Vankileiriltä selvinnyt kohtaa kiduttajansa oikeudessa

SK:n toimitus
Ulkomaat 21.2.2009 07:06

Kambodžalainen Chum Mey selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä punakhemerien kidutuskeskuksesta. Nyt hän todistaa entistä hirmuhallintoa vastaan oikeudenkäynnissä. SK tapasi hänet vuonna 2003.kidutussellejä
Punaisten khmerien käyttämiä kidutussellejä Tuol Slengin kansanmurhaa esittelevässä museossa Pnohm Penhissä.

Kambodžan kansanmurhaa käsittelevä oikeudenkäynti alkoi tällä viikolla pääkaupungissa Phnom Penhissä.

Ensimmäiseksi YK:n asettaman tuomioistuimen eteen astui Kaing Guek Eav, joka tunnetaan paremmin nimellä Duch. Hän johti punakhmerien pahamaineista vankilaa, jossa syytteiden mukaan tapettiin 14 000 ihmistä.

Satoja punakhmerhallinnon hirmutekojen uhreja jonotti seuraamaan oikeudenkäyntiä. Itse asiaan päästään vasta maaliskuussa. Ensimmäisenä päivänä luettiin syytteet, eikä 66-vuotias Duch puhunut vielä julkisesti.

”Rukoilin auringon nousevan mahdollisimman pian, että näkisin oikeudenkäynnin alkavan”, sanoi Vann Nath, joka on yksi harvoista vankilan eloonjääneistä.

Duch on yksi viidestä pääsyytetystä, joita syytetään muun muassa rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kaikille syytetyille esitetään elinkautista tuomiota.

Chum Mey on yksi oikeudenkäynnin tärkeistä todistajista. SK oli mukana vuonna 2003, kun hän palasi paikkaan, jossa häntä kidutettiin.

Paluu
vankilaan

Chum Mey katselee hitaasti Tuol Slengin vankilamuseota. Yhtäkkiä hän heittäytyy nurmikolle, nostaa jalkansa ylös ja parkaisee:

”Tämän he tekivät! Vetivät kynnet varpaista, jokaisen. Ja pikkusormi murtui.”

Hän tuijottaa tyhjästi eteensä. Alun perin Tuol Sleng oli elitistinen koulu pääkaupunki Phnom Penhin keskustassa. Keväällä 1976 punaiset khmerit muuttivat sen S-21-nimiseksi kidutuskeskukseksi, josta kenenkään ei pitänyt selvitä hengissä.

Silti Chum ja kuusi muuta jäivät eloon, kuin ihmeen kaupalla.

Chum nousee nurmikolta ja osoittaa koulun entistä urheilukenttää, jonne on haudattu neljätoista vankia. Häntä alkaa puistattaa: ”Vartijat hakkasivat heidät kuoliaaksi vain hetkeä ennen kuin vietnamilaiset sotilaat saapuivat.”

Chum purskahtaa itkuun. Ääni kuulostaa syylliseltä, kun hän parahtaa: ”Näin sen. He olivat niin lähellä selvitä.”

Kidutus kesti
kaksitoista päivää

Chum Mey värisee Tuol Slengin ensimmäisen rakennuksen edessä. Sitä kutsutaan A:ksi, ja sinne hän joutui lokakuussa 1978, vaikka kommunistinen puolue oli juuri määrännyt hänet sotilaaksi taistelemaan vietnamilaisia vastaan.

Hänet komennettiin autoon, jossa hänen silmänsä ja kätensä sidottiin. Hän kaatui jonkin huoneen lattialle.

”Kukaan ei kertonut, miksi minut pidätettiin. Minut mitattiin ja valokuvattiin. Sitten minun piti kirjoittaa elämäkertani.”

Chum osoittaa yhtä yläkerran huonetta, jossa häntä kuulusteltiin. Vartijat antoivat hänelle kaksi vaihtoehtoa: joko hän oli sekaantunut CIA:n tai KGB:n toimintaan. Lisäksi hänen piti paljastaa, kuka oli houkutellut hänet mukaan.

Chum ei edes ymmärtänyt, mistä kuulustelijat puhuivat. Kun hän ei vastannut, häntä hakattiin. Hän sai sähkösokkeja. Hänen päänsä upotettiin vesiruukkuun. Häntä potkittiin ja ruoskittiin niin kauan, että hän oli valmis tunnustamaan mitä tahansa.

Kun hän oli painanut sormenjälkensä valmiiksi kirjoitettuun tunnustukseen, hänet vietiin ahtaaseen selliin. Siellä alkoi toisenlainen painajainen: öisin vartijat kutsuivat vankeja nimeltä, ja kutsutut vietiin kuorma-autoilla teloitettaviksi ”kuoleman kentälle”.

Chum muistaa hyvin karmeat nimenhuudot. Häntä puistattaa. Hänen nimeään ei huudettu, ja syykin selvisi: hän oli niin taitava koneenkorjaaja, että vartijat olivat kirjoittaneet hänen nimensä kohdalle ”pidetään vielä vähän aikaa”.

Chum etsii käsiinsä valokuvan, ja siinä he ovat: seitsemän S-21:stä selvinnyttä.

”Minä”, hän sanoo ja osoittaa kuvan toista miestä vasemmalta. Siinä on laiha ihmisraunio, kuin pystyyn nostettu luuranko.

Teksti
Päivi Ängeslevä, Phnom Penh
STT
AFP
Reuters
Kuva
Heng Sinith / AP / Lehtikuva

Aiheesta lisää
Punaiset khmerit (Wikipedia)