Ihme tapahtui Lähi-idässä – kaikki ovat kerrankin samaa mieltä: Kurdit ovat helvetin hankalaa porukkaa
Uutisanalyysi: Irakin sapelinkalistelu kurdeille jää puumiekalla sohimiseksi.
Lähi-idässä on melkein mahdotonta löytää ainuttakaan asiaa, josta sen valtiot ja niiden kansainväliset kaitsijat olisivat koskaan kaikki samaa mieltä. Nyt ihme on lähes käsillä.
Kurdit ovat helvetin hankalaa porukkaa.
Siitä lähtien kun Irakin Kurdistan uhmasi muun maailman mielipidettä ja piti 25. syyskuuta 2017 kuin pitikin kansanäänestyksensä itsenäisyydestä, tämä vakaa mielipide on yhdistänyt kurdien keskenään riitaisia naapurimaita Turkkia, Syyriaa, Irakia, YK:ta, Yhdysvaltoja, EU:ta ja arabivaltiota.
Äänestyksessä ylivoimainen enemmistö (92,7 %) noin kolmesta miljoonasta äänestäjästä toimi hallinnon tavoitteiden mukaisesti. He ilmoittivat kannattavansa jo nyt vahvasti itsehallinnollisen Kurdistanin lopullista eroa Irakista ja täyttä itsenäisyyttä.
Kansainvälinen yhteisö tuomitsi kansanäänestyksen ensin etukäteen ja sitten vielä äänekkäämmin, kun se oli tapahtunut. Vain omaa etuaan tilanteesta kärkkyvät Venäjä ja Israel puuttuivat laulukuorosta.
Jokainen muu kiistaan kytköksissä oleva valtio ja järjestö Yhdysvalloista YK:hon varoitti vuorollaan, että kurdien aikeet vaarantavat pahan kerran äärijärjestö Isisin vastaista taistelua ja lietsovat lisää epävakautta jo muutenkin aivan tarpeeksi sekasortoiseen ja tulenarkaan Lähi-itään. Uhkauksia sateli.
Mutta miten on?
Kurdialueet ovat yllättävän turvallinen yhteiskunta.
Ainakin Kurdistanin näkemys on täsmälleen päinvastainen.
Presidentti Masoud Barzanin mielestä Lähi-idässä ei ole nähty vakautta vuosikymmeniin ja Irakin sekä Syyrian nykyinen sekasorto on aivan muiden kuin kurdien syytä.
Sen sijaan juuri kurdialueet muodostavat sekasorron keskellä demokraattisen ja turvallisen yhteiskunnan kaikille kansanryhmilleen, vaikka aivan niiden lähituntumassa teurastetaan, kidutetaan ja häädetään kodeistaan ihmisiä uskonnollisin ja rodullisin perustein.
Ja ilman kurdien vahvaa ja suuria uhrauksia vaatinutta panosta Isisin vastaisessa taistelussa tilanne olisi huomattavasti kaoottisempi ja vaarallisempi, Barzani perusteli kansanäänestyksen alla.
Barzania vastaan on vaikea väittää.
Irakin Kurdistan tai sen syyrialainen vastine kurdien itsehallintoalue Rojava eivät suinkaan ole asukkailleen paratiiseja tai kansanvallan malliesimerkkejä. Silti ne ovat lähes ihanneyhteiskuntia verrattuina naapureidensa todellisuuteen.
Molempien normaali, hyvin paljon eurooppalaista elämäntyyliä muistuttava arki katkeaa heti rajanylityksen jälkeen kuin veitsellä leikaten sotaan, raunioihin, epätoivoon ja julmuuksiin.
Kansanäänestyksen vastustajien huoli Isisin vastaisen sodan murenemisesta kuulostaa tekopyhältä.
Isisin kesällä vuonna 2014 Syyriasta ja Irakista valtaamilleen alueille julistama islamilainen valtio on käytännössä lakannut olemasta.
Yhtenäisen valtion tavalla toimivan kalifaatin tilalla on pieniä, eristettyjä ja saarrettuja alueita Syyriassa ja Irakissa. Niiden väliltä puuttuu kulkuyhteys eikä niillä ole enää yhteistä keskusjohtoa.
Isisin ”pääkaupunki” on sijainnut alusta asti Syyrian Raqqassa.
Syyrian hallitusta vastustavat SDF-joukot ovat saartaneet sitä kesäkuusta lähtien ja ovat Yhdysvaltain johtaman liittouman ilmapommitusten avulla vallanneet jo yli kaksi kolmasosaa kaupungista.
