Huippuekonomisti väittää: Uusi luokkasota on alkanut – talouskuri on yksi tuhoisista keinoista

”Kyse on loppujen lopuksi siitä, kuinka huonot velat jätetään maksamatta”, sanoo taloustieteen professori Michael Hudson.
Antti Ronkainen
Ulkomaat 3.4.2016 18:30

Finanssikriisin jälkeen pankit on pelastettu, demokraattisesti saavutettuja reformeja on alettu purkaa ja talous on ajettu pitkään lamaan.

Kyseessä on Wall Streetin johtama uusi luokkasota, taloustieteen professori Michael Hudson sanoo Suomen Kuvalehdelle. Se perustuu yhteiskunnan velkaannuttamiseen, talouskuriin ja yksityistämisiin. Keskuspankit, ministeriöt ja taloustiede ovat tärkeitä strategisia aseita tässä sodassa.

Hudson on toiminut pankkiirina sekä taloudellisena neuvonantajana esimerkiksi Kreikalle, Latvialle ja Kiinalle. Hän toimii taloustieteen professorina Missourin yliopistossa.

Hudsonin uusin kirja Killing the Host käsittelee rahoitussektorin valtaa maailmantaloudessa.

Hän vastasi Suomen Kuvalehden kysymyksiin sähköpostitse.

 

  • Yhdysvaltain presidentinvaalit

Hudsonin mielestä Bernie Sandersin ja Donald Trumpin suosio Yhdysvaltain esivaaleissa ilmentää pettymystä sekä demokraattien että republikaanien politiikkaan.

”Ihmiset tietävät, että Wall Street rahoittaa molempia puolueita. Ihmiset tajuavat, että poliitikot sanovat ainoastaan, mitä he luulevat äänestäjien haluavan kuulla. Sandersin ja Trumpin suosio perustuu siihen, että he tuovat avoimesti esiin politiikan korruptuneisuuden.”

Demokraattinen puolue näkee mieluummin Trumpin kuin Sandersin presidenttinä, Hudson sanoo: Sanders ei voi olla demokraattien presidenttiehdokas, sillä demokraatit häviävät mieluummin vaalit kuin menettävät Wall Streetin vaalituen.

Toisella kierroksella onkin todennäköisesti molempien puolueiden vihatuimmat ehdokkaat – Donald Trump ja Hillary Clinton.

Demokraattien lipuminen oikealle on seurausta Bill Clintonin presidenttikausista, jolloin demokraatit lähentyivät republikaaneja ja Wall Streetiä. Kehitys on luontainen seuraus finanssikapitalismista, joka perustuu Hudsonin mukaan yhteiskunnan velkaannuttamiseen.

”Teollisuuskapitalismissa voitot perustuivat investointeihin, tuotantoon ja työllistämiseen. Yhdysvaltojen eliitit eivät ole kuitenkaan pitkiin aikoihin olleet kiinnostuneita tästä, sillä nykyisin voitot tehdään velalla pumpatuilla varallisuuskuplilla ja monopolien yksityistämisillä.”

 

  • Finanssikriisi ja sen ratkaisu

Finanssikapitalismi kriisiytyi 2008, kun Yhdysvaltain asuntomarkkinat romahtivat. Lehman Brothersin konkurssista seurannut paniikki levisi ja koko globaali rahoitusjärjestelmä oli vähällä luhistua.

Koska kotitaloudet ja yritykset olivat ylivelkaantuneet massiivisesti 1980-luvulta lähtien, Hudsonin mielestä finanssikriisin jälkeen olisi tullut suorittaa valtavat velkojen alaskirjaukset.

Sen sijaan Yhdysvaltain keskuspankki (Fed) laski ohjauskorkonsa nollaan ja aloitti määrällisen keventämisen (Quantitative Easing, QE). Määrällisessä keventämisessä keskuspankki painaa lyhyiden korkojen lisäksi myös pitkiä korkoja alas ostamalla valtion velkakirjoja ja muita arvopapereita, kuten asuntovelkoja.

Japanin, Englannin ja Euroopan keskuspankit seurasivat Fedin esimerkkiä. Euroopan keskuspankki on ilmoittanut ostavansa joka kuukausi 80 miljardilla eurolla (Suomen valtion budjetti noin 50 miljardia euroa) euromaiden velkakirjoja ja yrityslainoja ainakin maaliskuuhun 2017 saakka.

”Yhdysvaltain keskuspankin poikkeuksellisten toimien tarkoituksena oli saada pankit lainaamaan ja talouden rattaat taas pyörimään. Ylivelkaiset kotitaloudet ja yritykset eivät kuitenkaan halunneet velkaantua vaan alkoivat maksaa lainojaan pois.”

