Maailman kalakannat rajussa murroksessa: Petokalojen tuho muuttaa merien ekosysteemiä

”Nyt kalastetaan kaloja, jotka ennen heitettiin mereen”, sanoo suomalainen asiantuntija.
Ulkomaat 6.4.2016 15:22
Anssi Koskinen
Kalastajat tutustuvat kalasaaliiseen Sabahissa Malesiassa 26. maaliskuuta 2016. © Joshua Paul / AP / LEHTIKUVA

Vuotuiset kalasaaliit verottavat maailman hupenevia kalakantoja paljon luultua enemmän, väitti Nature Communications -lehti tammikuussa. Sen mukaan kalasaaliit pienenevät paljon luultua nopeammin.

Juttu herätti ilmestyttyään kohua. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n suomalaisen kalastusasiantuntijan Petri Suurosen mukaan tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin lehdessä siteeratun tutkimuksen perusteella voisi kuvitella.

Länsimaissa monien kalakantojen tilanne on tyydyttävä, ja parempaan suuntaan ollaan menossa, Suuronen sanoo.

”Yhdysvaltain, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin rannikoilla sekä nyt myös EU:ssa Välimerta lukuun ottamatta lähestytään kestävää kalastusta. Toimenpiteet 20–30 viime vuoden aikana ovat alkaneet tehota.”

Nature communicationsissa Daniel Pauly ja Dirk Zeller kirjoittivat tutkimuksestaan, joka lisäsi FAO:n saalistilastoihin laittoman kalastuksen, urheilukalastuksen ja hukkasaaliin.

Maailman kalasaalis oli siten laskettuna vuonna 1996 huipussaan 130 miljoona tonnia eikä 96 miljoonaa tonnia, kuten FAO on esittänyt. Kalasaaliit pienevät tutkimuksen mukaan nykyään vuosittain 1,2 miljoonaa tonnia eikä 0,4 miljoonaa tonnia, kuten FAO on tilastoinut.

FAO:n vuosittain julkaisema tilasto kuvaa maihin tuotavan kalan määrää. Se tekee erillisiä arvioita laittoman kalastuksen saaliista ja mereen takaisin heitettävän kalan määrästä.

”Maihin tuotavan kalan tilastot eivät osoita oleellista muutosta 15 viime vuoden aikana”, Suuronen sanoo.

Hän löytää Paulyn ja Zellerin tutkimuksesta puutteita. Saalismäärien perusteella ei voi tehdä pitkälle meneviä päätelmiä kalakantojen tilasta.

Kalasaaliit riippuvat monesta muustakin seikasta kuin kalakantojen runsaudesta, esimerkiksi siitä, kuinka paljon ylipäätänsä kalastetaan.

”Jos saalistilastojen avulla yrittää indikoida kalakantojen tilaa, on aika suuri mahdollisuus mennä harhaan.”

 

Maailman kalakantojen tilanne on monisyinen. Vaikka varakkaimmissa maissa ongelmaan on herätty ja tilanne on paranemassa, niin köyhemmillä alueilla tilanne on edelleen huono.

Pahin tilanne on Suurosen mukaan Kaakkois-Aasiassa sekä paikoitellen Afrikassa.

Varakkaimmissa maissa ihmisillä on varaa maksaa ruoastaan enemmän ja samalla vaatia laatua sekä ekologista kestävyyttä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on Suurosen mukaan sertifikaattien avulla luotu pyydystettäville kaloille tiukat kriteerit, joilla pyritään turvaamaan kantojen kestävyys.

Länsimaiden vaatimukset vaikuttavat kehitysmaidenkin kalastukseen.

Länsimaat kuluttavat enemmän kalaa kuin ne tuottavat, joten kalaa tuodaan kehitysmaista hyvin paljon.

”Länsimaat ovat markkina, josta ei haluta jäädä pois. Sieltä saa parhaan hinnan. Ne jotka eivät pysty täyttämään kriteerejä, putoavat pois markkinoilta.”

Maailman kalakannoista Kaakkois-Aasian arvokalakannat ovat kärsineet eniten. Siellä kalat pyydystetään usein ennen kuin ne ehtivät lisääntyä.

Kova kalastuspaine on muuttanut kalakantojen koostumusta. Arvokkaiden lajien kannat ovat pienentyneet dramaattisesti ja samalla vähäarvoisten kalojen määrä on kasvanut.

”Nyt kalastetaan kaloja, jotka ennen heitettiin mereen. Käytännössä kaikki otetaan mitä kiinni saadaan.”

Kaakkois-Aasiassa ylikalastus on Suurosen mukaan selvä ongelma. Kalastuskapasiteettia on liikaa ja säätelyä liian vähän.

