Jättimäinen eristyskoe

Koronaviruksen uhka synnytti globaalin joukkokokeen, joka mittaa eristyksen tehoa tartuntataudin torjunnassa.

Kiina
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uutisfilmeissä Peking näyttää autiolta. Tavallisesti ruuhkaisilla valtaväylillä polkee muutama pyöräilijä kasvosuojissaan. Siellä täällä risteilee talosta taloon ruokatilauksia jakelevia pakettiautoja ja skoottereita.

Yleensä täyteen ahdettujen metrovaunujen oranssit istuinpenkit ammottavat tyhjinä. Bussipysäkeillä näkyy jonoja, mutta vain siksi, että jokaisen kyytiin nousevan lämpötila tarkastetaan kuumemittarilla.

Kaikki, jotka voivat, ovat vetäytyneet koteihinsa etätöihin älylaitteiden ääreen. Niiden ja television kautta tulee läksyjä ja oppitunteja myös opiskelijoille ja koululaisille.

Yhtä aavemaisen hiljaista on muissakin Kiinan kymmenissä miljoonakaupungeissa.

 

Uusi sars-cov-2- tai 2019-ncov-nimellä kutsuttu koronavirus sairastutti ensimmäisen tunnetun potilaansa 1. joulukuuta Wuhanissa, Hubein maakunnan pääkaupungissa Kiinan kaakkoisosissa.

Noin kolme kuukautta sen jälkeen Kiina on käytännössä sulkeutunut sisätiloihin.

Lähes puolentoista miljardin asukkaan jättiläisvaltiossa on käynnissä maailman kenties laajin lääketieteellinen karanteenin tehoa mittaava joukkokoe kautta aikojen.

Maapallon noin 7,8 miljardista asukkaasta ainakin kymmenesosa on uuden virustaudin takia matkustus- ja liikkumisrajoitusten kohteina. Suurin osa heistä on Kiinassa. Sen väestöstä yli puolet viettää valtaosan ajastaan jonkinasteisessa karanteenissa.

Italialaiset sotilaat vartioivat epidemian takia suljetun Milanon tuomiokirkon edustalla.
Italialaiset sotilaat vartioivat epidemian takia suljetun Milanon tuomiokirkon edustalla. © FLAVIO LO SCALZO/LK

Koronavirus ei ole uusi uhka. Eläimistä ihmisiin tarttuvia koronaviruksia on aiemmin tunnistettu kuusi.

Niistä tunnetuin on äkillinen vakava hengitystieoireyhtymä sars. Se aiheutti vuosina 2002–2003 Kiinan Guangdongista muualle Itä-Aasiaan ja Kanadaan levinneen epidemian, johon sairastui noin 8 000 ihmistä. Heistä kuoli kymmenesosa.

Kiinan terveysviranomaiset ilmoittivat virallisesti uudesta koronaviruslöydöstä 7. tammikuuta. Maailman terveysjärjestö WHO antoi 11. helmikuuta viruksen aiheuttamalle taudille nimen covid-19.

Uusi tauti on tarttunut varmuudella jo yli 80 000 ihmiseen, se on levinnyt lähes 40 maahan, ja siihen on kuollut yli 2 700 sairastunutta.

Covid-19:n tuhot ovat silti yhä hyvin kaukana siitä, mitä vuosina 1918–1919 riehunut virusinfektio espanjantauti sai aikaan. Se oli nykyajan pahin pandemia eli maailmanlaajuinen epidemia, jonka kolme peräkkäistä tautiaaltoa surmasi ensimmäisen maailmansodan heikentämiä ihmisiä eri puolilla maailmaa 50 miljoonaa.

 

WHO määrittelee covid-19-taudin maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi, muttei vielä pandemiaksi.

Helsingin yliopiston infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltola onkin sitä mieltä, että koronaviruksen saama julkisuus on selvästi ylimitoitettua taudin todelliseen uhkaan verrattuna.

”WHO käyttää terveysuhasta sanaa emergency, hätätila. Se tuntuu liian voimakkaalta ja houkuttelee ylilyönteihin, parempi ilmaisu olisi ehkä threat, uhka.”

Näitä ylilyöntejä näkyy myös varotoimissa.

