Trump ajoi Lähi-idän suursodan partaalle – Iran iskee takaisin tavalla tai toisella jo lähipäivinä

Uutisanalyysi: Iranilaiskenraalin drooniteloitus vastaa suunnilleen samaa kuin jos Iran olisi salamurhannut Yhdysvaltain varapresidentin Kanadan-vierailun aikana.
Lähi-itä 3.1.2020 18:57
Tulessa oleva ajoneuvo Bagdadin lentokenttätiellä. Kuvan julkaisi Irakin armeija Facebook-sivuillaan 3. tammikuuta 2020.
Tulessa oleva ajoneuvo Bagdadin lentokenttätiellä. Kuvan julkaisi Irakin armeija Facebook-sivuillaan 3. tammikuuta 2020. © AFP PHOTO / HO / IRAQI MILITARY

Tunnukseton Syyriasta saapuva kuljetuskone laskeutui Irakin pääkaupungin Bagdadin kansainvälisen lentokentän laitamille aamuyöllä perjantaina 3. tammikuuta.

Laskuportaiden viereen ajoi kaksi maastoautoa, joihin koneesta nousseet kaksi miestä ohjattiin kunnioittavien tervehdysten jälkeen.

Passeja ei esitetty eikä muitakaan maahantulomuodollisuuksia tehty. Autot lähtivät saman tien ajamaan kohti Bagdadin keskustaa.

Vain muutaman minuutin kuluttua lentokentältä keskustaan vievällä tiellä räjähti.

Ylhäällä pimeydessä vaanineen amerikkalaisen MQ-9-Reaper-droonin lähettämät ohjukset tuhosivat autot palavaksi ja vääntyneeksi metalliromuksi.

Muutaman minuutin kuluttua Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sinkautti kyberavaruuteen tviitin, joka poikkesi hänen tavallisista aamuyön ajatusryöpyistään: siinä ei ollut ainuttakaan sanaa, vain suuri Yhdysvaltain lippu.

Valkoinen talo ja puolustusministeriö Pentagon tarjoilivat selityksen myöhemmin.

Yhdysvallat oli surmannut ilmaiskulla Iranin sotatoimia ja sotilaallista strategiaa Lähi-idässä johtavan vaikutusvaltaisen Qassim Suleimanin.

Mieluisana oheisvahinkona kuoli hänen irakilainen liittolaisensa, Kataib Hizbollah -asejoukkoja johtanut Abu Mahdi al-Muhandis ja viisi muuta autoissa ollutta.

 

Kenraalimajuri Suleimani johti kahden viime vuosikymmenen ajan Iranin asevoimien vaikutusvaltaisen vallankumouskaartin Quds-joukkoja, jotka käytännössä vastasivat kaikista Iranin merkittävistä ulkomaisista sotilasoperaatioista.

Suleimani oli pääsuunnittelija ja toteuttaja menestyksekkäässä sijaissotastrategiassa, jolla Iran on vahvistanut sotilaallista asemaansa ja määräysvaltaansa Lähi-idässä huomattavasti.

Suleimanin suurin kyky oli hyödyntää taitavasti vastustajien taktisia ja strategisia kömmähdyksiä Iranin eduksi. Tässä hän löysi Trumpin hallinnosta mieleisensä vastustajan.

Arvostettu brittiläinen tutkimuslaitos International Institute for Strategic Studies (IISS) jopa arvioi hiljattain, että Iranilla on Suleimanin johdolla luotujen ja ohjattujen sijaisarmeijoidensa ansiosta käytännössä kenttätasolla sotilaallinen yliote Yhdysvalloista ja sen liittolaisista Lähi-idässä. Yhdysvallat on edelleen asejärjestelmien laadulla ja määrällä mitattuna yhä ylivoimainen.

Suleimani nousi Irakin ja Iranin sodan 1980–1988 aikana Iranin vallankumouskaartin eliittiin.

Yhdysvaltain pahimpien vihollisten listalle hän päätyi vuoden 2003 jälkeen, koska tuki, koulutti ja varusti irakilaisia aseryhmiä, jotka vastustivat amerikkalaisia miehitysjoukkoja Irakissa ja aiheuttivat niille suurtappioita.

