Valko-Venäjän oppositio ei väsy – taistelu Aljaksandr Lukašenkaa vastaan jatkuu

Ulkomaat 15.7.2012 11:00
Räppäri Vincent esiintyi toukokuussa Minskin esikaupunkialueella. Kuva Kari Hautala.

Yksi näkyvistä demokratia-aktivisteista on valkovenäläisten hyvin tuntema rap-tähti Vincent. Hänen konserttiinsa Minskin laidalle kokoontuu kesäisenä arki-iltana satoja opiskelijoita, muita nuoria ja kulttuuriväkeä. Räppärin päässä on suikkalakki, jossa on Valko-Venäjän kielletyt värit.

”Eläköön vapaa Valko-Venäjä”, huutaa konsertin kuuluttaja mikrofoniin.

Ennen esitystä paikalla myydään Valko-Venäjän kiellettyjä, punavalkoisia vaakunoita. Tarjolla on myös oppositiohenkistä cd-musiikkia ja kirjallisuutta, kuten maan kansalliskirjailijan, Vasili Bykovin tuotantoa.

Täältä on turha etsiä neuvostoajoilta tuttuja, punavihreitä valtiotunnuksia, jotka presidentti Aljaksandr Lukašenka määräsi takaisin valtiolippuun.

Vincent laulaa vain valkovenäjäksi, jota Lukašenka ei enää osaa sujuvasti. Konsertin jälkeen Vincent sanoo takahuoneessa:
”Laulan rakkaudesta ja sosiaalisista ongelmista. Niitä täällä riittää. Tekstieni idea on Valko-Venäjän vapaus Lukašenkan diktatuurista. Laulan, koska uskon vapauteen.”

KGB:n silmäterät

Ennen kesää Lukašenka armahti 15 vuoden vankeustuomiosta entisen ulkoministerin ja diplomaatin, Andrei Sannikovin. Hänet oli vangittu joulukuussa 2010 presidentinvaalien yhteydessä.

Sannikov oli yksi presidenttiehdokkaista. Opposition toinen kandidaatti, tajuttomaksi mukiloitu kirjailija Vladimir Nekljajev määrättiin oman vankeusaikansa jatkoksi osittaiseen kotiarestiin.

Kumpikin on turvallisuuspalvelu KGB:n erityisvalvonnassa. Siksi Sannikov peruuttaakin jo sovitun haastattelun avustajansa välityksellä. Tapaamiseen voisi liittyä turvallisuusriskejä.

Sannikovin lähimpänä miehenä tunnettu Dmitri Bondarenko on valmis keskusteluun. Maineikas journalisti ja Eurooppalainen Valko-Venäjä -kansalaisliikkeen keulahahmo armahdettiin keväällä samaan aikaan kuin Sannikov.

”Minulla on vain voitettavaa”, hän sanoo.

Bondarenko vangittiin Minskissä heti joulukuun 2010 Itsenäisyyden aukion tapahtumien jälkeen. Noihin aikoihin opposition kielenkäytössä vastarinnan avainsanaksi vakiintui aukio.

Koettelemusten jälkeen Bondarenko on taas palannut aukiolle. Hänen kotinsa seinällä on Euroopan unionin tähtilippu.

”Valko-Venäjän matka eurooppalaiseen perheeseen alkaa, kun sydän lyö ensimmäisen kerran Lukašenkan lähdön jälkeen”, hän lausuu.

”Jos 2010 vaalitulosta ei olisi vääristelty, Lukašenkalle olisi jo käynyt kuten Libyan Gaddafille, Egyptin Mubarakille, Irakin Saddamille ja Itä-Euroopan kommunistijohtajille.”

Kaksi bandiittia

Ulospäin Valko-Venäjän hallinto voi vaikuttaa vahvalta. Lukašenka on rakentanut hierarkiansa pyramidiksi, jonka huipulta hän hallitsee pelolla.

Venäjä toimii Lukašenkan takaajana. Kyynisten arvioiden mukaan presidentti Vladimir Putin jopa pitää Valko-Venäjää mallina tai kokeiluna Venäjälle.

Venäjän tapaan myös Valko-Venäjällä otetaan toimittajia hengiltä. Kummassakin maassa vainotaan oppositiota.

Bondarenko joutui KGB:n selleissä hengenvaaraan.

”Naamioidut KGB-virkailijat uhkailivat väkivallalla ja valehtelivat. Olin tuntemattoman rosvojoukon armoilla. He siirsivät minua kopista koppiin, ja ruumiintarkastukset seurasivat toisiaan. Minua seisotettiin alastomana käsiraudoissa seinää vasten.”