”Esimerkiksi kuumeen mittailusta ei ole todistetusti mitään hyötyä, mutta onhan se viranomaisille näyttävä ja halpa keino.”

”Ja jos olisin Wuhanin kaupunginjohtaja, haluaisin varmasti itsekin osoittaa, että toimeen on tartuttu. Yksittäisen sairaalan eristäminen voi toki toimia. Koko Wuhanin sulkeminen karanteeniin sen sijaan on inhimillisesti ja taloudellisesti ymmärrettävä muttei tieteellisesti perusteltu ratkaisu.”

Peltolan mielestä karanteenitoimet ovat pääsääntöisesti hyödyttömiä:

”Espanjantautipandemian aikana Australia sulki satamansa ja ilmatilansa tyystin. Se esti taudin pääsyn maahan vain kolmeksi kuukaudeksi.”

Peltolalla on vuosikymmenien kokemus etenkin lasten vaikeiden infektiotautien tutkimuksesta, myös kehitysmaissa. Hän vaikutti keskeisesti siihen, että tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko kitkettiin Suomesta rokotuksilla.

Maailman köyhimpiin kuuluvissa Länsi-Afrikan maissa Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa vuosina 2014–2016 riehuneen tuhoisan ebolavirusepidemian torjuntaan kehitettiin pikavauhtia toimiva rokote, mutta covid-19:ta varten sitä tuskin on luvassa.

Epidemian kanssa on tultava toimeen perinteisin keinoin: on rajattava tartuntamahdollisuuksia ja hoidettava sairastuneita.

Covid-19 on hengitystieinfektio. Useimmilla sairastuneista taudin oireet ovat lieviä, mutta osalla ne johtavat vakavan keuhkokuumeen kaltaiseen tilaan ja hengitysvaikeuksiin, jotka pahimmillaan johtavat kuolemaan.

Tauti leviää samaan tapaan pisaratartuntana ja pintakosketusten kautta kuin muutkin viruksen aiheuttamat hengitysteiden infektiot. Alkuoireetkin ovat samanlaisia: kuumetta, päänsärkyä, pahoinvointia, lihas- ja kurkkukipua, yskää.

”Hyvä hygienia eli käsien pesu saippualla on yhä avainasemassa. Koronavirukset eivät ole läheskään niin tarttuvia kuin influenssavirukset”, Peltola tiivistää.

Keskimääräinen itämisaika on viisi päivää, mutta oireiden on todettu puhkeavan jopa 24 vuorokauden kuluttua.

Toistaiseksi ainoa laajaan potilasaineistoon perustuva tutkimus viittaa siihen, että covid-19-kuolleisuus on sarsia selvästi matalampi.

Kiinan johdolla on suuri tarve osoittaa, että epidemia on laantumassa.

Kiinan terveysviranomaisten 18. helmikuuta julkistama tutkimus kattoi kaikki heidän tietoonsa 11. helmikuuta mennessä tulleet tunnistetut tai epäillyt covid-19-tartunnat, joita oli yhteensä yli 72 000.

Varmoiksi diagnosoiduista yli 44 000 tautitapauksesta noin 81 prosenttia oli lieviä, 14 prosenttia vakavia ja viisi prosenttia kriittisiä. Tauti oli vaarallisin vanhuksille ja ihmisille, joilla on vakavia perussairauksia, kuten sydän- ja keuhkosairauksia, diabetes tai korkea verenpaine.

Keskimäärin tautiin oli kuollut 2,3 prosenttia sairastuneista muttei lainkaan alle kymmenvuotiaita lapsia. Kaikista alle 50-vuotiaista sairastuneista kuoli vain 0,4 prosenttia.

Kausi-influenssan kuolleisuusprosentti on 0,2 prosenttia. Siihen kuolee vuosittain maailmassa noin puoli miljoonaa ja Suomessa viitisensataa ihmistä.

Epidemian syntysijoilla Kiinassa tartuntoja ryhdyttiin estämään ja rajaamaan myöhässä. Tärkeitä alkuviikkoja leimasi sars-epidemian tapaan salailu. Tauti yritettiin vaieta kuoliaaksi. Verkko keskustelupalstoineen siivottiin arvostelevista äänistä ja ”paniikkia lietsovista” varoituksista.

