Sfinksi
Kolme vuotta kidutuskammiossa, mutta raudanlujassa ulkokuoressa ei ole säröäkään. Pääministeri Theresa Mayn poliittinen ura tuhoutuu silti brexitiin.
Hänen aseensa on hiljaisuus. Itsepäinen, uuvuttava hiljaisuus.
Britannian pääministeri Theresa May käyttää sitä poliitikkoihin, virkamiehiin ja toimittajiin.
May ja liberaalidemokraattien johtaja Nick Glegg osallistuivat David Cameronin konservatiivihallitukseen vuosina 2010–2015.
Glegg on kuvaillut heidän tapaamisiaan näin:
”Kysyt häneltä jotain. Hän vastaa yhdellä sanalla: ei. Sen jälkeen hän istuu äänettömänä paikallaan. Jäät ihmettelemään, miksi tapaaminen edes järjestettiin.”
Brittipoliitikot ovat verranneet Mayta sfinksiin, joka verhoutuu hiljaisuuteen ja arvoituksiin. Eräs konservatiivien rivikansanedustaja yritti kerran päihittää Mayn mykkäkoulussa. Muutaman piinaavan minuutin jälkeen hän heitti pyyhkeen kehään ja alkoi selittää omia näkemyksiään laveasti.
Juuri se on Mayn tavoite. Hän painostaa vastapuolen kertomaan asioita, näyttämään korttinsa paljastamatta itse mitään.
Äänettömyydelle on tosin tarjottu ilkeämpääkin selitystä: Britanniaa johtaa pääministeri, jolla ei ole mielenkiintoista sanottavaa mistään.
May äänesti aikoinaan samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta. Kesällä 2018 hän tapasi Lontoon Pride -kulkueen avajaisissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia.
Hän kätteli jokaisen, kuunteli heitä ja nyökytteli hiljaa. Kättelyn edetessä nyökyttely kiihtyi ja Mayn pää painui yhä enemmän kumaraan. Lopulta hän näytti kanalta, joka noukkii maasta jyviä.
Theresa Maystä tuli pääministeri siksi, että miehet vallan huipulla luikkivat pakoon tai puukottivat toisiaan selkään.
Kesäkuussa 2016 järjestetty brexit-kansanäänestys oli uhkapeli, johon pääministeri Cameron ryhtyi ja jonka hän hävisi. Nöyryyttävän tappion jälkeen hän ilmoitti välittömästi erostaan.
Britannian äänekkäin EU-kriitikko, UKIP-puolueen Nigel Farage erosi puolueensa johdosta äänestyksen jälkeen.
”Poliittinen työni on tehty, nyt haluan elämäni takaisin”, hän kommentoi ja vetäytyi europarlamentaarikkona Brysselin simpukkapatojen ääreen.
Rotat jättävät uppoavan laivan, miehille ilkuttiin sosiaalisessa mediassa.
EU-eron puolesta näyttävästi kampanjoinut konservatiivipoliitikko Boris Johnson luopui pääministerikisasta, kun hänen tärkein tukijansa oikeusministeri Michael Gove ryhtyi itse ehdokkaaksi. Juonittelullaan Gove sabotoi molempien miesten mahdollisuuden.
Mayn viimeinen vastaehdokas pääministerikisassa oli toinen nainen, apulaisenergiaministeri Andrea Leadson.
Leadsonin poliittinen pelisilmä petti täysin. Hän erehtyi vetoamaan The Times -lehden haastattelussa äitikorttiin ja vähättelemään Mayn poliittisia taitoja tämän lapsettomuuden takia.
”Äitinä oleminen merkitsee, että minulla on antaa konkreettinen panos maani tulevaisuudelle”, hän julisti.
Kommenttia pidettiin halpamaisena iskuna vyön alle, ja Leadson vetäytyi kisasta.
May nimitettiin pääministeriksi vain reilut kaksi viikkoa brexit-kansanäänestyksen jälkeen. Hän sai johdettavakseen maan, joka oli vihamielisen jakautunut ja poliittisessa kaaoksessa.
Myrkkymaljaksi kutsuttu sisäministerin tehtävä poltti loppuun kuusi ministeriä 13 vuodessa. May kesti paineita kuusi vuotta.
Britannian tory-puolue on aina ollut Oxfordin, Cambridgen and Etonin käyneiden yläluokkaisten miesten eliittikerho. Siksi on paradoksaalista, että juuri konservatiivien riveistä ovat nousseet maan ainoat kaksi naispuolista pääministeriä.