Suleimani surmattiin presidentti Trumpin käskystä. Ohjusiskun tarkoitus oli estää tulevia Iranin suunnittelemia hyökkäyksiä Yhdysvaltoja vastaan, Valkoinen talo ja Pentagon vahvistivat.

Drooni-isku oli sotilastiedustelun täysosuma.

Suleimani oli äärimmäisen salaperäinen ja varjoissa liikkuva hahmo, jonka liikkeiden jäljittäminen on ollut vaikeaa.

Yhdysvallat, Israel ja useat Lähi-idän asejärjestöt ovat yrittäneet salamurhata hänet tänä aikana kymmeniä kertoja parin viime vuosikymmenen aikana

Nyt tehty isku oli sotilastiedustelun täysosuma.

Siinä käytettiin liittolaisyhteyksiä, kuten Israelia, vakoilijoita ja syväkurkkuja eri maiden ja asejoukkojen ydinpiirissä, elektronisia tietokaappauksia, vakoilulentokoneita, drooneja – ja ennen kaikkea kyettiin yhdistämään kaikki sirpaleet paikkansapitäväksi täsmätiedoksi.

Kokonaan toinen asia on, osoittautuko se strategiseksi voitoksi pitkällä tai edes lyhyellä aikavälillä.

 

Suleimani oli Iranin korkeimman johtajan ajatollah Ali Khamenein tärkeimpiä uskottuja ja läheisimpiä ystäviä ja katutasolla legendana palvottu kansallinen sotasankari.

Iranin hallinto ja suuri osa iranilaisista suhtautuvat hänen teloitukseensa samalla raivolla kuin amerikkalaiset siihen, että iranilaisohjukset räjäyttäisivät varapresidentti Mike Pencen tai ulkoministeri Mike Pompeon riekaleiksi näiden vieraillessa vaikkapa Kanadassa.

Trumpin tukijat ovat kuvanneet iskua ”valtavaksi voitoksi”, Suleimania ”korvaamattomaksi” ja Iranin ”lamaantuvan”.

Yksi mahdollisuus tietenkin on, että Iran ymmärtää, ettei sen kannata pullikoida Trumpia vastaan, ja nöyrtyy ottamaan lusikan kauniiseen käteen. Mikään muu kuin Trumpin ja hänen hallintonsa toiveajattelu ei kuitenkaan tue tätä näkemystä.

Trumpin drooni-isku nosti jännitettä Lähi-idässä, ja nousu on hänen rakastamaansa megaluokkaa. Jää muiden vastuulle, ettei siitä muodostu ”historiallinen”.

Suleimanin tappaminen merkitsee vaarallista strategiamuutosta, joka kärjistää ennestään äärimmäisen tulenarkaa tilannetta Lähi-idässä ja vie sen lähemmäksi uutta arvaamatonta suursotaa kuin koskaan sitten Yhdysvaltain hyökkäyksen Irakiin vuonna 2003.

”Aikoipa ja halusipa Trump tai ei, kyseessä oli käytännössä sodanjulistus.”

Yhdysvallat valitsi kohteekseen nyt suoraan Iranin.

Tähän asti maat ovat sotineet sijaisarmeijoillaan, joita Iran on käyttänyt amerikkalaisiin kohdistamissaan iskuissa ja joita Yhdysvallat puolestaan on moukaroinut kurittaakseen Irania.

”On vaikea kuvitella Irania pahemmin provosoivaa tekoa”, tiivistää Robert Malley, Brysselissä päämajaansa pitävän riippumattoman konfliktien ehkäisyyn keskittyvän järjestön International Crisis Groupin johtaja. Malley koordinoi presidentti Barack Obaman hallinnossa Valkoisen talon Lähi-idän toimia.

”Aikoipa ja halusipa Trump tai ei, kyseessä oli käytännössä sodanjulistus.”

Iranin hengellinen johtaja Khamenei vannoi ”ankaraa kostoa” ja sanoi salamurhan kaksinkertaistavan motivaation kiihdyttää vastarintaa Yhdysvaltoja ja Israelia vastaan.

