Vapauttajasta hirviöksi

Karri Kokko
Ulkomaat 10.12.2007 10:01

Valta turmeli Zimbabwen presidentin Robert Mugaben. Juhlitusta vapaustaistelijasta tuli halveksittu diktaattori, joka ajaa Afrikan vauraimpiin kuuluvan maan nälänhätään.

Teksti Teppo Tiilikainen
(SK 33/2007)

”Tilanne on katastrofaalinen, rahat eivät riitä enää ruokaan. Leipää ja sokeria pitää jonottaa kolme tuntia!”

Puhelinyhteys Zimbabwen pääkaupunkiin Harareen pätkii ja rätisee, enkä tahdo saada selvää Florence Mbidzon puheesta. Ymmärrän kuitenkin, että hän on epätoivoinen. Presidentti Robert Mugabe on ajanut Zimbabwen syvään poliittiseen ja ta-oudelliseen kriisiin, joka uhkaa johtaa maanlaajuiseen nälänhätään.

Florence Mbidzo on työskennellyt vuosia kansainvälisissä järjestöissä, mutta nyt hän on työtön, kuten 80 prosenttia zimbabwelaisista. Monet avustusjärjestöt ovat lähteneet Zimbabwesta, koska niiden toiminta on käynyt mahdottomaksi.

Mbidzon mukaan pulaa on lähes kaikesta. Maataloustuotanto on tyrehtynyt, vaikka Zimbabwe tunnettiin vielä 1980-luvulla Afrikan vilja-aittana. Zimbabwe oli silloin eteläisen Afrikan toiseksi merkittävin kansantalous, jossa miljoonat turistit kävivät ihailemassa villieläimiä ja Viktorian putouksia.

Nyt sähkö katkeilee, ja teollisuus seisoo. Zimbabwen dollari on käytännössä arvoton. Keskuspankki laski elokuun alussa liikkeelle uuden 200 000 dollarin setelin, mutta sillä ei saa mustassa pörssissä edes yhtä euroa – uusi superseteli ei riitä maissisäkkiin.

Inflaatio laukkaa 5 000 prosentin maailmanennätysvauhtia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF pelkää sen kiihtyvän jopa 100 000 prosenttiin vuoden loppuun mennessä.

Rahaa kannetaan toreille kassikaupalla. Hinnat nousevat tunti tunnilta. Kauppiaat ovat joutuneet palkkaamaan työntekijöitä pelkästään vaihtamaan hintalappuja.

Mugabe on käskenyt kauppoja laskemaan hintoja ja pidätyttänyt tuhansia tottelemattomia kauppiaita, jotka eivät suostu myymään tappiolla. Määräily ja uhkailu ovat vain pahentaneet tilannetta. Tärkeimmät perushyödykkeet, kuten maissijauho, ruokaöljy, suola ja sokeri, ovat kadonneet kauppojen hyllyiltä mustaan pörssiin. Lihaa ei saa enää mistään.

Maareformi tuhosi tilat

Mugabe syyttää ongelmista kuivuutta ja länsimaita, erityisesti entisen siirtomaaisännän Britannian asettamia pakotteita. Florence Mbidzolle on kuitenkin selvää, että kriisi on presidentin omaa syytä.

Suomessa pitkään asunut zimbabwelainen toimittaja Percy Mashaire on samaa mieltä. Hän muistuttaa, että Zimbabwe on luonnonvaroiltaan rikas maa, josta löytyy kultaa, kromia, nikkeliä ja fosfaattia. Maailmanmarkkinahinnat ovat korkealla, mutta se hyödyttää vain Mugabea tukevaa eliittiä ja ulkomaisia yrityksiä.

Mashairen mukaan elintarvikepula johtuu seitsemän vuotta sitten alkaneesta maareformista. Kymmenet tuhannet mustat ryhtyivät silloin valtaamaan valkoisen vähemmistön maatiloja. Valtauksia perusteltiin oikeudenmukaisuudella – suurin osa viljelymaasta oli edelleen valkoisen vähemmistön omistuksessa, vaikka rotusorrosta luovuttiin jo 1970-luvun lopussa.

