Kansannousu peruutettu
Vallan Venezuelassa piti vaihtua vappuna. Kokemattoman oppositiojohtajan hätiköinti pilasi kaiken.
Venezuelan oppositiojohtajan Juan Guaidón, 35, vapunaaton yritys syrjäyttää sosialistipresidentti Nicolas Maduro kuivui kokoon nololla tavalla. Lässähtänyt kansannousu asetti myös kyseenalaisiksi arviot, joiden mukaan oppositio olisi pääsemässä niskan päälle jo kuukausia jatkuneessa valtataistelussa.
Guaidó herätti venezuelalaiset varhain 30. huhtikuuta julistamalla, että ”vapaustaistelun viimeinen vaihe” oli alkanut. Pääkaupungin Caracasin laitamilla sijaitsevan ilmavoimien tukikohdan edessä puhunut oppositiojohtaja kannusti siviileitä ja sotilaita kaduille saattamaan vallanvaihto loppuun.
Hän esitti kutsunsa univormupukuisten miesten ympäröimänä ja ilmoitti tekevänsä kansannousunsa hänen puolelleen kääntyneen asevoimien ”urheiden sotilaiden tuella”.
Seuraavien kahden päivän aikana Caracasia koettelivat Guaidón tukijoiden marssit ja Maduron kannattajien vastamielenosoitukset, joissa kuoli neljä ja loukkaantui yli 200 ihmistä.
Vastoin opposition laskelmia armeija, valtionhallinto ja kansalaiset eivät kuitenkaan lähteneet mukaan kansannousuun. Sotilastukikohdat pysyivät hallituksen valvonnassa. Naapurimaan Kolumbian puolella odotteli lähtökäskyä joukko Guaidón puolelle loikanneita upseereita. He saivat lopulta ohjeet palata hotelleihinsa.
Guaidó ei myöskään onnistunut houkuttelemaan valtion virkakoneistoa yleislakkoon 2. toukokuuta. Kaksi päivää myöhemmin opposition kutsumiin mielenilmauksiin osallistui enää vain joitakin satoja ihmisiä.
Sekava tapahtumaketju lisäsi niin Venezuelan hallinnon, opposition kuin tavallisten kansalaistenkin epävarmuutta tulevaisuudesta. Se ajoi hämmennykseen myös presidentti Donald Trumpin hallinnon, joka on ajanut Maduron hallinnon kaatamista koko painoarvollaan.
”En kyllä ryhdy ennustelemaan mitä nyt tai ylihuomenna tapahtuu”, kiteytti presidentin Venezuelan-erikoislähettiläs Elliott Abrams.
Nyt kumpikin osapuoli kerää voimiaan seuraavaan yhteenottoon.
Kahden kilpailevan presidentin valtataistelu alkoi, kun Venezuelan parlamentin puhemies Juan Guaidó julistautui 23. tammikuuta maan väliaikaiseksi presidentiksi. Hän teki sen kaksi viikkoa sen jälkeen kun Maduro oli aloittanut toiden kuuden vuoden presidenttikautensa.
Opposition johtama parlamentti ei ole hyväksynyt toukokuussa 2018 pidettyjen presidentinvaalien tulosta. Se pitää itseään Venezuelan ainoana laillisesti valittuna vallankäyttäjänä. Lähes kaikki oppositiopuolueet boikotoivat vaaleja, koska niitä edelsi Maduron PSUV-puolueen vastustajiinsa kohdistama pelottelu- ja pidätyskampanja. Myös YK, Yhdysvallat, Amerikan maiden järjestö OAS ja EU ilmoittivat, etteivät ne hyväksy Maduron uudelleenvalintaa.
Parlamentilta on kuitenkin viety valta. Maduro siirsi jo elokuussa 2017 lainsäädäntö- ja toimivallan parlamentilta uudelle perustuslakia säätävälle kansalliskokoukselle, jossa on vain hänen kannattajiaan.
Oppositiojohtaja Guaidón hallinnon on tunnustanut jo yli 50 maata. Niiden joukossa on Yhdysvaltain lisäksi valtaosa Latinalaisen Amerikan ja EU:n valtioista.
Maduron päätukijoita taas ovat Venezuelaa kymmenillä miljardeilla euroilla pönkittäneet Venäjä ja Kiina sekä sotilas- ja tiedusteluasiantuntijoita halpaa öljyä vastaan tarjoava Kuuba.
Maduro puolustaa ”bolivariaanista sosialismia”, jonka värikäs kansanjohtaja eversti Hugo Chávez sorvasi Venezuelan yhteiskuntamalliksi presidenttikaudellaan 1998–2013. Tavoitteena oli kohentaa maan köyhän enemmistön asemaa, mutta viimeistään Maduron kaudella tulokset ovat kääntyneet päinvastaisiksi.
