Isku ja vastaisku

Iran pyrkii nyt tekemään Yhdysvaltain ja sen liittolaisten elämän todella ikäväksi Lähi-idässä.

Lähi-itä 08.01.2020 11:58
Teksti Hannu Pesonen
Huthijoukkojen asemies oli kiinnittänyt Yhdysvaltain salamurhaaman iranilaiskenraalin Qassim Suleimanin kuvan panosvyöhönsä mielenosoituksessa Jemenin Saadassa 6. tammikuuta.
Huthijoukkojen asemies oli kiinnittänyt Yhdysvaltain salamurhaaman iranilaiskenraalin Qassim Suleimanin kuvan panosvyöhönsä mielenosoituksessa Jemenin Saadassa 6. tammikuuta. © Naif Rahma / Reuters / Lehtikuva

Miten Iran kostaa?

Islamilaisen tasavallan johto Teheranissa ja presidentti Donald Trumpin hallinto Washingtonissa olivat miettineet samaa kysymystä 3. tammikuuta aamuyöstä lähtien.

Tuolloin Yhdysvallat teloitti miehittämättömän lennokin ohjusiskulla kenraalimajuri Qassim Suleimanin Bagdadin kansainvälisen lentokentän ulosmenotiellä Irakissa.

Suleimani johti Iranin sotatoimia ja sotilaallista strategiaa Lähi-idässä.

Iskussa Suleimanin autosaattueeseen kuoli myös hänen irakilainen liittolaisensa, Kata’ib Hizbollah -asejoukkojen johtaja Abu Mahdi al-Muhandis ja viisi muuta.

Suleimani oli käytännössä Iranin toiseksi tärkein vallankäyttäjä. Hän oli islamilaista tasavaltaa johtavan ajatollah Ali Khamenein tärkein uskottu ja henkilökohtainen ystävä, katutasolla legendana palvottu sotasankari.

Suleimani johti kahden viime vuosikymmenen ajan Iranin asevoimien vaikutusvaltaisen vallankumouskaartin Quds-joukkoja, jotka toteuttavat Iranin sotahankkeita ulkomailla. Iranin sotilaallinen asema ja sananvalta Lähi-idässä on vahvistunut hänen johdollaan luotujen sijaisarmeijoiden avulla.

Sijaisarmeijoilla (proxy) tarkoitetaan asejoukkoja, joita valtiot käyttävät sotimiseen silloin, kun ne eivät halua taistella suoraan omilla armeijoillaan.

Iran vastasi 8. tammikuuta aamuyöllä puolen kahden aikaan tekemällä ohjusiskun kahteen Yhdysvaltain joukkojen käyttämään tukikohtaan Irakissa.

Iran ampui niihin omalta alueeltaan ainakin parikymmentä keskimatkan ballistista ohjusta.

Iranin valtiontelevision mukaan iskuissa kuoli ”80 amerikkalaisterroristia”.

Yhdysvallat ei ole antanut uhreista ja vahingoista mitään tietoja.

Presidentti Trump tviittasi, että ”kaikki on hyvin” ja ettei iskun kohteeksi joutuneiden amerikkalaisten mahdollisia vahinkoja ole vielä arvioitu.

Isku tehtiin Suleimanin sekasortoisten hautajaisten päätyttyä hänen kotikaupungissaan Kermanissa. Hautajaisissa tallautui kuoliaaksi kymmeniä ihmisiä kun valtavat kansanjoukot täyttivät Kermanin kapeat kadut.

Iran ilmoitti, että kyseessä oli kosto Suleimanin surmaamisesta.

”Amerikkalaiset saivat viime yönä iskun päin kasvojaan”, Khamenei sanoi aamulla valtion television suorassa lähetyksessä.

Ulkoministeri Javad Zarif vahvisti sen tviitillä, jossa hän sanoi iskun olevan itsepuolustusta ja ettei Iran halua kriisin laajenevan sodaksi.

 

Näin Zarif toisti lähes sanasta sanaan Trumpin lausuntoja, joita hän antoi Suleimanin surman jälkeen.

Iran kutsuikin iskuaan mittasuhteiltaan tarkoin rajatuksi vastaukseksi Yhdysvaltain tekoon.

Iranin iskujen kohteista toinen, al-Asad, sijaitsee vajaan 200 kilometriä Irakin pääkaupungista Bagdadista länteen. Siellä on arviolta 1 500 amerikkalaissotilasta.

