Voitonpäivän marssista tuli venäläisiä yhdistävä kansanliike – Venäjän johdolle juhlan suosio on mannaa

Peräti kolmannes venäläisistä aikoo osallistua 9. toukokuuta marsseihin, joilla he kantavat kuvia toiseen maailmansotaan osallistuneista sukulaisistaan.
Eurooppa 8.5.2019 20:50
Kadullakulkijat kuvasivat voitonpäivän paraatin harjoituksia Moskovassa lauantaina 4. toukokuuta 2019.
Kadullakulkijat kuvasivat voitonpäivän paraatin harjoituksia Moskovassa lauantaina 4. toukokuuta 2019. © VICTOR BEREZKIN / AP / Lehtikuva

Venäläisillä alkoi vappuna perinteinen kansallisten vapaapäivien suma. Tänä vuonna vietettiin ensin 1.–5. toukokuuta kevään ja työn juhlaa, ja 9.–12. päivä juhlitaan voitonpäivää.

Monipäiväiset vapaat merkitsevät kevään alkamista. Säiden salliessa moni juhlistaa kevättä luonnon helmassa saslikkeja grillaten. Mökin omistavat laittavat kesäasuntoaan kuntoon usein juuri toukokuun alussa.

Valtiovalta haluaa taata kansalle mahdollisimman pitkät toukokuun kevätvapaat: jos juhlapäivät osuvat viikonlopulle, niitä on tapana jopa siirtää hieman. Sama pätee muidenkin vuodenaikojen juhliin.

Juhlaputken huippukohta koittaa torstaina 9. toukokuuta, jolloin Venäjällä on voitonpäivä. Sitä vietetään natsi-Saksasta toisessa maailmansodassa saadun voiton kunniaksi.

Suurin osa venäläisistä juhlistaa voitonpäivää tavalla tai toisella. Päivän merkitys ei ole suinkaan vähenemässä, vaikka toisen maailmansodan veteraaneja on elossa vuosi vuodelta yhä vähemmän.

Monenlaista symboliikkaa sisältävän juhlapäivän merkityksen säilyminen on tärkeää etenkin maan johdolle. Kyse on vuoden tärkeimmästä kansallista yhtenäisyyttä lujittavasta päivästä, joka halutaan pitää kiinnostavana ja ajankohtaisena.

 

Venäläinen Levada-tutkimuslaitos julkaisi toukokuun alussa tuoreita tietoja voitonpäivään liittyen. Yhteenvedosta selviää muun muassa, minkälaisia tunteita päivä herättää venäläisissä, miten heidän mielestään päivää on paras viettää ja kuinka moni seuraa Moskovan voitonpäivän paraatia televisiosta.

Peräti kolmannes venäläisistä aikoo osallistua voitonpäivän marssiin eli ”kuolemattoman rykmentin paraatiin”. Kymmenet miljoonat venäläiset marssivat torstaina toisessa maailmansodassa sotineiden läheistensä potretit käsissään.

Reilut kymmenen vuotta sitten alkunsa saanut kuolematon rykmentti on saavuttanut uskomattoman suosion vain muutamassa vuodessa.

Kaikki venäläiset eivät marssi samaan aikaan keskitetysti, sillä laajassa maassa on peräti yksitoista aikavyöhykettä. Paraatien järjestäminen on pitkälti paikallista, mutta tapa leviää vuosi vuodelta yhä laajemmalle. Myös Levada-tutkimuslaitoksen mukaan marssiin osallistuvien osuus väestöstä on noussut viime vuosina.

 

Sodassa kaatuneiden marssista on muodostunut todellinen tavallisia ihmisiä yhdistävä kansanliike. Sodassa mukana olleiden läheisten kuvien kantaminen vetoaa tavalliseen kansaan enemmän kuin lippujen heiluttelu ja iskulauseiden toistelu.

Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin on osallistunut marssiin sodassa pahasti haavoittuneen isänsä kuvaa kantaen.

Kuolemattomalla rykmentillä on selkeä tavoite. Marssi on suunnattu etenkin sodan jälkeen syntyneille sukupolville, ja tarkoituksena on saada nuoret vaalimaan ja muistamaan sotavoittoa.

Marssi on levinnyt myös Venäjän rajojen ulkopuolelle. Yleensä marssijoina ovat ulkomailla asuvat venäläiset tai muut entisen Neuvostoliiton asukkaat. Kulkueet on koettu ulkomailla paikoin provokatiivisiksi.

Myös Helsingissä on nähty kahtena viime vuonna kuolemattoman rykmentin kulkue. Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ilmoittaa sosiaalisessa mediassa järjestävänsä kulkueen Helsingissä myös tänä vuonna.

Voitonpäivän pääjuhlallisuudet pidetään Moskovassa, ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Yli kolme neljännestä venäläisistä aikoo Levadan mukaan katsoa Moskovan paraatia televisiosta.