Bondarenkolla ei ollut selleissään wc:tä. Tarpeilleen hänet päästettiin kahdesti vuorokaudessa, vain päiväsaikaan.

Vankeudessa Bondarenkon vanha vatsahaava paheni akuuttiin tilaan. Hänelle ei sallittu asianmukaista hoitoa, sen sijaan sairas vanki komennettiin metallisissa käsiraudoissa 20 asteen pakkaseen ja ulkoilmaan. Metalli poltti ranteita.

Kahden vuoden tuomion syiksi oikeus luki joukkoluontoisten levottomuuksien järjestämisen ja rikkomukset yleistä järjestystä vastaan.

”Kun minä ja Sannikov pääsimme ulos, Lukašenka julisti armahtaneensa kaksi bandiittia.”

Kiusalliset leikkieläimet

Entinen parturi ja yliopisto-opiskelija, 24-vuotias Pavel Vinogradov on ollut seitsemän kertaa KGB:n vankiloissa. Häntä uhkailtiin muun muassa raiskauksella.

Vinogradovin tuomiot vaihtelevat 15 päivän hallinnollisista rangaistuksista kuritushuonevankeuteen. Hänen tempauksensa on huomioitu New York Timesia ja Washington Postia myöten.

Ehdonalaista kotiarestissa kärsivä Vinogradov saapuu tapaamispaikalle lelukoiran kanssa. Koiralla ei ole toista silmää.

”Mutta valitettavasti miliisi vei nallen ja muut lemmikkini putkaan.”

Vinogradovin alaa ovat mielenosoitukset, performanssit, joita hän järjestää Lukašenkaa vastaan haavoittuneiden nallekarhujen ja muiden leikkieläinten kanssa. Miliisi otti lelut ja vei isännänkin mennessään.

Huhun mukaan eläimet ovat nyt suututtaneet itsensä Lukašenkan.

”Yliopistosta sain potkut kahden viikon jälkeen. Tuomioni tulivat toimista yhteiskunnallista järjestystä vastaan, tottelemattomuudesta, julkisen liikenteen ja joukkoruokailun vaarantamisesta”, hän kertoo.

Joukkoruokailun vaarantamisesta?

”Oikeuden mukaan lemmikkini tukkivat ihmisiltä tien hampurilaisravintola McDonald’siin.”

Haastatteluun Vinogradov pääsi kotiarestista ”neuvoteltuaan miliisin kanssa”. Myös pinnan alla siis kytee.

Uusia ystäviä

Kielletyn opposition toiminta Valko-Venäjällä yllättää. Se on avoimempaa kuin kukaan olisi odottanut joulukuun 2010 jälkeen: rauhanomaisissa mielenilmauksissa pidätettiin tuhansia ihmisiä, yli 800 passitettiin hallinnollisiin vankeusrangaistuksiin ja 60 tuomittiin vankeuteen.

Itsevaltainen presidentti Aljaksandr Lukašenka ei ole pystynyt tukahduttamaan demokratialiikettä. Vaikka rangaistukset ovat kovia ja vankiloiden kohtelu julmaa, oppositio on aktiivinen ja saa itseluottamusta myös siitä, mitä tapahtui Pohjois-Afrikan arabikeväässä.

Ruohonjuuritasolla Lukašenkasta tehdään avointa pilkkaa. Presidentin Hitlerille ja natsi-Saksalle myönteiset lausunnot tunnetaan. Kansan suussa batkaa eli kummisetää kutsutaan Aljaksandr Adolfovitšiksi.

Väärennettyjen presidentinvaalien jälkeen Euroopan unioni käänsi Lukašenkalle selkänsä. Vaikka lähetystöjen henkilökunta on nyttemmin palaillut Minskiin, kauppapakotteet ja poliittinen paine ovat toimineet kohtalaisesti.

Putinin ja kolmannen maiden diktaattoreiden lisäksi Lukašenka etsiskelee nyt ystäviä myös uusilta suunnilta. Suhteet Kiinaan ovat lämpimät, odottamatonta lähentymistä on tapahtunut myös Israelin kanssa.

”Juutalaisethan ovat aivan normaaleja ihmisiä”, Lukašenka on sanonut.

Israelin Minskin-suurlähettiläs puolestaan totesi, ettei Valko-Venäjällä ole poliittisia vankeja.