Viranomaiset käänsivät kelkkansa vasta kun Kiinan keskusjohto havaitsi joutuneensa kansainvälisen ja kotimaisen kritiikin kohteeksi.

Kiinan terveysviranomaisten julkaiseman tutkimuksen viesti on, että jyrkät matkustus- ja liikkumisrajoitukset olisivat jo taittaneet taudin kasvun. Uudet tartunnat Kiinassa saavuttivat huippunsa 23.–26. tammikuuta, jonka jälkeen käyrä kääntyi laskuun.

”Kokonaisten kaupunkien ja alueiden eristäminen, tärkeän terveystiedon tehokas jakaminen ja nopean vasteen erikoisryhmät ovat olleet avainasemassa”, raportti totesi.

”Vain presidentti Xi Jinpingin johtamassa Kiinassa voidaan äkillinen ja nopeasti leviävä epidemia panna aisoihin näin tehokkaasti”, säesti ulkoministeri Wang Yi.

Kiinan johdolla on suuri tarve osoittaa, että epidemia on laantumassa.

Jos Kiinan hallinto ei saa covid-19:ää aisoihin, epidemia voi kasvaa sen suurimmaksi poliittiseksi päänvaivaksi sitten 1980-luvun lopun opiskelijamielenosoitusten. Xi itse haki ymmärrystä valtiojohdon toimille 23. helmikuuta kuvaamalla epidemiaa nyky-Kiinan suurimmaksi kansanterveysuhaksi.

Kiinan kommunistinen puolue on kolmen viime vuosikymmenen ajan ostanut hyväksynnän saneluvaltaansa sillä, että kansalaisten elintaso on kasvanut. Xi puolestaan on laajentanut huomattavasti omaa valtaansa siitä lähtien, kun hänet valittiin Kiinan johtoon 2013.

Kiinan talouskasvu on silti hidastunut. Kansantuote kasvaa nyt kuusi prosenttia vuodessa. Muihin talousmahteihin verrattuna se on yhä paljon, mutta vähemmän kuin koskaan sitten vuoden 1992. Toistaiseksi kasvu on yhä nipin napin valtiojohdon tavoitteiden mukaista. Jos covid-19 alkaa nakertaa sitä, paine Kiinan johtoa vastaan kasvaa.

Robotti desinfioi katuja Hangzhoussa Kiinassa 25. helmikuuta.
Robotti desinfioi katuja Hangzhoussa Kiinassa 25. helmikuuta. © AFP/LK

Hongkongin viime kuukausien laajat mielenilmaukset ovat olleet muistutus Pekingille siitä, miten tyytymättömyys yhteen viranomaisten epäsuosittuun toimeen voi paisua koko hallinnon arvosteluksi, joka jatkuu, vaikka alkuperäinen syy olisi jo korjattu.

Covid-19:n alkuvaiheen salailun lisäksi verkon keskusteluissa arvostellaan myös puoluejohdon ristiriitaisia lausuntoja.

Presidentti Xi kertoi puheessaan 3. helmikuuta ottaneensa johtovastuun taudin torjunnasta jo 7. tammikuuta. Silti Kiinan viranomaiset väittivät vielä pitkään sen jälkeen, että taudin tarttuminen ihmisestä toiseen olisi hyvin epätodennäköistä. Xi ei myöskään maininnut tautia julkisesti ennen kuin 20. tammikuuta kommunistisen puolueen keskuskomitean virallisessa lehdessä Qiushissa.

 

koronavirus alkoi levitä pahimpaan mahdolliseen aikaan juuri kiinalaisen uudenvuoden alla.

Kiinalainen uusivuosi on maailman suurin matkailutapahtuma. Kahden lomaviikon aikana tehdään tavallisesti 440 miljoonaa junamatkaa ja 80 miljoonaa lentoa.

Nyt määrä jäi selvästi vähäisemmäksi – eikä covid-19-tilanne ainakaan viranomaisten mukaan räjähtänyt käsistä.

”Sekin osoittaa, ettei tauti ole kovin tarttuva”, Peltola huomauttaa.

Kukaan ei silti tiedä, kuinka laajalle covid-19 voi levitä. WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus varoitti viime viikolla, että ”aikaikkuna taudin torjumiseksi on kapenemassa”.