Libya: Näistä asioista länsi haluaa vaieta

Libyan kymmenen salaisuutta.

Gaddafi Luodinreiät koristavat Gaddafi-aiheista mosaiikkityötä Tripolissa. Kuvat Moises Saman / New York Times / Mvphotos.

SK

1. Britit auttoivat

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin Tripolista löytämät asiakirjat kertovat Muammar Gaddafin hallinnon läheisestä yhteistyöstä Britannian tiedustelupalvelu MI6:n ja Yhdysvaltojen CIA:n kanssa. Yhteistyö tiivistyi sen jälkeen, kun Libya ilmoitti vuonna 2003 luopuvansa joukkotuhoaseohjelmastaan.

Libyan tiedustelupalvelun silloisen johtajan Musa Kusan toimiston asiakirjat kertovat, että MI6 lähetti tietoja Britanniassa asuvista libyalaisista toisinajattelijoista ja jäljitti heidän puhelinnumeroitaan. Näin siitä huolimatta, että Britannia on vakuuttanut pidättäytyvänsä yhteistyöstä niiden valtioiden kanssa, jotka kiduttavat ihmisiä.

Gaddafin vastustajia tai sellaisiksi ajateltuja päätyi Tripolissa Abu Salimin vankilaan, jonka olot ovat Gaddafin vallan päätyttyä paljastuneet uskottuakin pahemmiksi. Vapautuneet ovat kertoneet, että vankeja kidutettiin sähköšokeilla, hakkaamalla ja roikottamalla katosta. Heitä pidettiin janossa ja nälässä ja pakotettiin juomaan omaa virtsaansa.

Britannian pääministeri David Cameron on nimittänyt komission tutkimaan väitteet yhteistyöstä.

2. CIA kidutti

Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA luovutti ainakin kahdeksan libyalaista Gaddafin hallinnolle, selviää Human Rights Watchin löytämistä asiakirjoista. Yhdysvaltojen näkökulmasta tämä on ollut terrorismin estämistä.

Maaliskuussa 2004 Yhdysvallat järjesti Libyan islamilaisen taisteluryhmän LIFG:n entisen johtajan Abdel Hakim Belhajin takaisin Libyaan Bangkokista tämän ollessa matkalla Malesiaan. Yhdysvallat uskoi, että Belhajin järjestöllä oli yhteyksiä al-Qaidaan. Belhajin mukaan amerikkalaiset kiduttivat häntä Bangkokissa ja kidutus jatkui Tripolissa.

Nyt Belhaj on Yhdysvaltojen ja Britannian tukemien kapinallisten sotilaskomentaja Tripolissa.

CIA:n tiedottaja totesi, että tiedustelupalvelun tehtävänä on yhdessä ulkomaiden hallitusten kanssa työskennellä terroriuhkia vastaan.

Libya CIA:n lähettämässä telefaksissa kerrotaan Gaddafin tiedustelupalvelulle, että CIA:n Thaimaassa kiinni ottama Abdel Hakim Belhaj ja tämän vaimo kuljetetaan Tripoliin.

3. General Dynamics myi

Monikansallisen General Dynamics -asefirman Britannian-tytäryhtiö sopi Libyan puolustusministeriön kanssa asetoimituksesta vielä tammikuussa 2011, vain kuukausi ennen kansannousua. Uutistoimisto Reutersin löytämien asiakirjojen mukaan kaupalla oli tarkoitus parantaa Gaddafin pojan Khamisin johtaman erikoisjoukkoprikaatin panssarivaunujen, tykistön, ilmatorjuntajärjestelmän ja panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen varustusta. Prikaati tulitti siviilejä myöhemmin muun muassa Misratan kaupungissa.

General Dynamicsin edustaja kertoi Reutersille, että kauppa oli todennäköisesti osa vuonna 2008 tehtyä 99 miljoonan euron sopimusta Libyan kanssa. Sopimus puolestaan oli osa Britannian aloitetta, jolla haluttiin ”parantaa talous-, koulutus- ja puolustusyhteistyötä Libyan kanssa”.

Yhtiön edustajan mukaan järjestelmän modernisointia ei kuitenkaan saatettu loppuun. YK:n turvallisuusneuvosto sopi aseiden vientikiellosta Libyaan helmikuussa 2011.

4. Kiina neuvotteli

Kiinan valtiolliset asefirmat neuvottelivat 144 miljoonan euron asekaupoista Gaddafin edustajien kanssa vielä heinäkuussa 2011, paljasti kanadalainen Globe and Mail -lehti. Aseet olisi tuotu Libyaan Algerian tai Etelä-Afrikan kautta.

Kiina kiisti ensin tapaamiset, mutta lopulta ulkoministeriön tiedottaja kertoi, että asekaupoista oli tosiaan neuvoteltu. Hänen mukaansa sopimuksia ei kuitenkaan allekirjoitettu eikä aseita toimitettu.

5. Jenkki neuvoi

Presidentti George W. Bushin hallinnon apulaisulkoministeri, nykyisin rakennusalalla toimivalle Bechtel-konsernille työskentelevä David Welch tapasi Gaddafin hallinnon edustajat Abuka Alzleitnyn ja Mohammed Ahmed Ismailin kairolaisessa hotellissa 2. elokuuta.

Al Jazeera -tv-kanavan löytämän asiakirjan mukaan Welch neuvoi, kuinka Gaddafilla olisi yhä mahdollisuuksia voittaa propagandasota ja heikentää kapinallisten uskottavuutta. Welch suositteli, että amerikkalaisille pitäisi löytää materiaalia, jolla voisi yhdistää kapinalliset al-Qaidaan tai muihin terroristijärjestöihin. Yhdeksi ratkaisuksi Libyan konfliktiin hän ehdotti, että Gaddafi luopuisi johtajan paikasta mutta ei kaikesta vallastaan.