”Joissakin Vietnamin ja Kiinan kalasatamissa on troolareita enemmän kuin kaikissa Pohjoismaissa yhteensä.”

Monin paikoin Afrikkaa tilanne on sama.

Aasiassa tosin Suurosen mukaan on alettu tiedostaa ongelma, sertifikaatin vaatiminen on auttanut. Kehitys on köyhemmissä maissa kuitenkin hidasta.

”Nälkä ja köyhyys ovat asiat, jotka ajavat kalastusta. Vaatii pitkäjännitteisiä ponnisteluja saada jotain aikaan.”

 

Jotkut tutkijat ovat Suurosen mukaan arvioineet, että maailman kaikki arvokkaat petokalakannat romahtavat noin vuoteen 2045 mennessä.

Suuronen ei ole samaa mieltä, mutta muutoksia kalakantoihin ja merien ekosysteemeihin on joka tapauksessa tulossa.

Kalastus ei kuitenkaan ole yksin syyllinen ongelmiin.

”Ilmastonmuutos muuttaa lajien levinneisyyksiä ja runsaussuhteita”, Suuronen sanoo.

”Norjan rannikolta on jo tavattu runsaasti lajeja, joita ennen tavattiin vain Atlantin lämpimimmissä osissa. Rankimmin ilmastonmuutos koettelee tropiikin sisävesialueita, mutta varmaan lopulta kaikki häviävät.”

Rannikkovesien moninainen käyttö, saastuminen ja rakentaminen ovat myös tekijöitä, jotka rasittavat kalakantoja. Kalojen lisääntymisalueet rannikoilla tuhoutuvat.

Varsinkin Aasiassa rantavedet ovat Suurosen mukaan heikossa kunnossa, muovia ja muuta roskaa lojuu kaikkialla. Rantavesiin rakennetaan myös lisää satamia ja hotelleja, ja asutus leviää jatkuvasti.

 

Kalakantojen väheneminen näkyy muun muassa siinä, että suuret kalastusvaltiot ovat siirtyneet perinteisiltä kalastusalueilta muualle, sanoo Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen.

Kalasaaliit ovat pienentyneet, vaikka kalastusteknologia on kehittynyt ja uusia kalakantoja on otettu pyynnin kohteeksi.

Suurista petokaloista, kuten haista ja tonnikaloista, on Lehtosen mukaan jäljellä vain muutama prosentti siitä, mikä kanta oli ennen tehokalastuksen aloittamista. Sinievätonnikala on lähes sukupuuton partaalla.

Petokalojen häviäminen muuttaa vääjäämättä merien ekosysteemiä.

”Kun petokalat katoavat, niin saaliskalojen kannat kasvavat. Saaliskalat syövät eläinplaktonia, ja kun tämä vähenee, niin merien kasvillisuus lisääntyy. Tämän vuoksi meret tulevat sameammiksi.”

FAO:n Suuronen kertoo, että FAO:n jäsenmaiden tutkimuslaitokset ottavat maidensa kalasaaliista näytteitä ja tutkivat ikärakennetta sekä kasvua. Tiedoista FAO tekee päätelmiä kalakantojen tilasta.

”Tärkeistä kalalajeista 40 prosenttia on kansallisen tai kansainvälisen tieteellisen arvioinnin piirissä, ja isoa osaa näistä kalastetaan jo melko kestävästi. Tämän lisäksi noin 20 prosenttia tärkeistä kalalajeista on FAO:n asiantuntijoiden tarkkailussa. Muiden kalakantojen tilasta ei ole riittävästi tieteellistä tietoa.”

 

Kalastuksen rajoittaminen on saanut talousongelmien ja työttömyyden piinaamassa EU:ssakin Lehtosen mukaan aikaan kovan riidan.

”Kalastusvaltiot, kuten Espanja, ovat satsanneet kalastusaluksiin, ja nyt ne pitäisi ajaa alas. Tulisi paljon lisää työttömyyttä.”

Kalojen vesiviljely on lisääntynyt huimasti viime aikoina. Meidän lautasellamme kala on useimmiten norjalaista viljeltyä lohta. Aasiassa viljellään eniten eräitä karppilajeja.

Kalanviljely on Lehtosen mukaan kimurantti asia.

Kaloille tarvitaan rehua, ja lohen rehuksi kalastetaan valtavat määrät pikkukalaa. Karppi on kuitenkin kasvissyöjä.

”Norjalainen viljelty lohi vielä karkaa ja lisääntyy villilohien kanssa, mistä seuraa geneettisiä muutoksia ja loisia.”