Hudsonin mukaan pankit tekivätkin rahansa pääasiassa keinottelemalla, arbitraasikaupalla sekä lainaamalla vipurahastoille. Lisäksi yritykset lainasivat ostaakseen omia osakkeitaan, sillä ne tuottivat korkeampia osinkoja kuin alhaiset korot.

Barack Obaman hallinnon tukema Fed kieltäytyi käyttämästä 4000 miljardin dollarin QE-elvytyksestä edes osaa velkojen alaskirjauksiin tai reaalitalouden tukemiseen, minkä seurauksena kuplat ovat ainoastaan paisuneet.

”Osakkeiden hinnat tuplaantuivat vuosina 2008–2015 ja joukkolainojen hinnat ovat saavuttaneet uudet huippunsa. Fedin tarkoituksena oli kiihdyttää inflaatiota, mutta toimilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta kuluttajahintoihin tai palkkoihin. Vuoden 2008 jälkeen talous on painunut matalasuhdanteeseen, jonka jatkumisesta suuri velkamäärä pitää huolen.”

Hudsonin mukaan Fed päätti pelastaa pankkisektorin roskalainojen aiheuttamilta tappioilta. Suurista pankeista on tehty entistä suurempia ja pienet rehelliset pankit on pelattu ulos markkinoilta.

Oikeusministeriö ei ole rangaissut tai pidättänyt pankkiireita talousrikoksista tai petoksista. Kaiken kukkuraksi pankkien väärinkäytöksistä maksamat sanktiot ovat olleet verovähennyskelpoisia.

 

  • Pankkivallan hegemonia

Hudsonilta ilmestyy parin kuukauden päästä kirja J is for Junk Economics, joka käsittelee poliittisen hyväksynnän tuottamista.

Kyseessä on sanakirja orwellilaisesta kaksinaismoraalista, siitä miten sanat kääntyvät poliittisessa retoriikassa tarkoittamaan päinvastaista kuin mitä alun perin tarkoitettiin.

”Poliitikkojen agendan määrittää lopulta vaalirahoittajien tarpeet eli pääasiassa Wall Street ja muut intressiryhmät. Tämän jälkeen puheenkirjoittajat miettivät, mitä äänestäjät haluavat kuulla, minkä pohjalta luodaan retorinen peitetarina. Demokratian ovat kaapanneet poliitikot, jotka pitävät talouskuria kansakuntia rikastuttavana voimavarana.”

Korruptoituneisuutta selittää pyöröovipolitiikka hallinnon ja pankkien välillä. Clintonin valtiovarainministeri Robert Rubin siirtyi Citigroupin johtajaksi 1999 sen jälkeen, kun oli mahdollistanut Citigroupin synnyn megapankkeja koskevan sääntelyn kumoamalla.

Kun Rubin erosi Citigroupista 2009, megapankki sai hallitukselta tukia ja takauksia yhteensä 476 miljardia dollaria.

Poliitikoiden lisäksi taloustieteellä on merkittävä vaikutus tehdyn politiikan oikeuttamisessa.

”Puhuessaan ’hintavakaudesta’ tarkoitetaan ainoastaan hyödykkeiden matalia hintoja ja alhaisia palkkoja. Samalla varallisuuden hinnannousuun ei kiinnitetä mitään huomiota”, Hudson sanoo.

”Koroillaeläjät tietävät, että kun taloustietelijät eivät mittaa varallisuuden hinnannousua, äänestäjät eivät myöskään vaadi sen sääntelyä tai verotusta.”

”Taloustieteen opetussuunnitelma on muutettu harjoitukseksi, jossa opiskelijat joutuvat kuvittelemaan hypoteettisen rinnakkaistodellisuuden, jossa koroillaeläjien luokat luovat työpaikkoja ja ovat välttämättömiä taloudellisen elpymisen kannalta.”

Nurinkurinen analyysi mahdollistaa, että kriisien sattuessa voidaan syyttää valitun politiikan sijaan liian korkeita palkkoja tai hallitusten liiallista kulutusta.

”Troikka (eli Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto) vaati Kreikalta, että mikäli sen kansanedustajat eivät myy valtion satamia, maita, saaria, teitä, kouluja, viemärijärjestelmiä, TV-asemia ja jopa museoita ’korvaukseksi’ velkojien ja pankkiireiden pelastamisesta, Kreikan valtio tullaan eristämään Euroopan ulkopuolelle odottelemaan romahdusta. Asia esitettiin ikään kuin velalliset riistäisivät velkojia.”