Venezuelalla on maailman suurimmat todennetut öljyvarat, mutta öljytulot ovat hukkuneet itsetuhoiseen talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan sekä korruptioon. Venezuelalaiset elävät talouskaaoksessa, pulaa on ruoasta, lääkkeistä sekä peruspalveluista. Jopa 3,5 miljoonaa kansalaista on paennut ulkomaille vuoden 2015 jälkeen. Samaan aikaan Maduro puolustaa asemaansa yhä yksinvaltaisemmin keinoin.
Sopimus vallasta luopumisesta oli neuvoteltu jo valmiiksi. Sitten nuori oppositiojohtaja päätti tehdä yltiöpäisen eleen.
Monen arvioijan mielestä Juan Guaidó teki kokemattomuuttaan pahan virhearvion esittämällä vappuaaton taistelukutsunsa yhdessä poliittisen oppi-isänsä Leopoldo Lópezin, 48, kanssa.
Pitkän linjan oppositiojohtaja López johti katumielenosoituksia jo vuoden 2002 vallankaappausyrityksessä, jossa suuryritykset ja oikeisto-oppositio syrjäyttivät presidentti Chávezin vajaaksi kahdeksi vuorokaudeksi. Vuonna 2009 hän johti oppositiopuolueiden perustaman keskustavasemmistolaisen Kansan tahto -liikkeen perustamista. Juan Guaidó avusti häntä.
Maduron hallinto tuomitsi Lópezin vuonna 2015 yli 13 vuoden vankeuteen väkivaltaisen kapinan lietsomisesta. Hänet vapautettiin kotiarestiin heinäkuussa 2017 sillä ehdolla, ettei hän anna mitään poliittisia lausuntoja.
Vappuaaton aamuna López kuitenkin ilmestyi kuin tyhjästä Guaidón rinnalle. Bloomberg-uutistoimiston haastattelemat oppositiolähteet väittävät oppositiokonkarin vaatineen pääsyä mukaan, koska hän halusi vahvistaa asemaansa tulevassa presidenttipelissä esiintymällä näyttävästi ”historiallisella hetkellä”.
Yltiöpäinen ele kostautui. Bloombergin tietolähteiden mukaan joukko presidentti Maduron hallinnon, armeijan ja opposition avainhenkilöitä oli jo kahden kuukauden ajan neuvotellut salaa viisitoistakohtaisesta vallanvaihtosopimuksesta, joka takaisi Madurolle kunniallisen tavan luopua vallasta.
Sopimuksessa olisi vahvistettu Guaidón asema väliaikaisena presidenttinä, sovittu uusien presidentinvaalien järjestämisestä vuoden kuluessa sekä taattu Maduron tärkeimpien kannattajien asemat vallanvaihdoksen aikana.
Lópezin yllätysveto kuitenkin johti siihen, että hallinnon ja armeijan edustajat vetäytyivät hankkeesta, lähteet väittävät.
Toinen teoria on, että Maduron luottomies puolustusministeri Vladimir Padrino vain näytteli yhteistyöhaluista ja piti siten isäntäänsä, Venäjää ja Kuubaa ajan tasalla neuvotteluista. Padrino pysyi uskollisena myös Chávezille vuoden 2002 kaappausyrityksessä.
López on nyt paennut vangitsemista Espanjan Caracasin-suurlähetystöön, hänet kotiarestista vapauttanut Venezuelan tiedustelupalvelun päällikkö taas on tiettävästi ulkomailla.
Presidentti Maduron hallinnon mukaan kaappaushanke oli Washingtonin suunnittelema. Trumpin hallinnon Venezuelan vallanvaihdos-projektia vetävien ulkoministeri Mike Pompeon ja kansallisen turvallisuuden neuvonantajan John Boltonin ristiriitaiset kommentit kielivätkin kitkerästä pettymyksestä.
Amerikkalaisten mukaan Maduro olisi ollut jo valmiina pakenemaan Venäjän avulla Kuubaan mutta ”kuubalaisten kovanaamojen” uhkailu esti upseereita vaihtamasta puolta. Trump itse uhkasi tviitissään Kuubaa ”kaiken kattavilla pakotteilla”.
Trump on pyrkinyt virkakautensa alusta asti kaatamaan Maduron hallinnon ja väläytellyt elokuusta 2017 asti myös ”sotilaallisen vaihtoehdon” mahdollisuutta.
Toistaiseksi Yhdysvallat on tyytynyt vauhdittamaan hallinnon romahtamista talouspakottein ja seurannut vierestä, miten Maduro heikentää asemaansa sekasorron edetessä.