May tähtäsi jo nuorena korkealle. Useat ystävät ovat kertoneet, että hän ilmoitti opiskeluaikoinaan pyrkivänsä jonain päivänä Britannian ensimmäiseksi naispääministeriksi – ja että häntä ärsytti, että Margaret Thatcher ehti ensin.
Theresa o.s. Brasier syntyi keskiluokkaiseen pappisperheeseen vuonna 1956. Hän aloitti uurastuksen puolueen riveissä 12-vuotiaana. Hän työskenteli vapaaehtoisena konservatiivien Oxfordshiren paikallisjärjestössä täyttämällä ja liimaamalla kirjekuoria.
May oli tunnollinen, uuttera tyttö, joka on muistellut aikuisena, että tuhminta mitä hän teki lapsena, oli ”vehnäpellossa juokseminen”.
Hän opiskeli Oxfordin yliopistossa maantiedettä, mutta osallistui myös aktiivisesti konservatiivien opiskelijapolitiikkaan.
Aikalaistodistajien mukaan May ei ollut nuorena tylsä tai huumorintajuton. Hän liittyi muun muassa jäseneksi Oxfordin yliopiston riehakkaaseen Edmund Burke Societyyn.
May johti kerhon kokoontumisia heiluttelemalla normaalin kokousnuijan sijaan lihanuijaa ja osallistui kerran väittelyyn, jossa hänen piti kumota väite: ”Seksi on upeaa, mutta menestys vieläkin upeampaa.”
Osallistujien mieleen on jäänyt, että hän esitti argumenttinsa seksin ylivoimaisuudesta avokaulaisessa iltapuvussa, jonka hän oli ommellut äidin vaatekaapista löytämästään satiinikankaasta.
Theresa Brasier kohtasi tulevan aviomiehensä Philip Mayn konservatiiviopiskelijoiden diskoillassa vuonna 1976. Heidät esitteli toisilleen nainen, joka nousi maailmanpolitiikan raskaaseen sarjaan vuosikymmeniä ennen Mayta: Pakistanin tuleva pääministeri Benazir Bhutto.
Naisia yhdisti kunnianhimo ja ymmärrys siitä, että sukupuolensa takia he olivat politiikan peleissä altavastaajia.
May osallistui Bhutton ylellisiin kemuihin, jotka oli usein järjestetty kieli poskella. Bhutton mielestä oli hauskaa tarjoilla vieraille täsmälleen oikeaan lämpötilaan jäähdytettyä valkoviiniä englantilaisista teepannuista.
Bhutto salamurhattiin lokakuussa 2007 Rawalpindissä Pakistanissa. May piti yhden harvoista tunteikkaista puheistaan YK:ssa lokakuussa 2017, Bhutton murhan kymmenvuotispäivänä.
”Maassa, jossa pimeät voimat ovat vaikuttaneet liian pitkään, hänet surmattiin, koska hän oli edistyksellinen ja koska hän oli nainen. Kun ajattelen kaikkia niitä ihmisiä, joilta terroristit ovat riistäneet ystävät ja läheiset sanon: jo riittää.”
Britannian nykykaaoksessa on vaikea muistaa, että vain parikymmentä vuotta sitten maa oli täynnä tulevaisuudenuskoa.
Nuorta, dynaamista ja mediaseksikästä pääministeriehdokasta Tony Blairia kohdeltiin kuin rocktähteä. Jopa Britannian suurilevikkisin sanomalehti, konservatiiveja uskollisesti tukenut The Sun ilmoitti kannattavansa Blairia.
New Labour -nimellä kampanjoinut puolue otti vuoden 1997 vaaleissa murskavoiton. Sen 18 vuotta kestänyt oppositiopiina päättyi ja konservatiivit sysättiin sivuraiteelle.
Vaaleissa tehtiin myös toisenlaista poliittista historiaa: naisia nousi parlamenttiin 120, enemmän kuin koskaan aiemmin.
Tulos oli labourille imagovoitto. Valituista naisista 101 kuului työväenpuolueeseen. Vaalien jälkeen heitä tosin alettiin kutsua julkisuudessa umpisovinistisella ilmaisulla ”Blair Babes”.
Konservatiiveille vaalit olivat katastrofi tasa-arvon näkökulmasta. Valituksi tuli 40-vuotiaan Theresa Mayn lisäksi vain 12 naista.
Ensimmäisessä parlamenttipuheessaan May vitsaili, että sukupuolensa vuoksi häntä luultiin työväenpuolueen edustajaksi. Puheeseen sisältyi piikki omille: särkekää lasikatto tai vastatkaa seurauksista.
