Leonardo da Vincin työpäiväkirjat: Yleisnero ihmetteli silmiä ja pysyi erossa hengellisestä hömpästä
Leonardo da Vincin suunnitelmia Sforzan ratsastajapatsaan valamisesta. Kuva Scala/Art Resource/AP/Lehtikuva.
”Silmä on matematiikan ruhtinas ja sen tarjoama tieto on totta. Maalaustaiteen palvelevan aistin on todettu olevan kolminkertaisesti jalompi kuin muiden kolmen aistin. Musiikkia ei voi kutsua kuin maalaustaiteen nuoremmaksi sisareksi. Kuvanveisto ei ole tiedettä vaan hyvin mekaaninen taidemuoto, joka saa harjoittajansa hikoilemaan ja uupumaan.”
Niin todistelee firenzeläisen notaarin aviottomana poikana syntynyt, Vincin kaupungissa varttunut Leonardo da Vinci (1452-1519) työpäiväkirjoissaan. Kustantaja Teosta on aihetta kiittää niiden suomentamisesta.
Leonardon maalaustaiteen ylistys työpäiväkirjoissa on samaa kuin mitä psykiatria sanoo nykyään ihmisten kohtaamisista: tiedostamaton, todellinen vaikutus syntyy sekunnin murto-osassa silmien, ei muiden aistien kautta. Silmistä puhutaan nykyään vähän, Leonardo kirjoitti niistä paljon.
Suomentaja Laura Lahdensuu pohtii yhtä yllättyneenä kuin työpäiväkirjojen lukijakin, kuinka keskeisesti maalaustaide hallitsi Leonardon maailmaa.
Leonardo on renessanssin ajan tunnetuin taiteilijanimi, mutta ei kuitenkaan paras kaikkien aikalaistensa mielestä. Leonardon kuvanveistopiikittely ei miellyttänyt ainakaan kovaa kilpailijaa Michelangeloa (1475-1564), jonka Sikstuksen kappelin kattofreskoja Vatikaanissa moni kuitenkin pitää tyylikauden huipentumana.
Leonardo oli käytännöllinen nero, kone-, sotakone- ja rakennusinsinööri, taiteen ja luonnonfilosofian yhdistäjä, self-made-man, joka olisi aikanaan ansainnut nobelit useammalta alalta, mutta tuskin olisi edes hyväksynyt akateemikon arvonimeä.
Leonardo ei noussut yliopistopiireistä eikä hänellä ollut vahvaa matemaattista koulutusta, kuten esimerkiksi muutaman vuosikymmen hänen jälkeensä vaikuttaneella Galileo Galileilla.
Siinä missä Leonardo näki ja kuvasi painovoiman piirroksin ja sanoin, Galileo väänsi niistä matemaattiset kaavat. Isaac Newton jatkoi siitä, mihin Galileo jäi, mutta Leonardo oli kuitenkin ”nähnyt” ja piirtänyt jo sata vuotta aiemmin kaiken, muun muassa erilaisia lentovälineitä, myös helikopterin ja laskuvarjon.
”He eivät ota huomioon, että työni perustuu yksinkertaiseen ja puhtaaseen kokemukseen, joka on ainoa tosi opettajani”, Leonardo heitti korkeasti oppineille vähättelijöilleen.
Aikansa rivikristitty
Uskonto oli luonnollisesti myös Leonardon inspiraation lähde 1400-1500-lukujen vaihteessa, mutta työpäiväkirjoista ei löydy vastausta siihen, mihin hän itse asiassa uskoi.
Oliko Leonardo homoseksuaali? ”Todennäköisesti”, Lahdensuu arvelee ja viittaa Leonardon aikalaiskertomuksiin.
”Leonardo oli aikansa rivikristitty”, Lahdensuu päättelee. Ateismista Leonardo vaikenee, mutta työpäiväkirjoihin perehtynyt päätyy siihen, että ”hengellisen hömpän”, kuten Lahdensuu hymähtää, Leonardo piti ajattelustaan kaukana.
Sen sijaan ammatillista ja yhteiskunnallista herjanheittoa mahtuu Leonardon työpäiväkirjoihin Lahdensuunkin mielestä yllättävän paljon. Leonardo oli myös satiirikkona huippu.
”Tiedän monien pitävän työtäni hyödyttömänä, mutta sellaisten miesten puheista jo Demetrius totesi, ettei hän kiinnitä sen enempää huomiota tuuleen, joka heidän suussaan muodostuu sanoiksi, kuin siihen toiseen tuuleen, joka heidän takapuolestaan puhaltaa.”
Leonardon elämän läpäisivät valo ja varjo, joiden käsittelyssä hän kehitti häivettä, sfumatoa, omalle hypnoottiselle tasolleen. Se mahdollisti Mona Lisan ja Luolamadonnan luomisen.
Leonardo piti myös opettamisesta, kiivaastakin.
”Taidemaalarin tai piirtäjän tulee viettää yksinäistä elämää erityisesti silloin, kun hän keskittyy tutkimuksiin ja ajatustyöhön. Jos sinulla on oltava seuraa, valitse se omien ammattitoveriesi piiristä, sillä silloin ainakin puheenaiheista on sinulle hyötyä”, Leonardo jakelee neuvoja työpäiväkirjoissaan vuosisatoja eteenpäin, ehkäpä muillekin kuin maalareille.
Leonardon muistiinpanoja ja luonnoksia on säilynyt noin 14000 sivua, mutta alkuperäinen määrä on arvioitu huomattavasti suuremmaksi. Lahdensuun suosikki seuraavaksi suomennettavaksi olisi Charles Nichollin Leonardo da Vinci: The Flights of the Mind.
Leonardo da Vinci Työpäiväkirjat
Koonnut ja suomentanut Laura Lahdensuu
Teos 2009, 440 s.