Mugabe lupasi tilat mustille sisällissodan veteraaneille. Tosiasiassa ne päätyivät hänen lähipiirilleen.

”Maareformi toteutettiin sekasortoisesti ja väkivaltaisesti. Mugabe jakoi tilat sukulaisilleen ja tukijoilleen. He eivät tiedä mitään maanviljelystä, he eivät ole siitä edes kiinnostuneita”, Mashaire väittää.

Yli kolme miljoonaa nälkäistä

Zimbabwen kurjistuminen näkyy myös terveystilastoissa. Miesten odotettavissa oleva elinikä on romahtanut noin 60 vuodesta 37:ään ja naisten 34:ään. Aidsiin on kuollut parissa vuodessa 600 000 zimbabwelaista, noin 1,5 miljoonalla on HI-virus.

Maailman elintarvikejärjestö WFP laskee, että 3,3, miljoonaa zimbabwelaista kärsii vakavasta elintarvikepulasta. Sadat tuhannet elävät kansainvälisen ruoka-avun varassa. WFP valmistautuu kymmenkertaistamaan apunsa, sillä tilanteen pelätään pahenevan jyrkästi vuoden loppuun mennessä.

Suomalaisista järjestöistä Zimbabwessa toimivat ainakin Kirkon ulkomaanapu, Suomen lähetysseura, OAJ sekä Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus Sask.

”Monet ulkomaiset edustustot ja järjestöt ovat lähteneet turvallisuussyistä. Zimbabwessa on erittäin vaikea toimia, jos on vähänkin kriittinen hallitusta kohtaan. Siellä täytyy olla erittäin varovainen”, sanoo Saskin ohjelmasuunnittelija Tarja Valtonen-Simão.

Hän kävi Zimbabwessa viimeksi reilu vuosi sitten osallistuessaan paikallisen ay-liikkeen kokoukseen. Tilanne on sen jälkeen kiristynyt, eikä uutta matkaa ole suunnitteilla.

Valtonen-Simão kertoo kuulleensa, ettei Zimbabwessa ole enää edes lannoitteita eikä siemenviljaa. Sen vuoksi elintarvikkeiden tuotanto on pysähtynyt käytännössä kokonaan.
”Jonkinlainen muutos on väistämättä edessä, muuten koko porukka kuolee siellä nälkään”, hän sanoo.

Sankarista tuli hirviö

Robert Gabriel Mugabe, 83, on hallinnut Zimbabwea 27 vuotta rautaisella otteella eikä hän luovu vallasta vapaaehtoisesti. Vaaleja järjestetään säännöllisesti, mutta niiden tulokset väärennetään karkeasti. Viime vuosien poliittisissa väkivaltaisuuksissa on kuollut satoja ihmisiä. Suurin osa heistä oli tärkeimmän oppositiopuolueen MDC:n jäseniä.

Tukijansa Mugabe palkitsee ruhtinaallisesti. Hän näyttää esimerkkiä asumalla Hararessa mahtavassa palatsissa, jossa on 25 makuuhuonetta. Kylpyhuoneiden lattiat ovat italialaista marmoria, kattotiilet on tuotu Shanghaista. Mugaben hulppeisiin syntymäpäiväjuhliin upposi helmikuussa miljoona euroa.

Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka sankarillisesta vapaustaistelijasta ja rotusorron vastustajasta tuli Idi Aminin ja Mobutu Sese Sekon kaltainen hirviö – kansainvälisen yhteisön halveksima despootti, joka tuhoaa isänmaansa.

”Valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, se on niin yksinkertaista”, Mashaire vastaa.