SDF:n ytimen ja terävimmän taisteluvoiman muodostavat Syyrian kurdien YPG-joukot. Ne eivät saa tukea Irakin kurdihallinnolta, jonka kanssa Rojava on huonoissa väleissä.
Irakin Kurdistan on käytännössä pitänyt epävirallista rajaansa Syyrian kurdialueille tiukasti kiinni pian jo kahden vuoden ajan.
Isisin vastainen taistelu Syyriassa etenee siten omaa latuaan, eivätkä Irakin kurdialueen kansanäänestys tai itsenäistymishankkeet vaikuta siihen suoraan ainakaan tällä hetkellä.
Hyökkääkö Irak kurdeja vastaan Kirkukissa?
Irakissa Isisin vastainen taistelu kärsii Kurdistanin kansanäänestyksestä vain, jos Isisin päävastustaja Irakin hallitus itse niin päättää.
Irak valtasi maan toiseksi suurimman kaupungin Mosulin viime heinäkuussa. Elokuun lopulla irakilaisjoukot häätivät Isisin sen länsipuolella sijaitsevasta Tell Afarista.
Sen jälkeen Isisin viimeiset sillanpäät Irakissa sijaitsevat Anbarin maakunnan länsiosissa sekä Hawijan kaupungissa ja sen lähiseuduilla lähellä Kirkukin tärkeää öljykaupunkia.
Kurdien peshmergajoukot valtasivat Kirkukin ja sen lähialueet kesällä 2014. Tuolloin irakilaisjoukot pakenivat Isisin salamahyökkäystä, jossa ääri-islamistit valtasivat lyhyessä ajassa melkein kolmasosan Irakista.
Kirkuk on tärkein kiistanalaisista alueista, jotka kurdijoukot ovat ottaneet haltuunsa kesän 2014 jälkeen Isisin vastaisessa sodassa. Sekä Irak että Kurdistan katsovat näiden alueiden kuuluvan itselleen.
Vallatuilla alueilla asuu kurdien lisäksi runsaasti arabeja, turkinsukuisia turkmeeneja, assyrialaiskristittyjä ja jesidejä.
Kurdien kansanäänestyksen Irakissa aiheuttamaa vihaa ja vastustusta on lietsonut se, että kurdihallinto ilmoitti jo hyvissä ajoin järjestävänsä äänestyksen myös valtaamillaan alueilla ja liittävänsä ne tulevaan kurdivaltioon, jos äänestäjien enemmistö sitä haluaa.
Näin äänestyksessä näyttää myös käyneen, vaikka suuri osa turkmeeneista ja arabeista boikotoi sitä Kirkukissa.
Heti kansanäänestyksen jälkeen Irakin parlamentti velvoitti pääministeri Haider al-Abadin lähettämään irakilaisjoukot kiistanalaisille alueille ja ottamaan Kirkuk takaisin.
Jo ennen sitä Irak oli – eikä suinkaan sattumalta – keskittänyt kaikki terävimmät asevoimansa valtaamaan Hawijan aluetta Isisiltä. Ne ovat siten olleet jo syyskuun 2017 puolivälistä lähtien valmiusasemissa, jos hyökkäyskäsky Kirkukiin kurdeja vastaan todella tulisi.
Hyökkäyksellä kurdeja vastaan olisi kuitenkin suuri mahdollisuus kääntyä Irakille sotilaalliseksi ja al-Abadille poliittiseksi itsemurhaksi.
Noin 220 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Hawijan alue ulottuu kurdien puolustuslinjoille asti. Kirkuk on vasta lähes 50 kilometriä linjojen takana.
Ennen kurdien linjoille pääsyä irakilaisjoukkojen on murskattava Isis-taistelijat, joiden viimeinen kova ydin Irakissa sijaitsee Hawijassa.
Hawija on ollut lähes yhtäjaksoisesti kapina- ja sotatilassa siitä lähtien, kun Yhdysvallat miehitti Irakin toukokuussa 2003 ja kukisti Saddam Husseinin hallinnon.
Sinne keskittyi suuri osa Yhdysvaltain syrjäyttämien sunnien vastarinnasta miehitysjoukkoja vastaan. Alue toimi ensin al-Qaidan ja sitten siitä irtautuneen Isisin vastarintataistelijoiden tukialueena.
Hawijan kaupungissa ja lähialueilla arvioidaan olevan yhä noin tuhat Isis-taistelijaa. Monien äärijärjestön johtajien uskotaan paenneen sinne Mosulista.
