihdyttävässä monologissaan Ala-Harjan minäkertoja käy läpi oman henkilöhistoriansa ja tekee tarkkoja ja koomisia havaintoja ihmisistä ja elämästä.

Hän on tavallinen, omalla tavallaan erikoinen, eikä hänestä voi olla pitämättä.

En Saab on kielen viemä mutta letkeän helppolukuinen romaani, jonka koomisuuden alta pilkottaa traagisuus. Se on viimeistelty, hallittu teos.