”Mugabea ihailtiin 1980-luvun alussa, kun työskentelin vielä Zimbabwessa opettajana. Kaikki kannattivat häntä, meillä oli ilmainen koulutus ja terveydenhuolto. Asiat olivat silloin hyvin.”

Mugabe syntyi 1924 Hararen, silloisen Salisburyn lähistöllä Britannian siirtomaassa, jota kutsuttiin Rhodesiaksi. Hän oli lahjakas poika, pääsi jesuiittakouluun ja valmistui opettajaksi. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan yliopistossa Etelä-Afrikassa.

Siirtomaavallan vääryydet vaikuttivat Mugabeen voimakkaasti. Hänestä tuli marxilainen ja vallankumouksellinen. Hän palasi kotimaahansa 1960 ja perusti Joshua Nkomon kanssa Kansallisen demokraattisen puolueen, joka ryhtyi taistelemaan Ian Smithin valkoista rotusortohallitusta vastaan.

Mugabe pidätettiin, ja hän joutui kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Mutta hän jatkoi opintojaan kirjekursseilla ja imi vaikutteita panafrikkalaisuudesta ja maolaisuudesta. Vapauduttuaan hän pakeni Mosambikiin ja kävi sieltä sissisotaa hallitusta vastaan.

Vuonna 1979 ulkomainen painostus pakotti Smithin taipumaan mustien enemmistövaltaan. Rhodesia muuttui Zimbabweksi, ja Mugabesta tuli maan ensimmäinen pääministeri. Seitsemän vuotta myöhemmin hän nimitytti itsensä presidentiksi.

Mugabe aloitti lupaavasti. Oppivelvollisuus ulotettiin myös mustaan väestöön. Koulutukseen osoitettiin ensimmäistä kertaa enemmän rahaa kuin puolustukseen.

Mugabe esiintyi marxilais-leniniläisenä sosialistina, mutta länsimaiden helpotukseksi yrityksiä ei ryhdytty kansallistamaan. Mugabea pidettiin maltillisena ja käytännönläheisenä johtajana, joka pyrki kansalliseen sovintoon pitkän rotusortokauden jälkeen. Vaikea maanomistuskysymys jäi ratkaisematta, vaikka valkoisen vähemmistön hallussa oli edelleen 70 prosenttia viljelykelpoisesta maasta.

Pohjoismaat tukivat tuolloin Mugaben hallitusta. Hän kävi Suomessakin 1981 pääministeri Mauno Koiviston vieraana.

”Mugabe on kaikesta huolimatta tyylikäs herrasmies ja karismaattinen henkilö. Hän puhuu erinomaista englantia, hän pukeutuu hyvin ja osaa käyttäytyä”, Mugaben Hararessa tavannut suomalaisdiplomaatti luonnehtii.

Mutta kehitys kääntyi pian huonoon suuntaan. Korruptio yleistyi, kun uusi musta eliitti keskittyi kasvattamaan omaa varallisuuttaan. Sosialismista jäi jäljelle vain presidenttiin kohdistuva yletön henkilöpalvonta.

Mugaben sädekehä alkoi himmentyä viimeistään 1980-luvun lopulla, kun hän lähetti armeijan nujertamaan läntisessä Matabelemaassa puhjennutta kapinaliikehdintää. 20 000 Ndebele-vähemmistökansaan kuulunutta ihmistä tapettiin julmasti. Percy Mashairen mielestä joukkomurhat ovat yksi syy siihen, ettei Mugabe suostu luopumaan vallasta.

”Matabelemaan tapahtumat ovat yksi kipeimmistä asioista Zimbabwen historiassa. Mugabe pelkää joutuvansa oikeuteen”, hän sanoo.

Kiina tukee Mugabea

Mugabe hallitsee Zimbabwea vahvan väkivaltakoneiston ja pelon avulla. Pari vuotta sitten käynnistetty ”operaatio Murambatsvina” on tästä hyvä esimerkki. Kaupunkien laidoille kyhätyt hökkelikylät ja laittomat torit hajotettiin, koska niistä oli tullut opposition tukialueita. Sadattuhannet ihmiset jäivät kodittomiksi.

