”Nyt on jo kiire” – Syntyykö uusi ilmastosopimus Durbanissa?

Ulkomaat 27.11.2011 09:01
lentokoneita tulvivalla kentällä Sään ääri-ilmiöt ovat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:N tuoreen raportin mukaan lisäntyneet. Kuva Sukree Sukplang / Reuters / Lehtikuva.

Maailman hallitukset kokoontuvat 28. marraskuuta Durbaniin etsimään pohjaa uudelle globaalille ilmastosopimukselle.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat olleet lähes jäissä usean vuoden ajan, eikä Etelä-Afrikassa alkavista neuvotteluista odoteta helppoja.

Rintamajako kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä on jyrkkä. Kehitysmaiden mielestä vastuu päästöleikkauksista kuuluu yksin teollisuusmaille, jotka ovat toista vuosisataa saaneet kasvattaa talouttaan ilman rajoitteita.

Teollisuusmaat myöntävät vastuunsa mutta toteavat, että vaikka ne leikkaisivat päästönsä nollaan, se ei pysäyttäisi ilmastonmuutosta. Kiina on jo maailman suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja. Siksi sen ja muiden kehittyvien talouksien, kuten Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan, on myös sitouduttava rajaamaan päästöjään.

Durbanissa päättäjien on ratkaistava, miten näiden rintamalinjojen yli päästään. Kioton sopimus, joka on toistaiseksi ainoa hallituksia sitova ja päästöjä leikkaava kansainvälinen ilmastosopimus, päättyy ensi vuonna.

Kehitysmaat haluavat, että Kioton sopimusta jatketaan. Sopimus ei velvoita niitä päästöleikkauksiin.

Teollisuusmaat haraavat vastaan. Yhdysvallat, Venäjä, Japani ja Kanada ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne lähde uusimaan Kioton sopimusta. Myös Australia ja Uusi Seelanti epäröivät.

Erityisesti Japani ja Venäjä kokevat, että niin kauan kuin nopeasti kasvava Kiina on leikkausvelvoitteiden ulkopuolella, asetelma on epäoikeudenmukainen.

Kiina vakuuttaa leikkaavansa päästöjä, mutta ei halua sitoutua mihinkään – eikä ainakaan, ellei Yhdysvallat ole mukana sopimuksessa. Barack Obaman hallinto puolestaan kompuroi omassa sisäpolitiikassaan niin, ettei siltä odoteta merkittäviä avauksia.

EU on valmis jatkamaan Kioton sopimusta, mutta vain muutaman vuoden.

”Näköpiirissä täytyy olla sopimus, jossa kaikki maat sitoutuvat toimiin päästöjen vähentämiseksi”, sanoo Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia.

Yhä lisää hiilidioksidia

Kokouksen alla Maailman ilmatieteen järjestö IOM ilmoitti, että hiilidioksidia on nyt ilmakehässä enemmän kuin koskaan. Sen määrä myös lisääntyy nopeammin kuin hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n malleista synkinkään osasi ennakoida.

Suurimpia syitä ovat fossiilisten polttoaineiden käyttö ja hiilidioksidia sitovien metsien kato.

IPCC:n tuore raportti toteaa, että sään ääri-ilmiöt ovat globaalisti jo lisääntyneet. Lämpimien vuorokausien määrä on kasvanut. Ihmisen vaikutuksen arvellaan näkyvän myös jo voimakkaissa sateissa ja merenpinnan korkeuden ääriarvoissa.

Vuosisadan loppuun mennessä lämpötilaennätykset kohoavat merkittävästi. Samoin lisääntyvät rankkasateet, trooppisten syklonien maksiminopeudet sekä kuivuudet.

Durbanin kokoukseen osallistuva ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr) sanoo, että tärkeintä Durbanissa on saada aikataulu ja tiekartta kansainväliselle sopimukselle.

”Meillä on jo kiire saada ilmastonmuutos aisoihin, me emme voi enää hukata vuosia.”

Monet maat ovat tehneet omia päästöleikkauslupauksia, mutta ne eivät vielä riitä pitämään maapallon lämpenemistä alle kahden asteen.

Kiina ja erityisesti Intia katsovat, että niillä pitää olla oikeus kasvattaa talouttaan, jotta köyhyys vähenisi. Intiassa arviolta 40 prosenttia väestöstä on kokonaan ilman sähköä.

Niin sanottu kehitysmaablokki on kuitenkin vuosien varrella alkanut murentua. Moni Afrikan maa on pitkien kuivuusjaksojen ja kovien tulvien jälkeen alkanut ajaa globaalia ilmastosopimusta. Pienet saarivaltiot ovat tehneet sitä jo pitkään.

Kymmenen suomalaista ympäristö- ja kehitysjärjestöä varoitti viime viikolla, että mitä kauemmin ilmastosopimuksen solmiminen kestää, sitä suuremmiksi kasvavat inhimilliset ja taloudelliset riskit.

Nykyisten päästövähennyslupausten ja sovitun kahden asteen tavoitteen välillä on valtava kuilu, järjestöt toteavat. Ne vaativat, että lupaukset on saatava linjaan tarpeen kanssa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että päästöt pitää kääntää laskuun 2015 mennessä.

”Suomen kaltaisen teollisuusmaan on sitouduttava vähentämään kotimaisia päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja saavutettava hiilineutraalisuus 2050 mennessä”, järjestöt vaativat.