Ulkoministeri Javad Zarif tuomitsi salamurhan ”kansainvälisenä terroritekona” ja muistutti Yhdysvaltain kantavan kaiken vastuun brutaalin ja typerän seikkailupolitiikkansa seurauksista.

 

Yhdysvallat tuskin kuvitteli voivansa surmata Lähi-idän mahtavimman tai ainakin aggressiivisimman sotilasmahdin toiseksi tärkeimmän vallankäyttäjän ilman seurauksia.

Mutta miksi Trumpin hallinto ryhtyi näin valtavaan riskipeliin?

Oliko kyseessä virhearviosta kasvanut tapahtumaketju, joka kertautui ja kasvoi Trumpin vaalikampanjaan kytkeytyväksi yritykseksi kostaa Yhdysvaltain Bagdadin-lähetystöön kohdistunut hävitys uudenvuodenaattona 2019?

Pikavauhtia kärjistyneen tapahtumaketjun käynnisti Yhdysvaltain tukikohtaan Pohjois-Irakin Kirkukissa 27. joulukuuta tehty ohjus- ja kranaatti-isku, jossa kuoli amerikkalainen siviilityöntekijä ja haavoittui useita amerikkalaissotilaita.

Trumpin hallinto tuomitsi iskun Iranin ohjailemaksi ja sen tekijäksi iranilaismielisen irakilaisen aseryhmän Kataib Hizbollahin. Yhdysvallat vastasi heti Kataib Hizbollahin asemiin Irakissa ja Syyriassa tekemillään ilmaiskuilla, joissa kuoli ainakin 25 asemiestä.

Iskujen seurauksena raivostuneet irakilaiset kansanjoukot tunkeutuivat Irakin armeijan ja poliisin estämättä Bagdadin vahvasti vartioidulla kansainvälisellä alueella sijaitsevaan Yhdysvaltain lähetystöön, polttivat ja tuhosivat sitä ja pitivät amerikkalaishenkilökuntaa käytännössä saarroksissa kahden vuorokauden ajan.

 

Lähetystöhyökkäys palautti elävästi mieleen Yhdysvaltain Teheranin suurlähetystön valtauksen ja panttivankikriisin vuosina 1979–1981. Se on Yhdysvaltain Lähi-idässä kokemista nöyryytyksistä suurin.

Tuolloin iranilaiset opiskelijat pitivät ajatollah Khomeinin ohjailemina amerikkalaista lähetystöhenkilökuntaa ja heidän omaisiaan vankeinaan 444 päivän ajan. Heidän pelastamisekseen tehty amerikkalaisten erikoisjoukkojen helikopterioperaatio epäonnistui surkeasti.

Trump syyttikin heti Irania Bagdadin suurlähetystön hyökkäyksen järjestämisestä.

Puolustusministeriö Pentagonin mukaan Trump määräsi Suleimaniin tapettavaksi heti sen jälkeen kun ”iranilaismieliset” mielenosoittajat tunkeutuivat lähetystöalueelle.

Amerikkalaiset yllyttivät irakilaiset täyteen raivoon aivan itse.

Menettikö Yhdysvallat Suleimanin teloittamalla otteensa Irakista?

Ulkoministeri Mike Pompeo julkisti iskun jälkeen videon ”kaduilla juhlivista irakilaisista”. Se ei vakuuttanut juuri ketään.


Iran oli aiemmin osoittanut, että se pystyy koska tahansa nostattamaan irakilaiset tekemään iskuja amerikkalaisia vastaan.

Vastedes Iranin ohjailua ei tarvitse – amerikkalaiset yllyttivät irakilaiset täyteen raivoon aivan itse tekemällä verisiä iskuja Irakin maaperällä.

Amerikkalaisten Suleimanin kanssa teloittama Abu Mahdi al-Muhandis oli Irakin vaikutusvaltaisimpia sotilashenkiköitä.

Hän oli keskeinen vallankäyttäjä Irakin šiialaisten asejoukkojen yhteenliittymässä Hashd al-Shaabissa, johon hänen johtamansa ja perustamansa Kataib Hizbollah kuuluu.

Hashd-al Shaabin tuki on ensiarvoisen tärkeää Irakin vaikeuksissa kamppailevalle hallitukselle. Se oli tärkeimpiä voimatekijöitä taistelussa, joka johti ääri-islamilaisen terroristijärjestön Isisin nujertamiseen Irakissa.

