Median huomio esti sikainfluenssan leviämisen pandemiaksi

Jukka Ukkola
Ulkomaat 8.5.2009 16:00

Sikainfluenssa on paljastanut, kuinka tehokas on pan-media, maailmanlaajuinen tiedonvälitys.

panmedia

Kasvosuojalla varustautunut mies syventyy sanomalehteensä Mexico Cityssä. (Kuva Brennan Linsley / AP / Lehtikuva)

Tieto Meksikossa löytyneestä uudesta viruksesta levisi maailman jokaiseen kolkkaan muutamassa päivässä, paljon nopeammin kuin itse tauti. Tieto oli varsinkin alkuvaiheessaan myös selvästi tautia dramaattisempaa. Sikainfluenssaa verrattiin entisiin pandemioihin, muisteltiin miljoonia kuolleita, ja Maailman terveysjärjestö WHO nosti valmiustasonsa lähes huippuun. Tähän mennessä kuolonuhreja on tullut pelättyä vähemmän, vaikka tartuntoja on eri puolilla maailmaa.

Viranomaisia ja mediaa on syytetty jopa hysterian lietsomisesta, koska samanlaista tohinaa ei ole ilmennyt muiden, vaarallisempienkaan tartuntatautien kanssa. Tavalliset vuotuiset influenssa-aallot, ripuli, tuberkuloosi ja monet muut kulkutaudit tappavat miljoonia ihmisiä vuosittain, sikainfluenssan kuolonuhrien määrä mitataan korkeintaan sadoissa.

Kuitenkin juuri massiivinen julkinen huomio lienee estänyt taudin riistäytymisen valloilleen. Media on osoittautunut paremmaksi aseeksi kuin rokotukset – varsinkin kun rokotuksia ei edes ole olemassa.

Entisissä pandemioissa tällaista asetta ei ole ollut käytössä. Espanjantautia vastaan jouduttiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen taistelemaan lähinnä painetun sanan voimalla, nopeimmillaankin sähkösanomilla, joiden viesti levisi hitaasti kansan keskuuteen. Kuolonuhreja lasketaan olleen 20-100 miljoonaa.

Myös aasialainen ja hongkongilainen influenssa 1950- ja 1960-luvuilla pääsivät leviämään nopeammin kuin tieto, vaikka käytössä olivat jo radio ja televisiokin. Molempien tautien kuolonuhrien määrä oli noin miljoonan ihmisen luokkaa.

Vasta tämän vuosikymmenen SARS, lintuinfluenssa ja toivottavasti tämänhetkinen sikainfluenssa on onnistuttu pysäyttämään suurelta osin internetin ja muun reaaliaikaisen tiedonvälityksen avulla.

Epäilemättä turhaakin paniikkia on syntynyt ja ylilyöntejä tapahtunut, esimerkiksi Egyptissä päätettiin teurastaa kaikki siat. Päätarkoitus, ihmisten saaminen varuilleen, on kuitenkin toteutunut.

Monta mallia sikainfluenssaa

Historian perusteella valmiustason nopea nostaminen on ollut perusteltua. Sikainfluenssaa aiheuttaa periaatteessa samantyyppinen A-virus, H1N1, joka aiheutti myös espanjantaudin 1918-1920. Samantyyppisyys ei kuitenkaan tarkoita, että virukset olisivat samanlaisia, niissä vain molemmissa on ykköstyyppisiä proteiineja, hemagglutiniinia (H) ja neuraminidaasia (N). Sen sijaan molekyylirakenteeltaan ne ovat hyvin erilaisia. Aasialainen oli tyypiltään H2N2 ja hongkongilainen H3N2.

Hankala tyypittely on aiheuttanut runsaasti sekaannusta myös sikainfluenssan ymmärtämisessä. ”Alkuperäinen” sikainfluenssa on aika yleinen sioissa, mutta ihmisiin on tarttunut eri pöpö, joskin se on saman viruksen muuntunut versio.

Ylijohtaja Juhani Eskola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta vertaa termejä autojen luokitteluun: ”Voidaan puhua autoista. Voidaan puhua Toyotoista. Voidaan puhua Corolloista, ja niitäkin on vaikka kuinka monta tyyppiä.”

Siis mitä yleisemmillä termeillä puhutaan viruksista, sitä epätarkempia ollaan, vaikka periaatteessa termi olisi oikea. Siksi sikainfluenssan uuteen ”malliin” ei ole vielä rokotettakaan, eivätkä vanhat kelpaa sen paremmin kuin vuoden 1969 Corollan varaosat vuoden 2009 Corollaan.

Aasialainen saattaa palata

Uusia taudin aiheuttajia syntyy, kun kahden tai useamman lajin (esimerkiksi sian, linnun ja ihmisen) A-virusten geenejä yhdistyy. Silloin muodostuu uusi viruskanta. Se voi olla alkuperäisiä vaarallisempi pystyessään kopioitumaan ja läpäisemään immuunijärjestelmän, jossa ei ole puolustusmekanismia uutta hyökkääjää vastaan.

A-influenssaviruksessa tapahtuu suuri geneettinen muutos (antigenic shift) noin 10-15 vuoden välein, jolloin yleensä H-proteiini korvautuu uudella. Juuri tämä muutos aiheuttaa pandemian vaaran. Seuraavaksi uhaksi on ennustettu aasialaisen (H2N2) paluuta lähivuosina.

Näiden suurten geenimuutosten välillä tapahtuu myös pienempiä muutoksia (antigenic drift). Ne ovat melko hyvin ennustettavia ja niihin pystytään kehittämään vuosittain tehokkaita rokotteita. Silti voidaan tarvita karanteeneja, jos virukset ovat kovin äkäisiä.

Keskustelu

Kuten jutussa todetaankin, myös turhaa paniikkia on todellakin syntynyt. Siitä kertoo mielestäni esimerkiksi se, että Suomessakin ostettiin paljon hengityssuojaimia, vaikka tartuntoja ei edes todettu täällä. Varsinkin populaarilehdistö innostui mässäilemään aiheella turhan paljon, kun jokaisen kuolemman jälkeen julkaistiin uusi lööppi.

Ja hengityssuojaimethan eivät kuuleman mukaan edes tosiasiassa estäisi taudin tarttumista.