Kuka olisi uskonut: Kiina jää yksin taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan – Macron ja Merkel hätiin?
Trump puhuu kivihiilen puolesta. Ratkaiseva tulevaisuuden tekijä on Intia.
’Tiedän, että teidän uusi presidenttinne on äärettömän skeptinen ilmastonmuutoksen suhteen”, sanoo Emmanuel Macron sujuvalla englannin kielellä ja hymyilee videokameraan.
”Minulla sen sijaan ei ole mitään epäilystä ilmastonmuutoksesta eikä siitä, miten vakavasti meidän pitää siihen suhtautua”, hän jatkaa.
I have a message for you guys. #ScienceMarch pic.twitter.com/ZnkFIIksdx
— Emmanuel Macron (@EmmanuelMacron) 10. helmikuuta 2017
Jos yllä oleva tviitti ei näy, voit katsoa sen täältä.
Sosiaalisessa mediassa levinnyt Macronin helmikuinen videoviesti oli suunnattu amerikkalaisille ilmasto- ja energia-alan tutkijoille. Presidentti Trump oli juuri viemässä heiltä rahat ja sananvapauden.
Macron kutsui tutkijoita Ranskaan ja lupasi heille rahaa, jotta Pariisin ilmastosopimuksen toteutumiseen saadaan vauhtia.
”Me haluamme innovatiivisia ihmisiä, me haluamme luovia ihmisiä jotka tekevät työtä ilmastonmuutoksen, energian, uusiutuvien energialähteiden ja uuden teknologian parissa”, Macron sanoo.
”Tervetuloa! Ranska on teidän maanne.”
Nyt Macron on itse presidentti ja häneltä odotetaan paljon. Maailma tarvitsisi kipeästi edistyksellistä johtajaa, joka täyttäisi Barack Obaman kokoisen aukon globaalissa ilmastopolitiikassa.
Aivan erityisesti Macronin vetoavusta iloitsisi Kiina, joka on vahvasti sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan, mutta uhkaa jäädä yksin.
Ilmassa on myös muita rohkaisevia uutisia.
Aurinkosähkön tuotantohinta on sananmukaisesti romahtanut.
Maailman hiilidioksidipäästöjen kasvu on pysähtynyt.
Tiedemiesten vaatimus päästöjen ajamisesta nollaan vuoteen 2050 mennessä ei kuulosta enää fiktiolta.
Energiavallankumous on todellinen ja käynnissä.
Kuitenkin myös huonot uutiset lisääntyvät. Ilmakehään on kertynyt jo niin paljon hiilidioksidia ja metaania, että maapallo lämpenee selvästi ennakoitua nopeammin.
Arktisella alueella on mitattu lämpöhuippuja, joita osattiin odottaa vasta vuodelle 2040. Merijää hupenee vauhdilla.
Kun jäätiköt kerran lähtevät sulamaan, etenemistä voi olla vaikea pysäyttää.
Itä-Afrikkaa koettelee ennätyskuivuus. Se vastaa juuri sitä, mitä ilmastonmuutoksen mallit ennakoivat. Arviolta 14 miljoonaa ihmistä odottaa sadepilviä, joita taivaalle ei kerry.
YK sanoo, että meneillään on vakavin humanitaarinen kriisi sitten toisen maailmansodan.
Suomessa keskilämpötila on noussut jo 2,3 astetta 1800-luvun puolivälistä ja nousee jopa 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä, jollei päästöjä nopeasti leikata. Lisälämmön tuoma ilo voi huveta kun sateet lisääntyvät, lumi häviää, talvet pimenevät ja oma mökkijärvi rehevöityy umpeen. Metsäteollisuus puolestaan kärsisi rajusi, sillä kuusi todennäköisesti katoaisi Etelä-Suomesta.
Ilmastoasioita vuosikymmenet seurannut kansanedustaja Satu Hassi (vihr) tiivistää, että ilmastonmuutoksen ja energiavallankumouksen välillä on nyt meneillään kilpajuoksu.
”Emmekä me vielä tiedä, kumpi voittaa.”
Kaikessa Trump ei ole saanut tahtoaan läpi.
Trump uhkasi jo vaalikampanjassaan vetää Yhdysvallat pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Päätöstä asiasta on kuitenkin lykätty kerta toisensa jälkeen.
Vaikka maailman toiseksi suurin kasvihuonekaasujen päästäjä irtaantuisi sopimuksesta, ei maailma päätyisi perikatoon, lohduttavat asiantuntijat. Yhdysvaltain päästöt laskisivat vastakin, vain vauhti olisi hitaampi. Niin moni amerikkalainen miljoonakaupunki, osavaltio ja yritys on jo sitoutunut päästöjen leikkaamiseen.
Esimerkiksi Kalifornia uudisti vastikään päästökauppansa tavalla, josta EU:sta ei rohjeta edes haaveilla.