Siksi Hashd al-Shaabi on nykyään osa Irakin virallista armeijaa ja toimii suoraan maan pääministerin alaisuudessa.

Yhdysvaltain tekemä al-Muhandisin tappoisku Bagdadin lentokentän liepeillä ja sitä edeltänyt ilmaisku Kataib Hizbollahia vastaan olivat siis vähintäänkin epäsuorasti amerikkalaisten hyökkäys liittolaismaansa armeijaa ja hallintoa vastaan sen omalla maaperällä.

Näin ainakin Bagdadissa ja muuallakin Irakissa on tulkittu.

 

Irakilaisten katkeruus heikkoa hallintoaan kohtaan on viime viikkoina yltynyt verisiksi mielenosoituksiksi, mutta Bagdadin drooni-isku näyttää kanavoivan raivon nyt Yhdysvaltoja vastaan ja yhdistävän kansaa sitä vastaan.

Mielenosoitukset Yhdysvaltain lähetystön liepeillä yltyivät jälleen.

Irakin amerikkalaismiehityksen aikana vastarinnan voimatekijöihin kuulunut šiialaisjohtaja Moqtada il-Sadr ilmoitti, että hänen Mahdin armeijansa aloittaa uudelleen toimintansa.

Irakin parlamentti saattaa myös päättää maassa olevien yli 5 000 amerikkalaissotilaan karkottamisesta.

Suleimanin merkittävin kyky oli hyödyntää vastustajien virheitä ja kääntää ne Iranin eduksi.

Ei ole poissuljettua että hänen teloituksensakin osoittautuu harkitsemattomaksi virheeksi, joka auttaa myös Irania sen nykyisessä pinteessä – ainakin nyt se yhdistää hallintoaan vastaan mieltään laajalti osoittaneita iranilaisia taas vahvasti Yhdysvaltoja vastaan.

 

Trump on ollut iskun jälkeen yllättävän hiljaa ja piilossa ja jättänyt selittelyn alaisilleen.

Ydinkysymys on, kuinka paljon ja tarkkaan Washingtonin strateginen johto laski teon aiheuttamia seuraamuksia ja millä perusteilla se päätyi arvioon, että se ennemmin ajaa kuin haittaa Yhdysvaltain etuja lyhyellä tai pitkällä aikavälillä? Ja ketkä olivat analyysin tekijät?

Yhdysvaltain kongressissa on kysytty yli poliittisten jakolinjojen, millä valtuuksilla Trump määräsi surmasta.

Kongressin edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokuntaa johtava demokraattipuolueen kansanedustaja Eliot Engel vahvisti, että isku tapahtui ilman että siitä ilmoitettiin kongressille tai neuvoteltiin sen kanssa.

Trump on tavan takaa perustellut ulkopoliittisia ratkaisujaan halullaan suojella amerikkalaisia ulkomailla ja vetää amerikkalaiset joukot ”järjettömistä ja hyödyttömistä sodista”.

Suleimanin teloituksen seuraukset ovat todennäköisesti täysin päinvastaiset.

”Syy miksemme yleensä salamurhaa ulkomaisia poliittisia vallanpitäjiä on käsitys, että sellaiset teot lisäävät eivätkä vähennä amerikkalaisten tappamista”, tviittasi demokraattipuolueen senaattori Chris Murphy.

”Tämä on nyt meidän todellinen ja vakava uhkamme.”

Yhdysvaltain joukkoja on maailmalla nyt enemmän kuin Trumpin aloittaessa presidenttinä.

Iranilla oli 1980–1990-luvuilla tehokas, kaikkialla länsimaissa toimiva maanalainen verkosto, joka oli kykenevä terroristi-iskuihin ja salamurhiin ja myös suoritti niitä Teheranin käskystä.

Sen jälkeen kun islamilaisen tasavallan johto alkoi lämmittää suhteitaan lännen kanssa, verkostoa alettiin ajaa tai jäädyttää useimmissa länsimaissa muttei Lähi-idässä.