 

  • Keskuspankkien ammukset loppuvat

Hudsonin mukaan finanssikapitalismin keskeinen ongelma on, että varallisuuden hinnannosto velalla puristaa korkoja ja palvelumaksuja nopeammin kuin mitä reaalitalouden tai palkkojen kasvulla ehditään maksamaan.

Seurauksena on velkadeflaatio, liiketoiminnan kustannusten kasvu ja kannattavuuden lasku.

Näissä oloissa keskuspankkien on vaikea lopettaa poikkeuksellisia toimiaan. Korkojen nosto heikentää osakemarkkinoita ja ajaa kolmannen maailman velallisia vararikkoon velan kallistuessa. Korkojen pitäminen matalalla vaikeuttaa taas eläkerahastojen ja vakuutusyhtiöiden toimintaa sekä kannustaa riskinottoon.

”Nykyinen rahoitusympäristö on erittäin haavoittuvainen, ja Yhdysvaltain keskuspankki horjuttaa maailmantaloutta, tekipä se mitä tahansa. Sääntelijät voivat jatkaa teeskentelyä siinä toivossa, että huonot lainat muuttuvat jonain päivänä hyviksi. Tämä on kuitenkin pimeässä viheltelyä.”

Keskuspankit vaikuttavat voimattomilta tilanteessa, jossa globaali vienti laskee ja finanssimarkkinat hermoilevat.

Keskuspankit ovat ilmoittaneet uusista tukitoimista ja löysän rahapolitiikan jatkumisesta, mutta riittääkö tämä?

”QE:n tarkoituksena ei ole kasvattaa työllisyyttä vaan varallisuusarvoja. Varallisuuskupla on kuitenkin paisutettu jo äärimmilleen, eikä asuntojen tai osakkeiden hinnat voi enää nousta paljoakaan.”

”Osakkeita ei uskalleta ostaa, koska markkinat kutistuvat ja ihmisillä on korkojen ja monopolimaksujen jälkeen vähemmän rahaa palveluihin ja hyödykkeisiin. Markkinat ovat huolissaan, että talletuksia tai velkoja leikataan.”

 

  • Hallitusten esiinmarssi

Hudsonin mielestä keskuspankit ovat tehneet voitavansa ja hallitusten tulee astua puikkoihin.

”Rahapolitiikka ei voi saavuttaa tässä tilanteessa enää mitään. Nykyisin ostetaan ainoastaan jo olemassa olevaa varallisuutta, osakkeita, asuntoja ja tehtaita sen sijaan, että investoitaisiin ja luotaisiin uutta. Ainoa ratkaisu on hallitusten finanssipolitiikka.”

Hudsonin mukaan euroalueen ongelma on, ettei sillä ole omaa valtiovarainministeriötä.

Euroopan talous- ja rahaliittoa (Emu) ei voida reformoida niin että euromaat voisivat tehdä mielekästä finanssipolitiikkaa. Sen sijaan euromaat voisivat lopettaa Euroopan keskuspankin johtaman talouskurin ottamalla käyttöön omat valuutat.

”Hallitusten tulee luoda itse rahansa ja valtiovarainministeriön tulee olle puikoissa, ei keskuspankin. Nykyinen talouskuriin perustuva globalisaatio on huonompi vaihtoehto kuin valtio, joka voi tehdä mitä tahtoo. Valtio, jossa valtiovarainministeriö luo oman rahansa, on hyvä asia.”

Jotta kuplatalous ei jatku, talousjärjestelmä on Hudsonin mukaan muotoiltava uudelleen. Tämä tarkoittaa finanssipolitiikan ja rahapolitiikan lisäksi muutosta veropolitiikassa. Verotus tulee suunnata ansaitsemattomiin tuloihin, vuokratuloihin ja maahan.

Hudson sanoo että finanssikriisin opetus on, että velkoja joita ei voida maksaa, ei myöskään makseta. Jotta uusi kasvumalli voidaan luoda, velkoja on alaskirjattava.

”Kyse on loppujen lopuksi siitä, kuinka huonot velat jätetään maksamatta. Suoritetaanko velkojen alaskirjauksia vai ajetaanko ihmiset ulos asunnoistaan”, Hudson kysy.

”Tämä on yksi keskeisimpiä poliittisia kamppailuja, ja kuten miljardööri Warren Buffet on sanonut, hänen luokkansa on voitolla.”

Globaalia vientiä mittaava Baltic Dry Index on laskenut viime kesästä lähtien.

Globaalia vientiä mittaava Baltic Dry Index on laskenut viime kesästä lähtien.