”Pinnalla voi kuohua, mutta syvä virta kulkee jo eteenpäin”, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen. Hän on myös Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja.
Trump purkaa vauhdilla maansa ympäristösäädöksiä, mutta kaikessa hän ei ole saanut tahtoaan läpi. Senaatti muun muassa kieltäytyi luopumasta metaanin päästörajoituksista.
Metaani on erittäin voimakkaasti ilmakehää lämmittävä kasvihuonekaasu. Sen määrä ilmakehässä on viime vuosina lisääntynyt nopeasti.
Trump esiintyy julkisuudessa edelleen kivihiiliteollisuuden puolestapuhujana ja ilmastoskeptikkona, mutta hänkin halusi säilyttää tuet, joita Yhdysvallat antaa uusiutuvalle energialle. Uudet työpaikat syntyvät siellä.
”Uusiutuvan energian teknologiakehitys ja hinnanlasku etenevät jo niin nopeasti, ettei edes Trump saa hiiltä enää kannattavaksi”, toteaa ympäristöoikeuden professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta.
Presidentti Trumpin puheista huolimatta maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja Kiina on toistanut olevansa vahvasti sitoutunut leikkaamaan päästöjään.
Tammikuussa Kiina pani jäihin 103 kivihiilivoimalaa. Niistä osa oli jo rakenteilla, osa vielä suunnittelussa. Valmistuttuaan niiden yhteenlaskettu kapasiteetti olisi ollut 120 gigawattia – yli kaksi kertaa Saksan kaikkien kivihiilivoimaloiden kapasiteetti. Osittain syy leikkauksiin oli hiilivoiman ylituotannossa, osittain ilmansaasteissa.
Kiinan kivihiilen käyttö on jo kääntynyt laskuun – ja pitkälti sen ansiosta myös maailman hiilidioksidipäästöjen kasvu on pysähtynyt. Näin siitä huolimatta, että maailman talous on jatkanut kasvua. Tämä on merkki, jota tiede on odottanut: talouskasvun ei tarvitse enää merkitä hiilidioksidipäästöjen kasvua.
Mutta jos Kiina jää kansainvälisellä ilmastoareenalla yksin, on riski, että se vetäytyy ratkomaan omia paikallisia ympäristöongelmiaan. Niitä sillä riittää.
”Kiinan tekemät päätökset ovat kuitenkin jo varsin peruuttamattomia. En usko, että se ihan äkkiseltään enää muuttaisi linjaansa”, Ollikainen sanoo.
Brexit on viemässä EU:sta terävimmän ilmastokärjen.
Ennen niin kunnianhimoisesta EU:sta ei näytä löytävän Kiinalle ilmastokumppania, vaikka maailmanlaajuinen ilmastosopimus solmittiin juuri Pariisissa 2015. Talouskriisi, pakolaiskriisi, brexit ja populismin pelko ovat sekoittaneet pakan.
EU ei ole yrityksistä huolimatta onnistunut kiristämään omia päästötavoitteitaan, uudistamaan takkuilevaa päästökauppaansa kunnolla tai sopimaan taakanjaosta. EU:n tavoite on nyt vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasosta vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Ilmastotutkijoiden mukaan tavoitetta pitäisi kiristää nopeasti.
Kun muut Pohjoismaat ovat ajaneet selvästi tiukempaa linjaa EU:n ilmastoasioissa, Suomi on passiivisesti hyväksynyt Itä-Euroopan jarrumiesten ajamat vesitykset.
Lisäksi brexit on viemässä EU:sta sen terävimmän ilmastokärjen. Juuri Britannia on piiskannut yhteisöä kovempiin päästövähennyksiin – ja näyttänyt itse mallia. Britannia hyväksyi vuonna 2008 ilmastolain. Se valvoo viisivuotisella hiilibudjetilla, että maan päästöistä leikataan 80 prosenttia vuosisadan puoliväliin mennessä.
Viime vuonna britit kiristivät tavoitteitaan entisestään. Vuoteen 2032 mennessä päästöistä pitää olla pois jo 57 prosenttia.
Euroopassa katseet kääntyvät takaisin Ranskaan. Toiveet siitä, että Macronista tulisi uusi Barack Obama ja Kiinan ilmastokumppani, voivat olla ennenaikaisia. Vaikka Macron vannoo Pariisin sopimuksen nimiin, globaalipolitiikassa hän on kokematon.
Sen sijaan Saksan liittokansleri Angela Merkel ei ole. Merkelillä riittäisi rohkeutta ja Saksalla kykyä, mutta ilmasto ei ole viime vuosina ollut lähimpänä Merkelin sydäntä.
Saksa on panostanut uusiutuvaan energiaa tuntuvasti pyrkiessään eroon ydinvoimasta. Huhtikuun 30. päivänä se rikkoi oman ennätyksensä. Päivän sähköntuotannosta 85 prosenttia saatiin tuulesta, auringosta ja vedestä.