Irakin armeija ilmoitti tällä viikolla toteuttaneensa Hawijan valtauksen ”ensimmäisen vaiheen”, jossa se valtasi vähän yli sata lähikylää ja kaupunginosaa ja surmasi 550 Isis-taistelijaa. Nyt joukot valmistautuvat lopulliseen iskuun, armeijan edustajat kertoivat.
Operaatiossa on jo työtä kerrakseen – varsinkin, kun Isis yrittää hajottaa hyökkääjien voimia kiihdyttämällä omia iskujaan läheisessä Anbarin maakunnassa, jonka länsiosissa sillä on yhä 1 500–2 000 asemiestä.
Äärijärjestö on viime päivinä tehnyt Ramadin lähellä useita tuhoisia itsemurhaiskuja, kranaatinheitiniskuja ja hyökkäyksiä irakilaisjoukkojen asemiin.
Pääministeri Haider al-Abadilla ei ole tässä tilanteessa mitään mahdollisuuksia eikä todellisuudessa pienintä haluakaan ryhtyä kahakoimaan kurdien kanssa.
Juuttuminen kurdien kanssa asemasotaan, tai – vähintään yhtä todennäköisesti – peräytyminen ja tappio, merkitsisivät hänelle kaiken poliittisen arvovallan ja pelinvaran menetystä tulevissa Irakin parlamenttivaaleissa huhtikuussa 2018.
Se merkitsisi myös hänen poliittiselle tulevaisuudelleen äärimmäisen tärkeän, vaikeasti saavutetun ja paljon uhreja vaatineen Mosulin valtausvoiton mitätöitymistä.
Mosulin valtauksesta vastasivat Irakin eliittiosastot: armeijan terrorismin vastaiset erikoisjoukot eli Kultainen prikaati sekä poliisin ja sisäministeriön erikoisyksiköt.
Kun seurasin kesäkuussa 2017 Mosulin ratkaisutaisteluja Kultaisen prikaatin erikoisjoukkojen mukana, oli helppo havaita, miten äärimmilleen heidän voimavaransa oli venytetty. Sotilaat eivät salanneet sitä mitenkään. He olivat kantaneet raskaimman vastuun etulinjassa tuolloin jo kahdeksan kuukauden ajan.
Nyt samat joukot ovat sotineet yhtäjaksoisesti ankarissa kaupunkitaisteluissa jo lähes vuoden ajan eli lokakuussa 2016 alkaneesta Mosulin valtausoperaatiosta asti. Mosulista heidät siirrettiin heti Tell Afariin ja sieltä nyt Hawijaan.
Joukot ovat kärsineet raskaita miehistötappioita, joita on vaikea ellei mahdoton korvata nopeasti.
Irakin eliittijoukkojen ja tavallisten armeijan ja poliisin yksiköiden välinen tasoero on yhä valtava.
Huippuyksiköihin on viime vuosina satsattu lähes kaikki koulutus- ja varusteluvarat, koska sekä Yhdysvaltain että Irakin hallinnolle paine häätää Isis Irakista on ollut valtava.
Se käy ilmi myös luvuista, joita Irakin armeija on antanut Hawijan valtauksen ensi vaiheesta.
Suurimman osan operaatiosta toteuttivat Iranin tukemat šiialaiset puolisotilaalliset asejoukot Hashd al-Shaabin soturit. Noin sadasta vallatusta kylästä terrorisminvastaiset erikoisjoukot ottivat haltuunsa vain viisi, yhdeksäs panssaridivisioona ja poliisin erikoisjoukot hiukan enemmän.
Sen sijaan Kirkukia ja muita kiistanalaisia alueita valvovat kurdien peshmergajoukot ovat kyenneet valmistelemaan, vahvistamaan ja hiomaan puolustustaan vuoden ajan asemissaan.
Kurdien peshmergat puolustavat alueitaan.
Peshmergat vastasivat suurelta osin Isisin häätämisestä Mosulin ympäristöstä, mutta pysäyttivät etenemisensä sen jälkeen kun al-Abadi sisäpoliittisista syistä ilmoitti, että Mosulin lähialueineen valtaavat vain irakilaisjoukot.
Tänä aikana kurdit ovat saaneet rauhassa rakentaa valtaamiensa alueiden ympärille vahvasti varustettuja puolustuslinjoja. Kun kesäkuussa 2017 kiersin niitä peshmergojen rintamakomentajien opastuksella, korkeat hiekkavallit olivat täynnä miehitettyjä vartioasemia ja vahtitorneja.
