Mustiksi lankatut kasvot

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kanadan liberaali pääministeri Justin Trudeau nousi syyskuussa otsikoihin, kun kävi ilmi, että hän oli ainakin kolmessa eri yhteydessä esiintynyt niin sanotussa blackface-meikissä, kasvot mustiksi maalattuina. Tapahtumista tallennetut videot levisivät nopeasti internetissä.

Blackface tarkoittaa valkoista henkilöä, joka on mustannut kasvonsa ja imitoi mustien kulttuuria. Suomalaiset tiedotusvälineet ovat luonnehtineet kasvojen mustaamista ”rasistiseksi kasvomeikiksi”.

Pohjois-Amerikassa on koettu vuoden 2019 aikana muitakin skandaaleja, jotka liittyvät korkean tason poliitikkojen blackface-naamioitumisiin.

Helmikuussa julkisuuteen vuoti kuva, jossa demokraatteja edustava Virginian kuvernööri Ralph Northam poseeraa mustassa kasvomaskissa vierellään huppupäinen Ku Klux Klanin jäsentä esittävä henkilö. Aluksi Northam myönsi kuvan olevan lääkäriopintojensa vuosikirjasta, mutta perui myöhemmin lausuntonsa. Kuvernööri selitti kyllä käyttäneensä blackfacea kerran aikaisemmin, kun oli pukeutunut Michael Jacksoniksi. Sekä republikaanit että demokraatit vaativat kuvernöörin eroa.

Muutama päivä myöhemmin Virginian osavaltion oikeusministeri, demokraattien Mark Herring kärähti omasta opiskeluaikojen blackface-naamiostaan.

Saman viikon aikana paljastui vielä Virginian republikaanien puoluejohtajan Tommy Normenin blackface-tausta.

Elokuvaohjaaja Spike Lee irvaili, miten ”lankki on kovassa kysynnässä Virginiassa”. Twitterissä joku leukaili, ”mahtaako kukaan Virginiassa käyttää lankkia kenkiin?”

 

Kohun noustua Justin Trudeau pyysi anteeksi ajattelematonta tekoaan ja vetosi tietämättömyytensä blackface-perinteen historiasta ja rasistisista mielleyhtymistä.

Kasvojen mustaamisella on Yhdysvalloissa pitkä historia 1800-luvulta nykypäivään, mutta sitä esiintyy maailmanlaajuisesti, myös Suomessa.

Yhdysvalloissa blackface tuli suosituksi 1840-luvulla, pari vuosikymmentä ennen sisällissotaa. Niin sanotuissa minstrel show -musiikkinäytelmissä valkoiset miehet esittivät karikatyyrejä mustien elämästä. Maskiin kuuluivat poltetulla korkilla värjätyt kasvot ja ylisuuriksi piirretyt punaiset huulet. Myös naishahmot olivat miesten esittämiä.

Hahmot esittivät plantaasiorjia yksinkertaisina, vähä-älyisinä ja viettien vieminä primitiiveinä. Orjuus esitetiin positiivisessa valossa ja sen vastustajat kuvattiin tekopyhinä pelkureina.

Musiikki oli minstrel-esitysten suola. Banjojen, kastanjettien, viulujen ja tamburiinien säestämät melodiat ovat säilyneet 1800-luvulta tähän päivään. Harva tosin tietää, että esimerkiksi Suomessakin tunnettu kansanlaulu Oi, Susanna on peräisin 1840-luvun minstrel-säveltäjän Stephen Fosterin kynästä. Alkuperäisversiossa mustaa orjaa näyttelevä valkoinen mies rallattelee paksulla etelän murteella matkastaan Alabamasta Louisianaan.

Matkan ylä- ja alamäissä sattuu ja tapahtuu – muun muassa 500 ”nekrua” kuolee sähköiskuun – mutta rakkaus Susannaan pitää miehen tiellä. Ellei hän löytäisikään armastaan, uskoo ”mutiaiseksi” itseään kutsuva kulkija kuolevansa kaipuuseen: ”Dis darkie’l surely die”.

 

Yhdysvaltain historian valossa on turha väitellä siitä, onko blackface rasistinen perinne. On päivänselvää, että se on rasismia räikeimmillään.

Kiinnostavampaa on kysyä, miksi blackface kiehtoo niin monia. Miksi valkoiset haluavat mustata kasvonsa? Mistä syntyy tarve mennä mustien ”nahkoihin”?

Yhdysvaltalainen professori Erik Lott kuvaa blackface-perinnettä fantasiaksi, joka yhtäältä karnevalisoi rodullista identiteettiä, mutta toisaalta osoittaa kiinnostuksen – ellei peräti halun – toiseutta kohtaan.

Vaikka 1800-luvun minstrel-esitykset perustuivat stereotypioihin, Lotin mukaan ne paradoksaalisesti tekivät mustien kulttuuria tunnetuksi.

Miten toista sataa vuotta vanhaa mustaamisviettiä pitäisi tulkita nyky-yhteiskunnassa?

Suomessakin näkyy julkisessa keskustelussa väitteitä, että blackface on harmiton käytäntö, jota ei tarvitse liittää historialliseen menneisyyteensä. Tällöin oletetaan, että jos kasvonsa mustaaja toteuttaa fantasiaa toiseudesta, rasismia ei ole.

Mutta määrittyykö rasismi sen harjoittajan aikeiden vai kohteen kokemusten mukaan?