Turkki sättii surutta Eurooppaa – ”EU:lla on huonot kortit, mutta peliä ei ole vielä menetetty”

Euroopan unionin pitäisi jäädyttää Turkin jäsenyysneuvottelut, sanoo professori Hanna Ojanen.

Euroopan unioni
Teksti
Milka Valtanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Turkin kansanäänestys perustuslakiuudistuksesta kiristää Euroopan ja Turkin välejä. Uudistus keskittäisi entistä enemmän valtaa maan presidentti Recep Tayyip Erdoğanille tekemällä hänestä käytännössä samanaikaisesti myös pääministerin ja puoluejohtajan.

Alun perin sisäpoliittisesta perustuslakikysymyksestä tuli kuuma peruna myös Euroopassa, kun Erdoğan halusi kampanjoida uudistuksen puolesta Euroopassa asuvien turkkilaisten keskuudessa.

Hollanti kielsi 11. maaliskuuta Turkin ulkoministeriä Mevlüt Çavuşoğlua pitämästä puhetilaisuutta Rotterdamissa. Myös Saksa ja Itävalta ovat estäneet Erdoğanin ministerien maahantulon.

Turkki on muun muassa syyttänyt maita natsismista ja jäädyttänyt diplomaattiset suhteet Hollannin kanssa.

”En tiedä mitään muuta maata, jossa olisi vastaava järjestelmä.”

Konservatiivisen AK-puolueen johtaja tahtoo ajaa perustuslakiuudistuksensa läpi hinnalla millä hyvänsä, arvioi Jean Monnet -professori Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta.

Kielteinen äänestystulos ei ole presidentille vaihtoehto. Uudistuksen läpimeno varmistetaan kaikin keinoin. Sen jälkeen Turkki on entistä autoritaarisempi valtio.

“En tiedä mitään muuta maata, jossa olisi vastaava järjestelmä”, Ojanen sanoo.

Erdoğan on viitannut kintaalla sekä Turkin ulkosuhteille että omalle lailleen, jonka mukaan ulkomailla kampanjointi on kiellettyä.

“Tässä on huomattavaa, että Erdoğanille ei ole oikeastaan mitään väliä, millaiseksi Turkin ja Euroopan tai Turkin ja Naton välit kehittyvät”, Ojanen sanoo.

Turkki on ollut puolustusliitto Naton jäsen vuodesta 1952.

Ojasen mukaan Erdoğanin maailmassa hyviä suhteita ei tarvita. Presidentin ei tarvitse olla kovin huolissaan Natosta, joka ei halua päästää strategisesti keskeisellä paikalla sijaitsevaa Turkkia erkaantumaan liitosta.

Hyvistä EU-suhteista taas on Erdoğanille vähemmän hyötyä kuin huonoista.

“Huonojen ulkosuhteiden avulla hän pystyy osoittamaan, että muut maat eivät kohtele Turkkia oikeudenmukaisesti. Oman johtajan kannatus kasvaa, kun hän näyttäytyy Turkin puolustajana ja pelastajana.”

 

Länsi-Euroopassa asuu noin 4,6 miljoonaa turkkilaista. Aiemmin ulkomailla asuvat Turkin kaksoiskansalaiset eivät saaneet äänestää, elleivät palanneet sitä varten kotimaahansa. Vuonna 2014 sääntöä muutettiin.

Ojasen mukaan yksi syy muutokseen saattoi olla se, että Euroopassa asuvien turkkilaisten ajateltiin äänestävän konservatiivisesti, mikä hyödyttäisi Erdoğania.

Heitä ei ole niin paljon, että äänimäärä ratkaisisi kansanäänestyksen perustuslakiuudistuksesta, mutta presidentin toimet Euroopassa herättävät huomiota Turkissa asuvien äänestäjien parissa.

 

Euroopan kannalta tilanne on ikävä. Pelissä on ainakin EU:n uskottavuus.

“Nyt pitäisi tarttua Turkkia niskasta kiinni ja osoittaa, että myös EU on edelleen pelissä mukana”, Ojanen sanoo.

Hänen mukaansa yksi keino olisi Turkin jäsenyysneuvottelujen jäädyttäminen. Maan EU-jäsenyys on jo kauan ollut molemmin puolin hyväksytty tavoite ja turkkilaiset ovat olleet sen puolella aina viime aikoihin asti.

Euroopan parlamentissa äänestettiin marraskuussa 2016 neuvottelujen pysäyttämisen puolesta.

“Euroopalla on huonot kortit, mutta peliä ei ole vielä menetetty. EU:n pitäisi tehdä jokin aloite eikä antaa Turkin johtaa politiikkaa.”

Jäsenyysneuvottelujen jäädyttäminen palvelisi ennen kaikkea unionin omaa uskottavuutta. Turkin toimiin sillä ei välttämättä olisi juuri vaikutusta.

Turkki voisi esimerkiksi asettaa niin kovia ehtoja, ettei unioni pystyisi hyväksymään niitä.

“Jos presidentti järjestäisi jäsenyysneuvotteluista kansanäänestyksen ja kansa äänestäisi niitä vastaan, Erdoğan keräisi jälleen pisteet. EU jäisi suu auki ihmettelemään”, Ojanen arvioi.

Nato korostaa olevansa demokraattisten maiden järjestö.

Puolustusliitto Natolla on vielä vähemmän neuvotteluvaraa.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kehotti 13. maaliskuuta kaikkia osapuolia kunnioittamaan toisiaan. Paljon enempää liitto ei voi tehdä.

Nato korostaa olevansa demokraattisten maiden järjestö, mutta sillä ei juuri ole keinoja käsitellä tästä lipeäviä jäsenmaita.

Ojasen mukaan Turkki on ollut arvaamaton ja omapäinen aseteollisuudessaan ja hankinnoissaan. Naton ei kannata luopua Turkista, jolla on keskeinen maantieteellinen sijainti ja Yhdysvaltain jälkeen liittouman suurin armeija.

Turkkikaan ei hyötyisi erosta, vaikka maassa on toisinaan käyty keskustelua entistä läheisemmästä yhteistyöstä Kiinan ja Venäjän kanssa.

Puolustusliitto on kuitenkin Turkille hyödyllinen väline, jolta vaatia tukea kun maahan kohdistuu turvallisuusuhkaa.