Kreml ansaitsee median kritiikin

Tavallisten venäläisten arki kiinnostaa kuitenkin lukijoita kaikkein eniten.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Anna-Lena Laurén
Kirjoittaja on ollut Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin Venäjän-kirjeenvaihtajana.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjän kirjeenvaihtajana saa joskus kuulla, että Venäjä-kuva olisi paljon parempi, ellemme me toimittajat kirjoittaisi niin paljon negatiivisia artikkeleita maasta. Se on totta.

Eri asia on se, onko meidän tehtävämme antaa Venäjästä positiivinen kuva. Minun nähdäkseni meidän kuuluu kertoa siitä, mitä Venäjällä tapahtuu, ja valaista asioita eri näkökulmista.

Valitettavasti kaikki, mitä tapahtuu Venäjällä, ei ole myönteistä. Viime vuosina isot uutistilanteet ovat yleensä liittyneet sotaan ja ihmisoikeusrikoksiin. Minuakin harmittaa, että Krimin pakkoliittäminen ja Ukrainan sota ovat lännessä vahvistaneet joka ikistä vanhaa ennakkoluuloa siitä, millainen Venäjä on.

Mutta emme me toimittajat ole keksineet, että Putin valtasi Krimin. Emmekä ole keksineet Ukrainan sotaa, MH17-koneen alasampumista, Venäjän pommituksia Syyriassa tai Tšetšenian johtajan Ramzan Kadyrovin homovainoja Tšetšeniassa.

Nämä asiat Putin ja Kadyrov ovat tehneet ihan itse.

Onneksi Venäjä on valtavan iso maa. Sieltä voi aina löytää yllättäviä juttuteemoja ja tavata kiinnostavia ihmisiä. Kymmenen vuoden kirjeenvaihtajaurakan jälkeen olen perillä korkeintaan murto-osasta siitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Se on ihana, lohduttava tunne ja suurin syy, miksi edelleen viihdyn tässä työssä.

 

On totta, että Venäjästä ja varsinkin Putinista tehdään helposti konna, syyllinen kaikkeen. Yksi esimerkki on väite, että Putin olisi vuosikausia viljellyt erikoissuhdetta Donald Trumpiin ja pystyy siksi painostamaan häntä. Väitettä ei ole pystytty todistamaan, mutta se nostetaan silti usein esille totuutena.

Monet hyötyvät Venäjän konna-asemasta. Esimerkiksi Kiovan hallitus voi aina syyttää Venäjää omista epäonnistumisistaan. Ukrainassa reformit takkuilevat – koska Venäjä. Ukrainassa on ehkä korruptiota – mutta Venäjällä sitä on paljon enemmän. Ukrainassa on nationalismia – mutta katsokaa Venäjää!

Valitettavasti Venäjä on todella anastanut Ukrainalta maata. Se avustaa separatisteja ja sekaantuu jatkuvasti Ukrainan sisäisiin asioihin. Se on käyttäytynyt Ukrainaa kohtaan niin röyhkeästi, että sitä on helppoa syyttää sellaisistakin ongelmista, jotka ovat ukrainalaisten omia aikaansaannoksia.

 

Usein saan kuulla, että meidän pitäisi tehdä enemmän positiivisia juttuja vastapainona kaikkeen negatiiviseen uutisointiin.

Minusta se on väärä lähtökohta. Meidän pitää kirjoittaa kaikista Venäjää koskevista kiinnostavista, yllättävistä, ihanista ja raivostuttavista asioista – ei vastapainona, vaan siksi että ne ovat olemassa.

Ongelmien vähättelyyn sen sijaan ei ole mitään syytä.

Sberbankin hallituksen jäsen Esko Aho sanoi huhtikuussa Seurassa, että syy suomalaisten epäilevään suhteeseen Venäjään on kotimaisen median raportointi. Minä sanoisin, että syy suomalaisten epäilevään suhteeseen on terve järki. Jos venäläinen valtiojohto pakkoliittää naapurimaan alueita itseensä ja uhkailee sekä häiritsee ilmatilaloukkauksilla ja gps-häirinnällä, ei ole tarkoituksenmukaista syyttää mediaa siitä, että suomalaisten kuva Venäjästä kärsii.

Ahon mielestä Suomessa myös liioitellaan Venäjän yrityksiä harjoittaa informaatiovaikutusta Suomea kohtaan. Tällaisten käsitysten taustalla on usein ajatus, että Suomi olisi jotenkin erikoisasemassa. Meihin ei yritetä vaikuttaa samalla tavoin kuin muihin länsimaihin, koska meillä on erikoissuhde Venäjään.

Seurattuani Kremlin toimintaa paikan päältä Moskovasta kymmenen viime vuotta voin vain todeta, että Kremlillä ei ole erikoissuhteita. Kremlin strategiaan kuuluu informaatiosota, ja ajatus, että tämä ei koskisi Suomea, on toiveajattelua. Etten sanoisi hölmöläisten hommaa.

 

Suomalaiset voivat suhtautua epäilevästi Kremliin, mutta venäläiset ihmiset ovat toinen asia. Heitä kohtaan ollaan uteliaita.

Tiedän kokemuksesta, että lukijoita kiinnostavat ylivoimaisesti eniten reportaasit tavallisista venäläisistä ihmisistä ja heidän arjestaan. Siksi teen niitä niin paljon kuin pystyn. En siksi, että tunnen velvollisuutta parantaa Venäjän imagoa, vaan siksi, että nämä jutut ovat journalistisesti perusteltuja. Ne ovat myös juttukeikkoina kaikkein hauskimpia.