Pakotteiden pääkohteena on Venezuelan öljy, jonka suurin ulkomainen ostaja on Yhdysvallat. Tähän saakka asevoimien tukea Madurolle on pitänyt yllä se, että upseereille on jaettu öljyrahoilla kustannettuja avokätisiä etuja. Moni on tallettanut ansionsa amerikkalaispankkeihin, nyt tilit on jäädytetty.
Trump ei kuitenkaan voi kiristää öljypakotteita loputtomiaan haittaamatta omia aikeitaan päästä toiselle presidenttikaudelle. Hänen hallintonsa uudet pakotteet Irania vastaan ovat jo nostaneet raakaöljyn maailmanmarkkinahintoja ja siten myös amerikkalaisten energialaskua.
Kuuban johtaja Fidel Castro pystyi vuosikymmeniä tekemään tyhjäksi Yhdysvaltain vallanvaihtoyritykset. Maduro ei kuitenkaan ole Castro. Hänen toimensa eivät luo kuvaa johtajasta, joka olisi varma valta-asemastaan.
Silti olisi vaikea löytää valtiota, jonka oikeuslaitos ja vallanpitäjät eivät tulkitsisi oppositiojohtaja Guaidón vappupuheita maanpetokseksi tai vallankaappaukseen yllyttämiseksi.
Yleensä kovaotteinen presidentti Maduro ei kuitenkaan ole vangituttanut Guaidóa. Se saattaisi ajaa Yhdysvallat ”vapauttamaan” Venezuelan asevoimin.
Myttyyn mennyt kaappaushanke vahvisti Maduron asemaa ainakin hetkellisesti. Moni armeijan avainhenkilö voi nyt päätellä, ettei puolenvaihto sittenkään vielä kannata. Niin kauan kuin sotilaat tukevat Maduroa, ei valta Venezuelassa vaihdu ilman ulkopuolisten sotilaallista väliintuloa.
Uhittelustaan huolimatta presidentti Trump tuskin on innostunut vetämään amerikkalaisjoukkoja Syyriasta ja Afganistanista vain lähettääkseen ne tekemään sotkuista miehitysoperaatiota Venezuelassa.
Edes Juan Guaidó ei halua valtaan amerikkalaisten suoralla tuella. Se söisi heti hänen kansansuosiotaan ja arvovaltaansa. Valtaosa oppositiojohtajan kannattajista vastustaa Yhdysvaltain aseellista väliintuloa.
Mitä näkyvämmin Yhdysvallat yrittää pönkittää Guaidóa, sitä paremmin kansaan uppoaa Maduron retoriikka: haluaako kansa todella hänen hallintonsa tilalle ”gringojen” ohjaileman nukkehallituksen?
Vapun epäonnistunut kansannousu kasvattaa turhautumista Washingtonissa. Amerikkalaiset todennäköisesti arvioivat uudelleen, onko Guaidósta sittenkään Venezuelan uudeksi johtajaksi. Niin tekevät myös hänen kotimaiset tukijansa.
Tärkein kysymys on se, pysyykö hajanainen ja riitaisa oppositio vapun takaiskun jälkeen Guaidón takana.
Guaidó nousi viime syksynä valtakoneiston haastajaksi lähes täydestä tuntemattomuudesta, koska hallinto oli vaientanut lähes kaikki kokeneet oppositiojohtajat. Leopoldo Lópezin äkillinen paluu julkisuuteen tukee arvioita, että monet oppositiokonkareista aikovat tavoitella valtaa, kunhan Guaidó on ensin tehnyt likaisen työn.
Tällä hetkellä oppositiojohtaja Guaidón kannatus tavallisten venezuelalaisten keskuudessa on vahvaa. Kuka tahansa, joka lupaa muutosta parempaan, herättää kansassa messiaanisia odotuksia. Kannatus voi kuitenkin kääntyä turhautumiseksi, jos Guaidó ei pysty pian kaatamaan Maduroa.
Lisäksi valtaannousu saattaa Venezuelassa osoittautua huomattavasti helpommaksi kuin vallassa pysyminen.
Tehtävää on paljon: on suitsittava korruptiota, purettava armeijan omistuksia valtion öljy-yhtiöstä ja palautettava kolmannekseen romahtanut öljyntuotanto Maduron aikaa edeltäneelle tasolle. On siivottava armeijalta ja turvallisuuspalvelulta niiden nauttimat valtavat luontaisedut.
Ja lisäksi purettava yhteiskunnan köyhimmille rakennettuja kalliita turvaverkkoja niin, että kansa ei nouse kapinaan.
Juan Guaidón ohjelmasta Venezuelan yhteiskunnan korjaamiseksi on vain vähän tietoa. Mutta on selvää, ettei uusillakaan johtajilla ole keinoja nopeasti korjata Venezuelan romahdustilaa.