May jatkoi puolueensa kritisointia vuonna 2002. Konservatiivien kannattajakunta oli liian kapea ja miehinen, imago epäempaattinen ja elitistinen.
”You know what some people call us – the Nasty Party (ilkeä puolue)”, May lanseerasi kuuluisan terminsä.
Vuonna 2006 May poseerasi t-paidassa, joka julisti: ”Feministi näyttää tältä.” Väitteelle oli katetta. May oli kannustanut koko aktiiviuransa ajan naisia pyrkimään rohkeammin politiikan kärkipaikoille. Hän yritti kasvattaa uuden sukupolven kunnianhimoisia konservatiivinaisia.
Nyt feminismi vaikuttaa kaukaiselta muistolta.
Vogue-lehti kysyi Mayltä keväällä 2017, kutsuisiko hän yhä itseään feministiksi. May vastasi: ”Enpä ole tullut tuollaista ajatelleeksi enää pitkään aikaan.”
May raivasi tiensä puolueen kovimpaan ytimeen konservatiivien pitkällä oppositiokaudella. Kun toryt palasivat valtaan vuonna 2010, Cameron nimitti hänet sisäministeriksi.
Britanniassa sisäministerin velvollisuuksiin kuuluvat maahanmuuttopolitiikka, terrorismi, huumausainerikollisuuden torjunta, rajavalvonta sekä poliisivoimien ja turvallisuusviranomaisten johtaminen.
Myrkkymaljaksi kutsuttu tehtävä poltti työväenpuolueen valtakaudella loppuun kuusi ministeriä kolmentoista vuoden aikana.
May kesti paineita yli kuusi vuotta, pääministeriksi valintaansa saakka. Hänen linjansa sisäministerinä oli kuitenkin poukkoilevaa.
May hyökkäsi pelotta Englannin ja Walesin poliisien ammattiliitoa vastaan keväällä 2014. Hän syytti poliisia rasistisesta suhtautumisesta etnisiin vähemmistöihin ja kotiväkivallan uhrien vähättelystä.
Korruptio oli koko poliisivoimien ongelma. Siihen eivät syyllistyneet vain muutamat ”mätämunat”.
”Ammattiliittonne on saanut valtuutensa maamme parlamentilta. Mikäli ette muuta toimintatapojanne vapaaehtoisesti, me pakotamme teidät muuttumaan”, sisäministeri lausui vihamieliseen äänettömyyteen verhoutuneen yleisön edessä.
Toisaalta May halusi irrottaa Britannian Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Se sitoi hänen mielestään kansallisen parlamentin kädet ja teki maasta turvattomamman, koska esti vaarallisten ulkomaalaisten karkottamisen.
Konservatiivien puoluekokouksessa vuona 2011 May listasi, mitä kaikkea pahaa sopimuksesta oli seurannut: väkivaltaisia huumediilereitä ja taparikollisia ei voitu poistaa maasta, rikollisuus rehotti ja kutsumattomat vieraat hyppivät pöydillä.
”Meillä on ollut käsissämme tapaus, jossa laitonta maahanmuuttajaa ei voitu karkottaa, koska – ja minä en nyt keksi tätä omasta päästäni – hänellä oli kissa!”
Ministeri oli keksinyt tarinan omasta päästään. Tai ainakaan hän ei ollut vaivautunut selvittämään tosiasioita.
Kyseinen bolivialainen mies oli tullut maahan laillisesti opiskelemaan, mutta jatkanut oleskelua viisumin umpeutumisen jälkeen. Mies oli hakenut elämänkumppaninsa kanssa itselleen oikeutta jäädä Britanniaan ja perustellut sitä vuosia kestäneellä parisuhteella.
Viranomaiset vaativat näyttöä suhteen aitoudesta. Yhtenä todisteena pariskunta kertoi, että he olivat hankkineet lemmikkikissan.
Mies sai jäädä maahan.
Ehkä May oli lukenut tuomarin päätöksestä vain viimeisen lauseen: ”Tapaukseen liittyvän kissan ei tarvitse enää pelätä, että se joutuu adaptoitumaan bolivialaisiin hiiriin.”
”Laitonta maahanmuuttajaa ei voitu karkottaa, koska – ja minä en nyt keksi tätä omasta päästäni – hänellä oli kissa!”
Mayn kolme pääministerivuotta ovat näyttäneet kauhuelokuvalta tai sysimustalta satiirilta.