Paraatissa on tapana esitellä uusinta sotakalustoa. Juhlasta on rakennettu erityisen näyttävä vuosina, jolloin ulkovallat ovat kyseenalaistaneet Venäjän ulkopolitiikkaa.

Presidentillä on tapana käsitellä voitonpäivän puheessaan paitsi sotavoiton vaatimia uhrauksia myös sen tuomaa kunniaa. Vallitseva maailmanpoliittinen tilanne saa myös huomiota, etenkin Venäjän kokemat uhat.

 

Levadan mukaan puolet Venäjän kansasta kertoo kokevansa iloa maansa voitosta ”suuressa isänmaallisessa sodassa”, kuten toista maailmansotaa Venäjällä kutsutaan.

Yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että paras tapa viettää voitonpäivää on veteraaneista huolehtiminen. Vain reilu viidennes kyselytutkimukseen osallistuneista pitää oleellisina päivään kiinteästi kuuluvia paraateja, kulkueita, ilotulituksia ja virallisia vastaanottoja.

Niin ikään vain reilu viidennes venäläisistä pitää voitonpäivän juhlinnassa tärkeänä rauhan vahvistamista ja pyrkimystä kaikkien aseellisten konfliktien lopettamiseen.

Kreml haluaa voitonpäivän vahvistavan Venäjän virallista tulkintaa historian tapahtumista. Voitonpäivä toimii niin venäläisille kuin muillekin muistutuksena urheudesta, isänmaallisuudesta, uhrautuvaisuudesta ja Neuvostoliiton mahtavuudesta.

Vaikka voitonpäivänä juhlitaan varsinaisesti Neuvostoliiton voittoa natsi-Saksasta, juhlapuheisiin on tullut viitteitä myös tuoreempiin konflikteihin, kuten Tšetšenian ja Ukrainan sotiin.

 

Voitonpäivään liittyy vahvaa symboliikkaa. Nykyisin tunnetuin ja käytetyin symboli on musta-oranssi Pyhän Yrjön nauha. Nauhaa on käytetty perinteisesti toisen maailmansodan aikaisissa kunniamerkeissä, mutta sen värit ovat peräisin jo Venäjän imperiumin ajalta.

Jokaisen ulottuvilla oleva, kannettava nauha on syntynyt vasta 2000-luvulla. Siitä on kehkeytynyt viime vuosina yksi maan tärkeimmistä symboleista.

Nauha sopii monen venäläisen mielestä voitonpäivänä mihin tahansa näkyvään paikkaan, kuten roikkumaan auton antenniin tai kiinnitettäväksi tuulilasiin, repun hihnaan, työasun koristeeksi tai vaikkapa lemmikin pantaan.

Nauhoja jaetaan juhlapäivän tienoilla ilmaiseksi. Venäjällä myydään voitonpäivän lähestyessä myös nauhan värimaailman inspiroimia asusteita ja muuta kulutustavaraa. Mustaa ja oranssia näkyy toukokuussa juhlijoiden katseita tavoittelevissa mainoksissa ja julkisten tilojen koristeluissa.

Pieni osa venäläisistä on alkanut käyttää Pyhän Yrjön nauhaa ympäri vuoden. Nauhoja näkee esimerkiksi taksien ja muiden autojen tuulilaseissa muulloinkin kuin voitonpäivänä.

Nauhaa on hyödynnetty myös Ukrainan kriisin vuosina. Ukrainan separatistit ovat käyttäneet sitä omana tunnuksenaan. Tämän seurauksena nauha on alettu nähdä lännessä symbolina Venäjän tavoitteille kontrolloida naapureitaan.

 

Esimerkiksi Virossa voitonpäivä on sisäpoliittisesti arka aihe. Viro menetti toisen maailmansodan seurauksena itsenäisyytensä vuosikymmeniksi.

Maan suuri venäläisvähemmistö kantaa Yrjön nauhoja ja marssii voitonpäivänä. Nauha yleistyi Virossa patsasmellakoiden aikaan yli kymmenen vuotta sitten. Patsaskiista johtui etnisten virolaisten ja vironvenäläisten erimielisyyksistä liittyen Tallinnan Pronssisoturi-patsaan merkitykseen. Viron hallitus päätti siirtää patsaan, ja kiista laajeni Viron ja Venäjän valtioiden väliseksi.

Ulkovaltiot ovat joutuneet ottamaan kantaa voitonpäivään vastatessaan kutsuihin, joissa heitä on pyydetty osallistumaan Venäjän voitonpäivän juhlallisuuksiin. Venäjä on kutsunut muiden maiden johtoa Punaiselle torille etenkin juhlinnan tasakymmenvuosina.

Halukkuuteen osallistua juhlallisuuksiin ovat vaikuttaneet kutsutun maan suhde Venäjään sekä toisen maailmansodan historiaan ja sen tulkintoihin.