Mugabe ei suvaitse minkäänlaista arvostelua. Hän esiintyy korostetun uhmakkaasti ja syyttää oppositiota Britannian rahoittamaksi rikollisjoukkioksi. Pari viikkoa sitten Mugabe hyväksyi lain, joka antaa turvallisuusjoukoille oikeuden valvoa internetin käyttöä, puhelinliikennettä ja postia.

”Ihmiset eivät enää uskalla puhua politiikasta julkisilla paikoilla. Turvallisuusjoukot hakkaavat ja kiduttavat presidentin vastustajia. Monet ovat kadonneet jäljettömiin”, Mashaire sanoo.

Kansainvälisillä areenoilla Mugabe on ajautunut eristyksiin. Zimbabwe erosi Brittiläisestä kansainyhteisöstä vuonna 2003. Myös suhteet Australiaan ja Yhdysvaltoihin ovat kireät.
EU asetti Mugaben ja hänen lähipiirinsä viisumikieltoon 2002 ja jäädytti hallituksen varoja. Nyt Portugali suunnittelee kuitenkin Mugaben kutsumista joulukuussa pidettävään EU:n ja Afrikan maiden huippukokoukseen.

Mugabea arvostellaan myös Afrikassa, tosin varovaisesti. Monet afrikkalaiset johtajat ovat Mugaben tavoin entisiä vapaustaistelijoita ja se yhdistää.

Etelä-Afrikan hallituksella olisi hyvät mahdollisuudet painostaa Mugabea, mutta presidentti Thabo Mbeki on siihen haluton. Hän on yrittänyt sovitella Mugaben ja opposition välejä, mutta hänkin syyttää talouskriisistä Britannian pakotteita.

Mugaben voimakkain tukija on Kiina, joka on kiinnostunut Zimbabwen luonnonvaroista. Zimbabwessa toimii lukuisia kiinalaisia yrityksiä, ja kiinan kieltä opetetaan Hararen yliopistossa.

Oppositio hajalla

Zimbabwen sisällä vastarinta on paljolti ammattiliittojen keskusjärjestön ZCTU:n varassa, sillä pääoppositiopuolue MDC on hajonnut kahteen keskenään riitelevään ryhmittymään.
Ay-liikkeen kautta tietoa tulee myös Suomeen. ZCTU ja sen yhteydessä toimiva tutkimuslaitos tekevät yhteistyötä Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen kanssa.

”Zimbabwen ay-liike toimii erittäin vaikeissa olosuhteissa. Toimistoja on poltettu maan tasalle. Ay-johtajia on pidätetty ja tapettu. Jopa lentolehtisten jakaminen on hengenvaarallista Zimbabwessa”, Valtonen-Simão sanoo.

Hänen mukaansa Zimbabwen ay-liike suunnittelee parhaillaan opiskelija- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa uusia mielenosoituksia. Niin sanotuilla leipämarsseilla yritetään painostaa hallitusta ja kiinnittää huomiota maan katastrofaaliseen tilanteeseen.

”Zimbabwelaiset ovat sitkeitä. Leipämarsseille uskaltautuu tuhansia ihmisiä, vaikka turvallisuuspoliisi ja armeija häiritsevät niitä. Viime aikoina mukana on ollut myös kirkkojen edustajia.”

Valtonen-Simão pelkää, että Zimbabwen romahduksella on kauaskantoiset seuraukset. Koulutettu väestö karkaa maasta – ulkomailla asuu jo yli kolme miljoonaa zimbabwelaista, suurin osa heistä Etelä-Afrikassa. Muuttovirta jatkuu 5 000 ihmisen päivävauhtia.

Mutta kaikki eivät voi lähteä. Heidän tilanteensa on toivoton, heillä ei ole töitä eikä varaa lähettää lapsiaan kouluun.