Tapaamisen päätteeksi Welch lupasi informoida Yhdysvaltain hallintoa, kongressia ja muita tärkeitä henkilöitä. Welch on tuttu mies Libyassa, sillä hän oli avainhenkilö, kun Yhdysvallat ja Libya palauttivat diplomaattisuhteet vuonna 2008.

Bechtel-konserni on kommentoinut tietoja sanomalla, että kysymyksessä ovat Welchin henkilökohtaiset asiat.

6. Vauva syntyi

Huhtikuun 30. päivänä Nato tulitti Tripolissa Gaddafin 29-vuotiaan pojan Saif al-Arabin kotia. Uutisten mukaan iskussa kuolivat Saif ja kolme alle 12-vuotiasta Gaddafin lastenlasta. Yhden lapsista kerrottiin olleen Gaddafin tyttären Aishan nelikuukautinen tyttövauva. Hautajaisiin Tripolissa osallistuneet ihmiset vaativat kostoa marttyyrien puolesta.

Elokuun lopussa osa Gaddafin perheestä pakeni Algeriaan, vahvistamattomien tietojen mukaan Djanetin kaupunkiin. Hämmennystä on herättänyt se, että Aishan kerrottiin synnyttäneen vauvan pian maanpakoon saapumisen jälkeen.

7. Tytär jäi henkiin

Kun Yhdysvallat pommitti Bab al-Aziziyan hallintoaluetta Tripolissa vuonna 1986 kostoksi amerikkalaisiin kohdistuneesta terrori-iskusta, Gaddafi kertoi, että pommituksessa kuoli hänen alle vuoden ikäinen ottotyttärensä Hana.

Gaddafin hallinnon kaaduttua elokuussa The Irish Times -lehti löysi hylätystä Bab al-Aziziyasta tutkintotodistuksen, jonka mukaan Hana olisikin opiskellut aikuiseksi vartuttuaan Libyassa lääkäriksi. Toinen todistus vuodelta 2007 kertoi, että Hana oli opiskellut englantia British Councilissa Tripolissa ja saanut arvosanaksi A:n eli kiitettävän.

8. Condi päätyi albumiin

Al Jazeera -kanavan haastattelussa vuonna 2007 Gaddafi kertoi ”rakastavansa erittäin paljon” Yhdysvaltain silloista ulkoministeriä Condoleezza Ricea. Gaddafi sanoi ihailevansa tapaa, jolla Rice antoi käskyjä arabijohtajille.

Gaddafi ja Rice tapasivat vuonna 2008, ja tapaaminen tietysti ikuistettiin tuhansin kuvin.

Gaddafi oli koonnut ihailemastaan naisesta valokuva-albumin, joka löytyi hänen päämajastaan Tripolin kukistuttua.

9. Valtaajat koulutettiin

Kapinalliset saivat apua brittiläisiltä ja ranskalaisilta erikoisjoukoilta sekä yksityisiltä turvallisuusyrityksiltä. Brittilehdet ovat kertoneet nimettömiä lähteitä lainaten, että erikoisjoukot kouluttivat kapinallisia kolme kuukautta Bengasissa Tripolin valtaukseen.

Samaan aikaan pääkaupunkiin salakuljetettiin ammuksia ja viestivälineitä odottamaan valtausta. Elokuun puolessa välissä 200 erikoiskoulutettua kapinallista saapui Tripoliin odottamaan valtauksen alkua. He esiintyivät kalastajina.

Brittien ja ranskalaisten lisäksi kouluttajina on ollut Qatarin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien erikoisjoukkoja. Guardian-lehden mukaan kapinalliset saivat apua myös entisiltä Britannian erikoisjoukkojen miehiltä, jotka nykyisin työskentelevät yksityisissä turvallisuusfirmoissa. Näiden firmojen palkkioita ovat maksaneet useat tahot, muun muassa Qatar.

10. Kiina menetti

Gaddafin hallinnon romahdettua kansainvälisillä öljy-yhtiöillä on kiire solmia sopimukset Libyan uusien johtajien kanssa. Etulyöntiasemassa ovat ne, jotka ensimmäisinä tajusivat tukea Gaddafia vastaan taistelevia kapinallisia.

”Meillä ei ole ongelmia länsimaisten kuten italialaisten, ranskalaisten tai brittiläisten yhtiöiden kanssa”, sanoi kapinallisten väliaikaishallituksen NTC:n hallinnassa olevan öljy-yhtiön Agocon viestintäjohtaja Abdeljalil Majouf. ”Mutta meillä on tiettyjä poliittisia kysymyksiä Venäjän, Kiinan ja Brasilian kanssa.”

Italialainen ENI-yhtiö on ollut näkyvimmin palaamassa öljybisnekseen Libyassa. Uusiksi vahvoiksi pelaajiksi povataan Qataria ja Vitol-yhtiötä. Qatar on jo auttanut Vitolia tekemään öljykauppaa kapinallisten kanssa.

Kiinalaisilla on paljon menetettävää. Ennen sotaa Libyassa toimi 75 kiinalaista yritystä. Venäläisillä energiafirmoilla, kuten Gazpromilla, oli niin ikään miljardien eurojen arvoisia projekteja meneillään. Venäjällä saattoikin olla kaupankäynnin sujuvuus mielessä, kun se vihdoin 1. syyskuuta tunnusti väliaikaishallinnon.