Verkoston aktivoiminen lännessä ei ole suinkaan mahdotonta: Iranilla on edelleen kaikkialla ”illegaaleja”, kaikkien maailman vakoilujärjestöjen käyttämiä maanalaisia ja epävirallisia työntekijöitä, jotka odottavat tunnistamattomina toimintakäskyä tarvittaessa vuosia tai vuosikymmeniä.

”Me olemme lähellänne silloinkin kun ette edes aavista sitä – olemme valmiita”, Suleimani itse muistutti Trumpia eräässä puheessaan vuonna 2018.

Trump on kehunut tuovansa amerikkalaissotilaat maailmalta kotiin, mutta todellisuudessa Yhdysvaltain joukkoja on maailmalla nyt enemmän kuin hänen aloittaessaan presidenttinä.

Viime aikoina amerikkalaisjoukkojen lähettäminen on vain kiihtynyt: Pentagon on lähettänyt Lähi- ja Keski-itään 14 000 uutta sotilasta toukokuun 2019 jälkeen.

Viime päivinä Kuwaitiin on lennätetty 750 amerikkalaissotilasta mahdollisesti Irakissa tarvittaviksi suoran toiminnan joukoiksi. Pentagon on valmistautunut lähettämään lähipäivinä jopa 3 000 sotilasta lisää alueelle.

Kaikkia amerikkalaisia on kehotettu poistumaan Irakista ja välttämään Yhdysvaltain lähetystöaluetta.

 

Iran iskee tavalla tai toisella lähipäivinä, joko ajatollah Khamenein julistaman suruajan aikana tai sen jälkeen.

Mutta miten ja missä? On Teheranin vallassa päättää vastaiskun aikataulusta, paikasta, laajuudesta ja seurauksista.

Iran voi yhä tukeutua sijaisarmeijoihinsa Syyriassa, Irakissa, Libanonissa, Jemenissä ja nykyään myös palestiinalaisalueilla. Niissä sotii kaikkiaan noin 200 000 taistelijaa.

Se voi kanavoida iskut myös Yhdysvaltain pääliittolaista Israelia vastaan.

Iranin vallankumouskaartin ja sen sijaisarmeijoiden joukot ovat levittäytyneet pitkin Israelin pohjoisrajaa: Libanonissa Hizbollah-joukot, Syyriassa Golanin kukkuloilla Syyrian armeijan tukena olevat Iranin aseistamat ja johtamat aseryhmät.

Palestiinalaisalueilla, varsinkin Gazassa, voi syntyä myös spontaaneja katkeruudenilmauksia, joita palestiinalaishallinto ei pysty – eikä uskalla – hillitä: raketti-iskuja Gazasta israelilaiskohteisiin, kansannousuja Länsirannalla.

Jos erilliset vihan ja koston ilmaukset yltävät koko alueen kattavaksi kaaokseksi, Suleimanin teloittamisen strateginen merkitys kuihtuu pian.

Suleimani ei tähänkään asti voinut toteuttaa siirtojaan yksiin. Niistä oli päättämässä muitakin iranilaisstrategeja.

On harhakuvitelma ja toiveajattelua, ettei hänen tilalle tulisi uusia kyvykkäitä ja tehtävälleen eli Yhdysvaltain vaikutusvallan murentamiselle omistautuneita jälkeläisiä.

Suleimani valitsi, koulutti ja ohjasi itselleen seuraajia.

Väkivaltainen kuolema oli Suleimanin uralla vuosikymmenten ajan jokapäiväinen ja todennäköinen uhka.

Hän valitsi, koulutti ja ohjasi itselleen seuraajia samalla tavalla kuin koulutti ja varusti asejoukkoja ympäri Lähi-itää koko menestyksekkään sotilasuransa ajan.

Suleimani 2.0. saattaa olla jo kävellyt tuhansia askelia kenraalin jalanjäljissä jossain Libanonin, Syyrian, Irakin ja Jemenin sotakentillä

Painotukset voivat olla erilaisia, ja kestää oman aikansa ennen kuin seuraajan johtaja-asema vakiintuu, mutta tuloksena voi olla Yhdysvaltain kannalta jopa edeltäjäänsä verkostoituneempi ja vaarallisempi variaatio.