”Zimbabween on syntymässä menetetty sukupolvi. Tilanteen korjaamiseen menee 25-30 vuotta sitten, kun valta aikanaan vaihtuu”, Valtonen-Simão arvelee.

Vaalit maaliskuussa

Mashaire pelkää, että zimbabwelaisten kärsimys jatkuu vielä pitkään. Mugabe on 83 ikävuodestaan huolimatta hyvässä fyysisessä kunnossa. Hallitseva Zanu-PF- puolue nimesi hänet keväällä ehdokkaakseen myös seuraaviin presidentinvaaleihin. Ne pidetään näillä näkymin maaliskuussa.

Oppositiolle ei anneta vaaleissa mitään mahdollisuuksia. Äänestäjien on todistettava rekisteröityessään asuinpaikkansa kylänvanhimpien tai paikallisjohtajien kirjoittamilla kirjeillä. Paikallisjohtajat ovat yleensä Mugaben tukijoita, eivätkä he jakele todistuksia oppositiomielisille.

Mutta tyytymättömyys kasvaa myös hallitsevan eliitin sisällä, sillä talouden täydellinen romahdus ei ole kenenkään etujen mukaista. Zimbabwen armeijan entinen komentaja ja arvostettu vapaustaistelija Solomon Mujuru on käynnistänyt kampanjan Mugaben syrjäyttämiseksi. Myös Zimbabwen katolinen kirkko tuomitsee sorron ja vaatii vapaita vaaleja.

Mugaben entinen tiedotusministeri, kansanedustaja Jonathan Moyo varoitti hiljattain sotilasvallankaappauksesta. Hänen mukaansa yhä useammat ovat tulleet siihen tuloksen, ettei maata saada jaloilleen sen paremmin Mugaben kuin oppositiojohtaja Morgan Tsvangirainkaan johdolla.

”Zimbabwen kaltainen tilanne on aiheuttanut aikaisemminkin sotilasvallankaap-pauksia Afrikassa ja muissa kehitysmaissa”, hän totesi.

Valkoisten rotusorrosta mustaan diktatuuriin

1888 Cecil Rhodes keinottelee Brittiläiselle Etelä-Afrikan komppanialle kaivosoikeudet nykyisten Zimbabwen ja Sambian alueella.
1893 Mustien vastarinta nujerretaan. Aluetta aletaan kutsua Rhodesiaksi.
1923 Eteläisestä Rhodesiasta (Zimbabwe) tulee Britannian itsehallinnollinen siirtomaa.
1965 Ian Smithin rotusortohallitus julistaa maan itsenäiseksi Rhodesiaksi mutta ei saa kansainvälistä tunnustusta.
1966 YK hyväksyy pakotteita Rhodesiaa vastaan.
1970 Mustat kapinalliset aloittavat sisällissodan hallitusta vastaan.
1979 Sisällissota päättyy. Rhodesia siirtyy mustien enemmistövaltaan ja julistautuu itsenäiseksi Zimbabweksi.
1980 ZANU-puolue voittaa vaalit, Robert Mugabesta pääministeri.
1987 Mugabesta presidentti.
1992 Kuivuus romahduttaa talouden ja aiheuttaa nälänhädän.
1998 Talouskriisi johtaa mellakoihin ja lakkoihin.
2000 Mustat alkavat vallata valkoisten maatiloja.
2002 Mugabe muodostaa hallituksen, johon nimitetään vain hänen tukijoitaan.
2003 Oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai pidätetään. Zimbabwe eroaa Brittiläisestä kansainyhteisöstä.
2006 Inflaatio kiihtyy 1 000 prosenttiin. Hallitus poistaa seteleistä kolme nollaa.
2007 Mugabe nimitetään ehdokkaaksi ensi vuoden presidentinvaaleihin. Poliisi pahoinpitelee Tsvangirain sairaalakuntoon. Zimbabwe uhkaa ajautua nälänhätään.