Todellisuudessa Saksan riippuvuus kivihiilestä on kuitenkin edelleen suuri ja maa on kaukana omista päästötavoitteistaan.
Kiinalle joko Merkel tai Macron – tai molemmat yhdessä – olisi helpotus myös siksi, että silloin EU saisi vihdoin kasvot, joiden kanssa keskustella suoraan ja numerot, joihin soittaa. Tämä on Kiinalle aina ollut olennaisen tärkeää.
”Olisi erinomaista, jos nyt pystyttäisiin kokoamaan uusi ilmaston superallianssi, johon kuuluisivat Kiina, Intia ja jokin yhdistelmä EU-maista kuten Saksa, Ranska ja Britannia”, heittää Markku Ollikainen.
”Tässä olisi diplomaateille nyt todellinen haaste.”
Intiassa on alkanut vallankumous.
Ratkaiseva tulevaisuuden tekijä on Intia. Jo muutaman vuoden kuluttua intialaisia on yhtä paljon kuin kiinalaisia, ja ilmastoasioissa Intia on perinteisesti ollut hankala ja haluton neuvottelija.
Vielä runsas vuosi sitten Intia sanoi aikovansa kaksinkertaistaa kivihiilituotantonsa. Sadat miljoonat köyhät intialaiset ovat yhä vaille sähköä, ja hallitus aikoo sen heille järjestää. Hiilidioksidipäästöt kyllä kasvavat, mutta meillä on siihen oikeus, perusteli Intia.
Nyt puhe on muuttunut. Aurinkosähkön tuottamisesta on tullut edullista. Viime vuoden lopulla Intian hallitus arvioi, ettei sen tarvitsekaan rakentaa uusia hiilivoimaloita vuosiin.
”Tällä on todella suuri merkitys. Nyt eletään niin merkittävän energiamurroksen keskellä, että jo muutaman vuoden lykkäys hiilivoiman rakentamisessa voi ratkaista paljon”, sanoo Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen.
Jokainen uusi hiilivoimala lukitsee päästöt vuosikymmeniksi eteenpäin. Jokainen lykätty päätös puolestaan antaa lisäaikaa päästöttömän energian kehittämiselle.
Kolmen viime vuoden aikana Intian aurinkoenergian tuotanto on nelinkertaistettu. Nyt sen aurinkoenergian tuotanto on 12 gigawattia. Yhden gigawatin teho saadaan keskimäärin yhdestä ydinvoimalasta. Se riittää sähköistämään noin 725 000 kotia.
Yksistään tämän vuoden aikana Intia rakentaa aurinkosähköä kymmenen ydinvoimalan verran.
Kiina puolestaan syötti viime vuoden aikana valtakunnan sähköverkkoon 34 ydinvoimalan tehojen verran uutta aurinkosähköä.
Suurin osa uusista investoijista Intiassa on kansainvälisiä kaupallisia toimijoita. Ne luottavat siihen, että hallitus on tässä vallankumouksessa tosissaan.
Venäjä on puolestaan ilmastoasioissa marginaalissa. Sillä ei käytännössä ole omaa ilmastopolitiikkaa. Sen koko talous perustuu fossiiliseen energiaan ja niistä saataviin voittoihin, joten sillä on eniten hävittävää ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Se, että Venäjä on pysytellyt ilmastokysymyksessä passiivisena ja hiljaa, on maailmalle vain hyväksi.
Pariisin ilmastosopimuksessa 195 allekirjoittajamaata sitoutuu pyrkimään siihen, että maapallon lämpeneminen pysyisi selvästi alle kahden asteen. Tähän mennessä annetuilla lupauksilla ollaan kuitenkin menossa kohti kolmen asteen lämpötilan nousua. Sillä olisi planeetalle katastrofaalisia seurauksia.
Päästötavoitteita tarkistetaan viiden vuoden välein sen perusteella, mitä tiede tarpeesta sanoo.
Ensi vuonna hallitustenväliseltä ilmastonmuutospaneelilta IPCC:ltä tulee erityisraportti siitä, mitä maapallon lämmönnousun pitäminen 1,5 asteessa edellyttää.
”Se olisi luonteva paikka nostaa päästösitoumuksia, myös EU:lle”, Oras Tynkkynen sanoo.
”Jos Kiina ja EU – maailman suurin ja kolmanneksi suurin päästäjä – yhdessä ilmoittaisivat lisäleikkauksista, se olisi vahva kannuste myös muille tehdä enemmän”, Tynkkynen sanoo.
Myös Ollikainen sanoo, että ennen kaikkea EU:lta odotetaan nyt johtajuutta ja tiukempia tavoitteita. Sen perässä liikkeelle voisivat lähteä Kanadan ja Japanin kaltaiset maat.
Silloin Pariisin sopimuksen tavoite tulisi jälleen lähemmäs – ja katastrofaalisen ilmastonmuutoksen uhka jäisi vain 2000-luvun alun pahaksi painajaiseksi.