Miljardien karnevaali

Urheilun suurjuhla on koettelemus Brasilialle. 
Rion olympialaiset järjestetään monien ongelmien 
runtelemassa maassa.

Brasilia
Teksti
Tuomas Pulsa
Grafiikka
Hannu Kyyriäinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaikkien aikojen paras

Onko menestynein olympiaurheilija se, joka on voittanut eniten mitaleita? Vai se, joka on pysynyt lajinsa huipulla pisimpään? Tai ehkä se, jonka ennätykset ovat kestäneet myös seuraavien sukupolvien haasteen?

Oikean vastauksen löytäminen on melkein mahdotonta. Urheilijoilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Myös voitettavien mitalien tai kovien vastustajien määrä vaihtelee eri lajeissa ja aikakausina. Uimari voi osallistua samoissa olympialaisissa useaan starttiin, kun keihäänheittäjällä on vain se yksi kilpailu.

Tässä kuitenkin vertailun vuoksi kolme urheilijaa, joiden olympiamenestys on ollut huikea.

BONGAA NÄMÄ RIOSSA

Pakolaisten joukkue. Olympialaisissa on ensimmäistä kertaa mukana kansainvälisen olympiakomitean kokoama pakolaisten joukkue, jossa on kymmenen urheilijaa: kaksi uimaria, kaksi judokaa ja kuusi eri matkojen juoksijaa. Urheilijat ovat kotoisin Syyriasta, Etelä-Sudanista, Kongon demokraattisesta tasavallasta sekä Etiopiasta. Joukkue marssii avajaisissa stadionille olympialipun alla. Pakolaisurheilijan voittaessa soitetaan kansallishymnin sijasta olympiahymni.

 

Aikakauden loppu. Kanadalainen esteratsastaja Ian Millar, 69, pitää hallussaan maailmanennätystä useimpiin olympialaisiin osallistumisesta. Millarin olympiaura alkoi Münchenissä vuonna 1972. Riossa hänen oli tarkoitus osallistua jo yhdensiintoista olympialaisiinsa. Tie ratsastusjoukkueeseen kuitenkin sulkeutui viime metreillä, kun Millarin luottohevonen Dixson loukkaantui. Kilpailun sijaan Kapteeni Kanadaksi kutsutulle Millarille on luvassa kannustavan isän rooli, sillä hänen tyttärensä Amy, 39, ratsastaa Kanadan joukkueessa.

 

Kolme sukupolvea. Georgialainen pistooliampuja Nino Salukvadze, 47, kilpailee kahdeksansissa olympialaisissaan. Pistooliammunnassa on mukana myös hänen poikansa Tsotne Machavariani, 19. Ensimmäisen kerran äiti ja poika ovat mukana samoissa olympiakisoissa. Isä–poika-yhdistelmiä olympialaisissa on nähty 56 ja isä–tytär-pareja 12. Äiti ja tytär ovat kilpailleet samoissa kisoissa kahdesti. Salukvadzen sukua on Rion kisoissa enemmänkin, sillä äitiä ja poikaa valmentaa isoisä Vakhtang Salukvadze.

Talous ja maan tapa

”Se Brasilia, jolle olympialaiset myönnettiin on erilainen valtio kuin se, joka kisat järjestää”, toteaa Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Kun Brasilia valittiin kisaisännäksi vuonna 2009, maassa vallitsi optimismi. Talouskasvu oli nostanut yhtä lailla köyhien kuin rikkaidenkin elintasoa. Olympialaisten piti olla lopullinen kruunu, joka osoittaisi Brasilian kuuluvan suurvaltojen joukkoon.

Nyt talous on taantumassa. Brasiliaa painavat raaka-aineiden matalat maailmanmarkkinahinnat ja Kiinan talouskasvun hidastuminen. Lisäksi tuottavuus on heikko ja investointeja tehdään vähän.

Ongelmat ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä. Jo jalkapallon MM-kisojen aikaan vuonna 2014 vaadittiin varoja stadioneiden sijasta sairaaloihin.

Brasiliassa on myös paljastunut käytännössä koko politiikan ja talouden eliitin läpäisevä korruptiovyyhti. Maan suurimman rakennusyhtiön Odebrechtin toimitusjohtaja Marcelo Odebrecht tuomittiin 19 vuodeksi vankeuteen. Odebrechtillä on merkittävä rooli myös olympiakisojen rakentamisessa.

Teivaisen mukaan skandaali voi kuitenkin olla myös hyvä merkki. ”Nuoret, pitkälti ulkomailla koulutetut uuden sukupolven syyttäjät ovat tarttuneet toimeen.”

Osansa on myös uudella syyteneuvottelulla, jossa korruptiosta syytetty voi pienentää tuomiotaan todistamalla muita vastaan.

Brasilian hallinnon korruptio ei liity ensisijaisesti olympialaisiin. Silti paljastukset heittävät ikävän varjon myös kisojen rakennustöiden ylle.

 

 

Kasvavat kesäkisat

Olympialaisten 120-vuotias historia on kasvutarina. Aina 2000-luvun alkuun asti sekä kisalajien että osallistuvien maiden ja urheilijoiden määrä kasvoivat tasaisesti.

Tämän jälkeen KOK alkoi rajoittaa kisojen kokoa kustannuksia hillitäkseen. Olympialiikkeen alkuvuosiin verrattuna nykyiset olympialaiset ovat perustavanlaatuisesti erilaiset. Silti tietyt perinteet ovat edelleen mukana muodossa, jonka ensimmäisten kisojen kävijä todennäköisesti tunnistaisi.