Toinen sijaitsee maan pohjoisosissa Irakin itsehallinnollisen kurdialueen pääkaupungin Erbilin liepeillä. Yhdysvallat ja käytännössä sen johdolla toimiva puolustusliitto Naton liittouma on käyttänyt sitä kurdien peshmergajoukkojen kouluttamiseen Isisin vastaisessa sodassa. Siellä on Yhdysvaltain mukaan ollut ”yli 3600 sotilas- ja siviilihenkilöä 13 valtiosta”.

Myös Suomi osallistuu liittouman kurdijoukkojen koulutukseen juuri samalla alueella 78 sotilaan osastolla. Puolustusvoimien aamulla puoli viiden aikaan julkaiseman tviitin mukaan ”suomalaiset rauhanturvaajat on tavoitettu ja kunnossa”.

Suleimani surmattiin Trumpin käskystä. Tappoiskua markkinoivat hänelle ahkerimmin varapresidentti Mike Pence ja ulkoministeri Mike Pompeo, Valkoisen talon lähteet kertoivat The New York Timesille.

Trump päätti iskusta sen jälkeen, kun raivostuneet irakilaiset kansanjoukot tunkeutuivat uudenvuodenaattona Irakin armeijan ja poliisin estämättä Yhdysvaltain lähetystöön Bagdadissa. Joukot tuhosivat lähetystöä ja pitivät sen henkilökuntaa käytännössä saarroksissa kahden vuorokauden ajan.

Lähetystön tuhoaminen palautti mieleen tavan, jolla Iran nöyryytti amerikkalaisia panttivankikriisissä 1979–1981. Silloin Iran antoi opiskelijoiden vallata Yhdysvaltain Teheranin lähetystön ja pitää sen henkilökuntaa ja heidän omaisiaan vankeina 444 päivää.

Suleimani oli ohjaillut Bagdadin lähetystöhyökkäyksen, Valkoinen talo ja puolustusministeriö Pentagon perustelivat. Niiden mukaan lennokki-iskun tarkoitus oli estää Suleimanin suunnittelemat uudet terrori-iskut, jotka uhkasivat amerikkalaisdiplomaatteja ja -sotilaita Irakissa ja muualla Lähi-idässä.

Monet Yhdysvaltain demokraattipoliitikot ovat verranneet perusteiden uskottavuutta valheellisiin väitteisiin, joilla George W. Bushin hallinto harhautti vuonna 2003 YK:ta ja muuta maailmaa aloittaessaan sodan Saddam Husseinin Irakia vastaan.

”Trumpille tarjottiin mahdollisuutta poistaa kuvioista ’paha kaveri’, jota Obama ei ollut nitistänyt. Se oli todennäköisesti kaikki, mitä hän halusi tietää”, entinen apulaisulkoministeri P.  J. Crowley arvioi BBC:lle.

Trumpin edeltäjät George W. Bush ja Barack Obama eivät halunneet surmata Suleimania, vaikka siihen oli tilaisuuksia.

Suleimanin tappaminen kertoo vaarallisesta strategian muutoksesta. Tähän asti Yhdysvallat ja Iran ovat sotineet toisiaan vastaan sijaisarmeijoillaan, mutta nyt amerikkalaisaseet iskivät suoraan Iranin mahtimieheen.

Murhan merkitystä iranilaisille korostivat Suleimanin muistotilaisuudet. Niihin kokoontuivat suurimmat kansanjoukot sitten islamilaisen tasavallan perustajan ajatollah Ruhollah Khomeinin hautajaisten 1989.

Iranin parlamentti antoi hyytävän varoituksen julistamalla Yhdysvaltojen johdon ja armeijan terroristeiksi.

Iran teki heti selväksi, että se ei jätä kostamatta.

Iran ilmoitti ensin valinneensa 35 amerikkalaiskohdetta, joihin iskeä.

Trump pani tviitissään paremmaksi uhkaamalla Yhdysvaltain vastaavan ”hyvin nopeas-ti ja hyvin kovaa” 52 iskulla. Iskuja olisi yhtä monta kuin Iranilla oli amerikkalaisia panttivankeja Teheranin lähetystövaltauksessa.

Trump vihjasi, että vastaiskut eivät välttämättä rajoittuisi Iranin sotilaallisiin, taloudellisiin ja strategisiin kohteisiin vaan osuisivat myös ”persialaisen kulttuurin” ytimiin.