Entinen ministerikollega vertaa hänen ahdinkoaan vankeihin, jotka viskattiin menneinä vuosisatoina Lontoon Towerin vankityrmiin. Kaamein niistä oli nimeltään Little Ease: kidutuskammio, jossa vangilla ei ollut tilaa seistä, istua eikä maata.
Mayn poliittinen liikkumatila alkaa olla yhtä ahdas.
Kansanäänestyskampanjan aikana hän vastusti EU-eroa, mutta teki sen niin matalalla profiililla, että sai pilkkanimen Sukellusvene-May.
Tuoreena pääministerinä hän toisteli papukaijamaisesti: brexit tarkoittaa brexitiä. Koko Eurooppa joutui arvailemaan yli kahden vuoden ajan, millaista brexitiä May tavoitteli ja millä keinoilla hän aikoi sen saavuttaa.
Britannialta puuttui visio, suunnitelma ja ennakkovalmistelu. Ilman niitä se oli pahassa pulassa, sillä Brysselissä odotti hyvin valmistautunut ja kovaa pelaava joukkue, jota johti kokenut ranskalaiskomissaari Michel Barnier.
May yllätti britit perin pohjin, kun hän ilmoitti huhtikuussa 2017, että maassa järjestetään kesällä ennenaikaiset parlamenttivaalit. Tavoitteena oli kasvattaa konservatiivien enemmistöä parlamentissa ja vahvistaa pääministerin asemaa EU-neuvotteluissa.
”Olen pohtinut tätä kauan ja tullut siihen tulokseen, että näin luomme maahamme vakautta ja varmuutta”, hän lausui pääministerin virka-asunnon Downing Street 10:n eteen kokoontuneille toimittajille.
Tulos oli katastrofi: konservatiivit menettivät enemmistönsä parlamentissa. ”Vahvan ja vakaan” johtajan sijaan Britannia sai Maysta entistä heikomman pääministerin, joka roikkui kiinni vallassa vain pohjoisirlantilaisen DUP-puolueen avulla.
Heinäkuussa 2018 hallitus kokoontui pääministerin maaseutuasunnolle Chequersiin. Siellä May runnoi vihdoin läpi noin satasivuisen ehdotuksen, jonka pohjalta brexit toteutuisi. Ehdotus oli voitto pehmeähkön EU-eron kannattajille: se lupasi, että tavara- ja maataloustuotteiden kauppa jatkuisi EU:n kanssa vapaana myös brexitin jälkeen.
Kovaa brexitiä tavoitelleet ministerit kihisivät raivosta. Ulkoministeri Boris Johnson nimitti sopimusta neuvottelulähteiden mukaan ”kakkapökäleeksi”.
48 tuntia myöhemmin Johnson ja brexit-ministeri David Davis erosivat hallituksesta.
Joulukuussa May joutui oman puolueensa epäluottamusäänestykseen, mutta säilytti jälleen kerran asemansa.
Tammikuussa parlamentin alahuone hylkäsi EU:n kanssa tuskalla neuvotellun brexit-sopimuksen murskaluvuin 432–202. Se oli yksi Britannian historian suurimpia äänestystappiota istuvalle hallitukselle.
Britannian EU-jäsenyyden on määrä päättyä 29. maaliskuuta. On mahdollista, että May joutuu pyytämään – parlamentin niin vaatiessa – neuvotteluille lisäaikaa.
Politiikan suuret linjat ovat aina uhkapeliä, mutta Murphyn laki näyttää seuraavan Mayta kaikkialle.
Viime kesänä May yritti keventää jähmeää imagoaan esittelemällä tanssitaitojaan. Hän notkisteli polviaan kapkaupunkilaisten koululaisten rytmissä Etelä-Afrikassa. Hän kohotteli olkapäitään ja pyörähteli partiolaisten tahdissa Keniassa.
”Theresa May tanssii kuin haudasta manattu ruumis” kirjoitti yksi Twitter-ilkeilijä.
”Joku unohti öljytä hänet”, vastasi toinen.
The New York Timesin mielestä hänen tanssiaskeleensa muistuttivat outoa robottidiskoa.
May päätti kokeilla vielä kolmannen kerran, kotimaan kamaralla. Hän tanssahteli konservatiivien puoluekokousyleisön eteen lokakuussa. Kaiuttimista soi pääministerin suosikkikappale, Abban Dancing Queen.
Populaarikulttuurin verkkojulkaisu NME pyysi tanssista arvion koreografi Rhiannon Faithilta.