Eurooppalaisten pankkien osakkeet ovat tulleet alas vuoden alusta.

Eurooppalaisten pankkien osakkeet ovat tulleet alas vuoden alusta.

Eurooppalaisten yritysten osakkeet ovat myös tulleet alas viime kesästä lähtien huolimatta, että EKP oli jo aloittanut oman QE-ohjelmansa.

Eurooppalaisten yritysten osakkeet ovat myös tulleet alas viime kesästä lähtien huolimatta, että EKP oli jo aloittanut oman QE-ohjelmansa.

Keskustelu

On aivan selvää, että verotusta on painotettava työstä kohti työtä tekemätöntä tuloa, siis omistusta, perimistä, osinko- ja muuta pelivoittoa on verotettava enemmän, työntekoa vähemmän.

Siinä kiteytynee nyttemmin hämärtynyt oikeisto-vasemmisto -jako. Oikeisto ajaa (vastoin puheitaan) työn verottamista – tai verotuksen alasajoa, siis kurjuutta vähävaraisille, vasemmisto taas työtä tekemättömän tulon verottamista, siis hillitympää vaurautta rikkaille.

”Kyllä markkinat hoitaa asiat kuntoon” taitaa olla markkinamiesten keksimä lause. Oma navan ympärillä pyöritään.

Miten pankkikriisi hoidettiin USA:ssa ja EU:ssa?

USA:n hallitus kansallisti/sosialisoi vaikeuksissa olleet pankit ja pääomitti niitä. Osakkeenomistaja joutuivat nielemään taloudellisen riskin eli menettivät sijoituksensa. Myöhemmin hallitus myi terveet pankit sijoittajille ja teki merkittävät voitot.

Euroopan Unionissa pankit pelastettiin eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla tunnetuin seurauksin. Sijoittajat pääsivät pälkähästä eli heidän tapauksessa he pitivät rahansa ja liiketoimintariskin toteutumisen maksoivat veronmaksajat. Millaista koplausta onkaan tarvittu johtavien poliitikkojen ja pankkiirien välillä?

Ei tainut puhdas markkinatalous toimia kummassakaan tapauksessa.

Suomessa kannattaa maksaa velat, niin kuin on aina maksettu. Automaatio ja Helsingin kiinteistömarkkina pitäisi panna verolle. Teollisen tuotannon tukeminen kannattaa Suomessa , uusi romahdus on tulossa, eikä sille voi mitään. Kotimaan sisämarkkinan toimivuus on pelastus, kun maailma natisee. Kauppa ulos voi olla vaikeaa, kun romahdus on tarpeeksi suuri. Rahalla ei ole isänmaata, kuten olemme taas nähneet.

EskoJ: Suomessa verotetaan jo yrityksiä 20% voitoista, sen päälle julkisesti noteeratun yhtiön maksamia osinkoja verotetaan 25,5 tai 28,9%.

Listaamaton yhtiö maksaa osingoista 7,5% veroa 150 000 euroon saakka, jos summa on suurempi veroprosentti on 28.

Verovapaita osinkoja nauttivat eläkeyhtiöt, säätiöt, vakuutuskuoriin sijoittavat jne.
Suomalaisten kokonaisveroaste huitelee 44,5% vuonna 2015, ensi vuoden ennuste on 44,6%.

Verotuksen pitäisi mielestäni pyrkiä verotulojen optimointiin, nyt siitä ollaan todella kaukana.
Olisiko tehokkaampaa kerätä kaikilta osinkoja nauttivilta 3%.n osinkoveroa, jolloin osinkoverokertymä kasvaisi?
Pitäisikö autoverosta luopua, jolloin Suomessa uusien autojen myynnin on arvioitu nousevaan 191 000 kappaleeseen, kun viime vuonna uusia henkilöautoja myytiin 108 812 kappaletta?

Parempi varmaankin jatkaa nykyisellä rankaisevalla linjalla.
Onhan se oikein, että vaikkapa omia rahojaan riskeeraavaa, keskituloista osakesäästäjää verotetaan niin että tuntuu, jotta eläkevoitot jne. saadaan verottomana.
Pidetään edelleen 90% osinkotuloista verovapaana.

Suomalaisen suhtautumista uuden auton ostaneeseen naapuriin tai muuhun lähimmäiseen lienee turhaa enempää avata,, kiristetään autoveroa jotta verokertymä kasvaa.
Jaa, tätähän Kataisen hallitus Urpilaisen toimesta yritti.
Ei oikein homma toiminut, mutta Lafferin käyrä toimi.