Ulkoministeri Pompeo puolestaan varoitti, ettei Yhdysvallat kaihda iskemästä suoraan Iranin johtajiin.

Myöhemmin puolustusministeri Mark Esper vakuutti, että Yhdysvallat ei suunnittele iskuja Iranin kulttuurisin kohteisiin.

Iskuaan edeltäneenä päivänä Iranin parlamentti julisti Yhdysvallan korkeimman valtiojohdon ja maan armeijan terroristeiksi. Se oli Iranin vastaus ja hyytävä varoitus Washingtonille.

Yhdysvallat oli perustellut, että Suleimanin surmaaminen oli oikeutettua ja laillista, koska Yhdysvallat oli määritellyt sekä hänet, hänen johtamansa Quds-joukot ja Iranin vallankumouskaartin terroristeiksi.

Iran tunnistaa Yhdysvaltain ulko- ja sisäpolitiikan lainalaisuudet hyvin. Jo ennen aamuyön iskua Irakiin pidettiin todennäköisenä, että se etsii tavan, joka tuottaa sille mahdollisimman paljon hyötyä ja Trumpin hallinnolle mahdollisimman kipeää.

Yhtä tärkeää Iranin on varmistaa, että Yhdysvaltain on vaikea vastata iskuun ja se aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa.

 

Iran ei sulkenut pois uusien iskujen mahdollisuutta tai vahvistanut, että Suleimanin murha olisi nyt täysin kostettu.

”Varoitamme kaikkia amerikkalaisten liittolaisia, jotka antavat tukikohtansa terroristiarmeijan käyttöö,n että jokainen niistä joka toimii lähtöpisteenä vihamielisille toimille Irania vastaan, on kohteenamme”, Iranin vallankumouskaarti ilmoitti heti Iranin iskujen jälkeen.

Luvassa saattaa olla iskuja amerikkalaisia lähetystöjä ja siviili- ja sotilaskohteita vastaan, myös Lähi-idän ulkopuolella, kyberhyökkäyksiä sekä iskuja Arabian niemimaan öljylaitoksia ja Israelia vastaan.

Iran on jo ennakoinut Yhdysvaltain vastausta. Televisiokanava CNN:n mukaan se on uhannut iskeä suoraan Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisten kohteisiin Israelissa ja Arabian niemimaalla, jos Yhdysvallat tekee oman uuden kostoiskunsa.

Myös iskukohteiden valintoihin sisältyy viesti.

Trump nosti al-Asadin tukikohdan esiin uhkailuissaan, kun Irakin parlamentti oli päättänyt vaatia amerikkalaisjoukkoja poistumaan maasta.

Hän totesi, että Yhdysvallat on rakentanut Irakiin hienon ja kalliin lentotukikohdan miljardeilla dollareilla, eivätkä amerikkalaisjoukot poistu ennen kuin Irak on maksanut sen hinnan takaisin.

Yhdysvallat käytti al-Asadin tukikohtaa Irakin miehityksensä aikana vuosina 2003–2010. Se oli silloin valtava pikku-Amerikka keskellä autiomaata, jossa oli amerikkalaissotilaille pikaruokaravintoloita, elokuvateattereita, uima-altaita ja kaksi sisäistä bussireittiä, BBC kuvailee.

Amerikkalaisjoukot palasivat tukikohtaan vuonna 2014, kun taistelu terroristijärjestö Isisiä vastaan kiihtyi. Presidentti ja rouva Melanie Trump tekivät al-Asadin tukikohtaan yllätysvierailun tapaninpäivänä 26. joulukuuta 2018, ulkoministeri Pompeo kiitospäivänä 2019.

Iranin iskua voi tulkita vaikka näin: Trumpin eikä muidenkaan Yhdysvaltojen hallinnon edustajien ei kannata enää tulla tutkikohtaan.

Iran tietää, että avain Trumpin uudelleenvalintaan on Yhdysvaltain talous.

Iranilla oli 1980- ja 1990-luvuilla tehokas maailmanlaajuinen maanalainen verkosto, joka teki terroristi-iskuja ja salamurhia. Kun se alkoi 2000-luvun alussa lämmitellä suhteitaan lännen kanssa, verkoston toimintaa ajettiin alas länsimaissa mutta ei Lähi-idässä.

Verkoston aktivoiminen ei ole mahdotonta. Iranilla on yhä länsimaissa runsaasti ”illegaaleja”, vakoilujärjestöjen käyttämiä maanalaisia ja epävirallisia työntekijöitä, jotka tarvittaessa odottavat vuosia toimintakäskyä.

