Presidentti Halonen huolestui: "Lähetämmekö pojat liian koviin paikkoihin?"

Afganistan
Teksti
Leena Sharma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Puolustusvoimien ylipäällikkö, tasavallan presidentti Tarja Halonen on huolissaan suomalaisten rauhanturvaajien hyvinvoinnista.

Tarja Halonen
“Olemme pyrkineet turvaamaan rauhaa ja rakentamaan siviiliyhteiskuntaa, mutta Afganistanin kaltaisilla alueilla se muuttuu aina vain vaikeammaksi”, tasavallan presidentti sanoo. Kuva Kaisa Rautaheimo.

Suomen ulkopoliittisella johdolla ilmeni syksyn mittaan keskenään eriäviä näkemyksiä Afganistanissa olevien suomalaissotilaiden kotiuttamisaikataulusta. Onko keskustelu aiheesta nyt päättynyt ja seurasiko selkkauksesta konkreettisia muutoksia?

“Kysehän oli siitä, että se mikä sovitaan se pidetään. Opimme varmasti, että on hyvä valmistella asiat ajoissa, mutta sen jälkeen pitää voida/uskaltaa/muistaa/kyetä – kuka mitäkin verbiä haluaa käyttää – tuoda asia takaisin, jos on aihetta, heille jotka päätöksen alunperin tekivät. Tämä oli hallituksessa hyvin yksimielinen kanta. Jatkossa, jos mennään valmistamaan vaaleja: joukkojen perilläoloajan pitää olla löysähkö, sellainen että se varmasti riittää, ja jos ei riitä, muuttuneet olosuhteet pitää tuoda ajoissa tiedoksi päätöksentekoon.”

Onko teillä ja kokoomuksen ministereillä ideologisia erimielisyyksiä siitä miten ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pitäisi hoitaa?

“Kyllä meillä luultavasti on. Mutta kyllä niitä on luultavasti hallituspuolueidenkin välillä. Eduskunnassa on erilaisia puolueita siksi, että ihmisillä on erilaisia näkökulmia, se ei ole ongelma. Joskus ongelmaksi muodostuu se, saadaanko yhteinen päätös. Ja joskus myös se, miten päätös pidetään.”

Onko näistä ideologista erimielisyyksistä aiheutunut tehtävien hoitoon liittyviä ongelmia?

“Sen alun jälkeen, mitä tässä hallituksessa oli, me olemme olleet – minun mielestäni – ihan hyvässä yhteistyössä oli kyse sitten Natosta, omien puolustusvoimien kehittämisestä tai rauhanturvaoperaatioista. Ei ole sattunut yhtään tapausta, jossa olisimme olleet niin erimielisiä, että jonkun ylitse olisi kävelty.”

“Olemme tehneet yhdessä turvallisuuspoliittisen selonteon: sen takana minä olen ja sitä pitäisi noudattaa.”

Ovatko suomalaisjoukot Afganistanissa siksi, että haluamme vahvistaa Nato-optiotamme?

“Joillain on voinut olla sellainenkin tavoite, jotkut poliitikot varmaan mittaavat koko ajan, että olemmeko osoittaneet Natoon päin myötämielisyyttä. Minä puolestani kuulun heihin, joiden mielestä meidän on hyödyllistä olla yhteistyökykyisiä- ja haluisiakin Naton kanssa monissa eri tilanteissa, ei kuitenkaan kaikissa.”

“Meidän ryhmämme on Euroopan unionin Natoon kuulumattomat maat eli Suomi, Ruotsi, Irlanti, Itävalta. Olen sanonut ennenkin, että kauan saatte hakea, jotta löydätte paremman porukan.”

Mitä Suomi tavoittelee Afganistanissa?

“Ensisijainen kysymys, kun mennään kansainväliseen operaatioon, on se, mitä asianomainen kohde tästä hyötyy. Mikä on afganistanilaisten saama hyöty läsnäolostamme. Alun perin meidän piti osallistua uuden demokraattisen Afganistanin rakentamista – siitä on kuitenkin maailma muuttunut aika lailla. Tilanne on pahentunut hallituksen ja sitä vastustavien joukkojen välillä. Siellä on sodan kaltaiset olosuhteet. Me emme ole sotaa käyvä osapuoli, mutta olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen.”

Afganistan-operaatiossa ollaan jo kaukana perinteisestä rauhanturvaamisesta, missä toimitaan kahden osapuolen välissä. Operaatioiden luonne on muuttunut suuresti: raja sotilaallisen ja siviilitoiminnan välillä hämärtyy. Miten Suomi mielestänne pärjää näissä uudentyyppisissä konfliktitilanteissa?

“Suomalainen sotilas on perinteisesti koulutettu puolustamaan isänmaataan tai taistelemaan toista sotilasta vastaan. Tähän liittyy suuri moraalinen kysymys, jonka haluan tuoda nyt ensimmäisen kerran voimakkaasti esiin: koska sotilaamme on koulutettu asennoitumaan edellä kuvatulla tavalla, siviilin tuhoaminen, vaikka kyseessä olisi itsemurhapommittaja, on heille hyvin vaikeaa. Siksi meidän pitää miettiä tarkkaan, rikommeko jotain omassa ja sotilaidemme henkisessä rakenteessa, jos menemme liian koviin paikkoihin. Sovimmeko me tällaisiin tilanteisiin, joissa kuvio ei ole selvä?”

“En usko, että suomalaiset rauhanturvaajat pelkäävät riskitilanteita, mutta meillä on viimeisen kymmenen vuoden aikana pudonnut aivan dramaattisesti tähän toimintaan haluavien määrä. Varmaan tilanteeseen vaikuttaa myös se, että ihmiset haluaisivat vahvasti tietää, mikä on oikein ja väärin, nähdä asiat mustavalkoisina. Jos sotilas joutuu tilanteeseen, jossa on paljon korruptiota, tuskin tietää, mikä on valtio ja mitä hän siellä tekee, on aika vaikea olla oikealla puolella.”

“En tarkoita että jäämme kotiin. Mutta koko kansainvälinen yhteisö pohtii parhaillaan todella kuumeisesti, mitä tehdään Afganistanissa, mitä tehdään Pakistanissa, mitä Afrikassa ja kuinka pitkiä nämä prosessit ovat.”

Voiko Nato-johtoisiin operaatioihin osallistuva Suomi joutua tulevaisuudessa kansainvälisen terrorismin kohteeksi?

“Se on asia, jota olen miettinyt paljon ja miettinyt, mikä olisi tapa, jolla emme väistäisi kansainvälistä vastuuta demokratiasta ja ihmisoikeuksista, mutta emme myöskään suoranaisesti nostaisi itseämme maalitauluksi. Vastaus on mielestäni Suomen suhteellisen maltillinen ja rakentava linja, emme nimitä vihollisia emmekä hae viholliskuvia vaan kumppaneita. Se on hyvä pohja ja perusta.”

“Ei rahaa anneta kauniiden silmien takia.” Suomen Kuvalehden haastattelussa Tarja Halonen otti kantaa myös vaalirahoitukseen ja salaseuroihin. Lue lisää SK:sta 49/2009 (ilm. 4.12.).

Lue, kuinka puolustusministeri Jyri Häkämies vastaa Haloselle Afganistanista.