Vaikka Isisin asemat olivat yhä lähellä, viesti oli selvä. Äärijärjestön uhkaa tärkeämpää oli pitää huolta, etteivät Irakin joukot tai muut asekaartit pääse kurdien valtaamille alueille.
Kirkukin alueen puolustusta johtaa peshmergojen maineikkaimpiin ja kokeneimpiin komentajiin kuuluva Kamal Kirkuki.
Nykytilanteesta kertoo, että Irak joutui käytännössä odottelemaan Hawijan hyökkäyksen käynnistämiseen lupaa kurdeilta. Se heltisi vasta, kun Yhdysvallat suostutteli osapuolet sopimukseen.
Kurdit avaavat irakilaisjoukoille kulkuväylän hyökkäystä varten, mutta eivät itse osallistu siihen muuten kuin vangitsemalla ja surmaamalla Hawijan motista pakenevia Isis-sotureita.
Kurdistanin presidentti Barzani korosti heti kansanäänestyksen jälkeen, ettei se johda välittömään itsenäisyyteen vaan muodostaa perustan tuleville neuvotteluille Irakin kanssa.
Irakin pääministeri Al-Abadi torjui kuitenkin tuoreeltaan jyrkästi kaikki neuvottelut ja vaati kansanäänestyksen perumista. Hän vaati Kurdistania myös luovuttamaan kaikkien öljyvarojensa ja raja-asemiensa valvonnan keskushallitukselle.
Al-Abadin oli pakko esiintyä sotaisana ja jyrkkänä. Mitään muuta reaktiota kansa ei olisi sallinut. Nyt on aika palata mahdollisuuksien rajoihin.
”Sovellamme vuoden 2003 [Irakin sodan ja Saddam Husseinin kukistamisen jälkeen laadittua] perustuslakia kaikkialle Irakiin, mutta vuodattamatta veripisaraakaan”, Al-Abadi korosti jo 27. syyskuuta sotaisimman uhon laannuttua.
Yhdysvallat teki kaikkensa estääkseen kansanäänestyksen. Nyt se puolestaan yrittää kaikin voimin estää tuohtumusta kääntymästä aseellisiksi yhteenotoiksi tai kireäksi pattitilanteeksi, joka halvauttaa yritykset rauhoittaa aluetta.
Pentagon ei halua, että kaksi sen luottopelaajaa Isisin vastaisessa sodassa – Irakin terrorisminvastaiset erikoisjoukot ja kurdipeshmergat – alkaisivat tuhlata ruutia toisiaan vastaan.
Irak on määrännyt kurdialueille lentokiellon.
Yhdysvaltain hallinto ei suinkaan ole yksimielinen tuomiossaan.
Joukko kongressin vaikutusvaltaisia lainlaatijoita sekä republikaani- että demokraattipuolueista on jo ilmoittautunut Kurdistanin itsenäisyyden kannattajiksi.
Esimerkiksi senaatin demokraattioppositiota johtava Chuck Schumer on ilmoittanut tukevansa kurdien itsenäistymishanketta ja vaatii presidentti Donald Trumpin hallintoa hyväksymään sen oikeutuksen.
Myös Britannian äänenpaino on pehmentynyt.
Esille alkavat nousta myös kurdihallintoa puolustavat mielipiteet, joita muun muassa riippumaton laatulehti Independent julkaisi laajassa artikkelissaan. Kantaaottava juttu muistutti, että Itsehallinnollinen Kurdistan on jo yli 25 vuoden ajan ollut alueensa ainoa demokraattinen, vakaa ja kehittyvä valtiollinen toimija.
”On vaikea käsittää, miksi Kurdistanin demokraattisten rakenteiden ja itsemääräämisoikeuden vahvistaminen silti herättää kiihkeää vastustusta kansainvälisessä yhteisössä, joka on sitoutunut edistämään juuri näitä arvoja? Päinvastoin länsimielinen, demokraattinen Kurdistan olisi vahva vakautta lisäävä voimatekijä”, lehti päättelee.
Lännen välitystyötä tarvitaan, kun Irakin hallinnon kurdialueille määräämä lentokielto astuu voimaan perjantai-iltana 29. syyskuuta 2017. Se keskeyttää valtaosan kansainvälisistä lennoista Kurdistaniin.
Käytännössä kaikki alueelliset lentoyhtiöt ovat jo ilmoittaneet peruvansa lentonsa Kurdistanin pääkaupunkiin Erbiliin. Eurooppalaiset lentoyhtiöt Lufthansa, Germania ja Austrian Wings sen sijaan ovat toistaiseksi vielä odottavalla kannalla.