Iranin keihäänkärkenä voi toimia sen perustama ja Suleimanin koulima Libanonin šiiamuslimien sotilaallinen ja poliittinen järjestö Hizbollah, jota pidetään yleisesti yhtenä maailman tehokkaimmista ei-valtiollisista asejärjestöistä. Sen periaatteena on ollut rajata sotatoimensa Lähi-itään, mutta Iranin pyynnöstä se on tehnyt iskuja myös muualla.

Järjestöllä on monimutkaisia terrori-iskuja varten oma erikoisryhmänsä, ”mustien operaatioiden joukot” eli Yksikkö 910. Se pitää yllä ”nukkuvia soluja” myös Yhdysvalloissa, väittää Washington Institute for Near East policy -tutkimuslaitoksen terrorisminvastaista ohjelmaa johtava Matthew Levitt.

Ennen kohtalokasta lentoaan Bagdadiin Suleimani oli neuvotellut Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin kanssa Beirutissa.

Iran tietää, että avain Trumpin uudelleenvalintaan on Yhdysvaltain talous. Sotiminen Lähi-idässä vaikuttaa vaaleihin vasta, jos sieltä alkaa palata kotimaahan runsaasti kuolleita ja haavoittuneita amerikkalaissotilaita.

Vuonna 2011 Trump väitti, että ”heikko ja tehoton” Obama aikoo hyökätä Iraniin parantaakseen mahdollisuuksiaan uudelleenvalintaan. Obama ei tehnyt niin – mutta sitä ei halua Trumpkaan. Iranin valtaus maksaisi valtavasti rahaa ja verta ja voisi horjuttaa ratkaisevasti Trumpin uudelleenvalintaa.

Valitsi Iran mitä tahansa, se ei voi olla täysin varma, sillä Trump on osoittanut arvaamattomuutensa monta kertaa.

 

Etukäteen arveltiin, että Iran tuskin käyttäisi kostoiskussaan armeijaansa, vaikka se onkin Lähi-idän vahvimpia. Vallankumouskaartin omat kyberjoukot on varmasti myös jo valjastettu.

Toisaalta Khamenein sanotaan puoltaneen ainakin heti murhan jälkeen Iranin suoraa iskua, The New York Timesin lähteet väittävät. Niin tapahtuikin.

Suora isku kertoo siitä, miten iso asia Suleimanin tappaminen oli Khameneille henkilökohtaisesti ja millainen loukkaus se oli koko Iranin valtiojohtoa ja suurta osaa iranilaisia kohtaan.

Jos Yhdysvallat ei aloita täyttä sotaa, mutta tilanne pysyy molemminpuolisena vihamielisenä näykkimisenä, Iran jatkaa todennäköisesti Suleimanin viitoittamalla väylällä. Kenraalilla saattoi jopa olla valmiina suunnitelma, miten toimia hänen kuolemansa jälkeen.

Iran pyrkii tekemään Yhdysvaltain ja sen liittolaisten elämän ahtaaksi sijaisarmeijoillaan, joita sillä on Syyriassa, Irakissa, Libanonissa, Jemenissä ja nykyään myös palestiinalaisalueilla. Kaikkiaan niissä sotii noin 200 000 taistelijaa.

Iran on varustanut sijaisarmeijoitaan yhä tehokkaammilla ohjuksilla. Sen ohjusten arsenaali on Lähi-idän suurin ja koostuu suurelta osin omasta tuotannosta. Sillä on myös runsaasti miehittämättömiä lennokkeja.

Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioonan laskuvarjosotilaat lähtivät Lähi-itään Popen lentokentältä Pohjois-Carolinasta 5. tammikuuta.

Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioonan laskuvarjosotilaat lähtivät Lähi-itään Popen lentokentältä Pohjois-Carolinasta 5. tammikuuta. © Timothy L. Hale / Zuma Press / MVPhotos

Suleimanin teloitus on jyrkässä ristiriidassa Trumpin jatkuvasti kuuluttaman tavoitteen kanssa: amerikkalaisjoukkojen kotiuttamisen Lähi-idän ”järjettömistä sodista”.

Amerikkalaisia on nyt maailmalla enemmän kuin Trumpin aloittaessa presidenttinä. Yksin toukokuun 2019 jälkeen Pentagon on lähettänyt Lähi- ja Keski-itään 14 000 uutta sotilasta. Suleimanin salamurhan jälkeen sinne matkaa ainakin 4 000 uutta sotilasta.