”Lanteiden keinahtelu, nyrkkiin puristetut kämmenet ja kimmoisat epärytmissä otetut askeleet todistavat, että hän ei pelkää rikkoa sosiaalisia normeja”, tanssin ammattilainen arvioi.
Joulukuussa May saapui Berliiniin tapaamaan Saksan liittokansleri Angela Merkeliä.
Pääministeriä kuljettaneen auton lapsilukko jumiutui, ja väkijoukko tuijotti hämmentyneenä, kun hänen avustajansa riuhtoi ovea auki ikuisuudelta tuntuneen ajan.
”Kuinka Theresa May voi odottaa pääsevänsä ulos Euroopasta, kun hän ei pääse ulos edes omasta autostaan”, naljaili Politico-lehti.
Merkel odotteli punaisella matolla ja yritti pitää naamansa peruslukemilla.
Pilkkakirveet sinkoilevat, mutta Mayn raudanluja kuori on pysynyt säröttömänä. 62-vuotiaana hän vaikuttaa uupumattomalta ja hyväkuntoiselta siitä huolimatta, että sairastaa ykköstyypin diabetesta.
Hän pitää tunteensa kurissa ja omana tietonaan. Yksityiselämän varjelu on perusteltua, mutta May vastaa valitettavan usein kaikkiin kysymyksiin ympäripyöreällä hölynpölyllä.
Toimittaja Nick Robinson haastatteli pääministeriä BBC:n Panorama-ohjelmaan syyskuussa 2018.
Robinson halusi tietää, mitä tapahtuu, jos Britannia lähtee EU:sta ilman sopimusta.
Robinson: ”Miltä teistä tuntui, kun Englannin pankin pääjohtaja Mark Carney kertoi, että sopimukseton brexit saattaa johtaa siihen, että asuntojen hinnat romahtavat kolmanneksella ja maa ajautuu massiiviseen talouskriisiin?”
May: ”Työskentelemme saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän sopimuksen. Uskon, että saamme aikaan hyvän sopimuksen, mutta neuvottelut ovat vielä kesken, joten joudumme varautumaan kaikkiin mahdollisuuksiin, joista yksi on sopimukseton ero.”
Robinson: ”Mutta miltä teistä tuntui? Englannin pankin pääjohtaja kertoi Britannian hallitukselle, että asuntojen hinnat saattavat romahtaa, tuhannet ihmiset menettävät työnsä, ihmiset alkavat hamstrata lääkkeitä ja ruokaa. Ja että tähän tilanteeseen ei olla jouduttu sodan tai luonnonkatastrofin vaan poliittisen päätöksen takia.”
May: ”Sopimuksettomaan brexitiin on syytä valmistautua, jotta britit voivat luottaa siihen, että jos sopimusta ei synny, olemme tehneet kaiken tarvittavan sen tilanteen varalle.”
”Theresa on erilainen. Hänelle puolue tarkoittaa kotia, perhettä ja rakkautta.”
Tuttavat ja politiikan kommentaattorit ovat sanoneet, että Mayta voi ymmärtää vain, jos ymmärtää hänen suhdettaan konservatiivipuolueeseen.
May varttui ainoana lapsena. Vanhemmat kuolivat muutaman kuukauden välein, kun hän oli 25-vuotias. Isä sai surmansa auto-onnettomuudessa, äiti menehtyi MS-tautiin.
Omaa lapsettomuuttaan May on kommentoinut niukkasanaisesti: ”Niin vain kävi. Jatkoimme elämäämme.”
Politico-lehti haastatteli nimettömänä esiintynyttä Mayn hallituksen jäsentä helmikuussa.”Useimmille meistä puolue on pelkkä väline tavoitteiden saavuttamiseksi”, tämä sanoi. ”Theresa on erilainen. Hänelle puolue tarkoittaa kotia, perhettä ja rakkautta. Se on hänen työnsä ja vapaa-ajan harrastuksensa.”
Maylla ei ole puolueen ulkopuolisia ystäviä, jotkut tuttavat väittävät. Maylla ei ole ystäviä, sanovat toiset.
Pian hän uhkaa jäädä kodittomaksi.
Seuraaviin parlamenttivaaleihin mennessä Mayn ura on todennäköisesti ohi. Kun oma puolue yritti vallankaappausta joulun alla, hän joutui lupaamaan – tai ainakin voimakkaasti vihjaamaan – ettei asetu enää tulevissa vaaleissa ehdolle. Lupauksen avulla hän selvisi äänestyksestä ja osti itselleen hieman lisäaikaa.
Lopulta brexit upottaa myös Sukellusvene-Mayn.