Trumpin lupaus olikin se arka paikka, johon Teheran valitsi kohteekseen.

Iran pyrkii nyt tekemään Irakissa olevien amerikkalaisjoukkojen elämän mahdollisimman vaikeaksi. Vaarassa ovat myös Yhdysvaltain pienet joukko-osastot Syyriassa, jotka Trump jätti sinne ”suojelemaan öljykenttiä” vedettyään ne kurdialueilta.

Yhdysvalloilla on Irakissa yli 5 000 sotilasta, jotka kouluttavat irakilaisia ääri-islamilaista Isisiä vastaan. Muodollisesti toimintaa johtaa Nato, joka keskeytti jo 5. tammikuuta koulutuksen toistaiseksi.

Suleimanin teloitus auttaa Iranin tavoitetta huomattavasti. Hänen kanssaan drooni-iskussa menehtyny al-Muhandis oli Irakin arvostetuimpia sotilashenkilöitä.

Al-Muhandis johti käytännössä Irakin šiialaisten asejoukkojen yhteenliittymää Hashd al-Shaabia, joka oli tärkeimpiä voimatekijöitä ääri-islamilaisen terroristijärjestön Isisin nujertamisessa Irakissa. Hashd al-Shaabi on nykyään osa Irakin armeijaa ja toimii suoraan maan pääministerin alaisuudessa.

Al-Muhandisin teloitus ja sitä edeltänyt Yhdysvaltain ilmaisku Kata’ib Hizbollahia vastaan 27. joulukuuta olivat irakilaisten mielestä röyhkeä hyökkäys liittolaismaata vastaan tämän omalla maaperällä.

Tätä Trump tuskin haluaa: Yhdysvaltain toiminta voi yhdistää Iranin ja Irakin kansalaisia.

Trump olisi tuskin voinut valita tehokkaampaa keinoa yhdistää irakilaiset tukemaan johtajiaan, joita vastaan he ovat osoittaneet viime kuukausina rajusti mieltään.

Suleimanin murha käänsi katkeruuden sekä hallitus- että katutasolla jyrkästi Yhdysvaltoja vastaan. ”Kuolema Amerikalle” -huudot kaikuvat voimakkaina taas Irakissakin.

Irakin eroava pääministeri Adel Abdul-Mahdi kutsui Suleimania ”marttyyriksi” ja sai parlamentin vaatimaan amerikkalaisjoukkojen vetämistä Irakista.

Šiialaisjohtaja Muqtada il-Sadr ilmoitti, että hänen yksityisarmeijansa aloittaa uudelleen toimintansa. Se aiheutti amerikkalaisjoukoille isoja tappioita Yhdysvaltain miehityksen aikana Irakissa 2004–2008. Il-Sadrin Sairoon-vaaliliitto voitti Irakin parlamenttivaalit 2018.

”Kaikki Yhdysvaltain toiveet siitä, ettei Irak valuisi Iranin käsiin, on nyt itse sammutettu”, tiivisti keskustiedustelupalvelu CIA:ta Obaman kaudella johtanut Michael Morell.

Trump vastasi Irakille uhkaamalla Bagdadin hallintoa ”pakotteilla, jollaisia Irak ei ole ikinä nähnyt ja jotka saavat Iranin vastaiset pakotteet näyttämään kesyiltä”.

Puhe voi yhdistää Irakin ja Iranin kansalaisia yhä tiiviimmin Yhdysvaltoja vastaan.

 

Ydinkysymys on nyt, tiesivätkö Irakin pääministeri ja valtionjohto Iranin iskusta etukäteen?

Jos tiesivät ja pitivät salaisuuden, se asettaa Irakin selvästi Iranin liittolaiseksi Yhdysvaltoja vastaan.

Jos eivät tienneet, se voi muuttaa irakilaisten suhtautumista Iraniin taas kielteisemmäksi – mutta tuskin silti myönteisemmäksi amerikkalaisia kohtaan. Päinvastoin, irakilaiset saattavat hyvin tulkita, että amerikkalaisten jatkuva läsnäolo poistumiskehotuksista huolimatta vain lisää kansalaisten turvattomuutta.

Toistaiseksi Irak on ilmoittanut vain, etteivät irakilaiset sotilaat tai siviilit kärsineet vahinkoja iskussa.

Sisältö