Sisään vai ulos?

Kuusi Länsi-Balkanin maata tahtoo Euroopan unioniin. Sinnikkäimmät ovat olleet odotushuoneessa jo 15 vuotta. Nyt ovi voisi raottua.

Eurooppa 13.09.2019 06:00
Teksti Silja Lanas Cavada Infografiikka Hannu kyyriäinen

Länsi-Balkan on onneton alue, kirjoitti brittilehti The Economist kesäkuussa.

Jugoslavian veristen hajoamissotien jälkeen Länsi-Balkanin alueelle syntyi pienten valtioiden sikermä.

Sodan arvet näkyvät yhä. Etniset kiistat ovat ratkaisematta. Maat kärsivät heikosta demokratiasta, vuotavasta oikeusvaltiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.Sillä rintamalla ei siis mitään uutta? Väärin.

Samaan aikaan kun Britannia yrittää päästä ulos Euroopan unionista, Länsi-Balkanin minivaltiot toivovat vauhtia jäsenyysprosesseilleen.

Britannian EU-eron käänteitä on seurattu väsymiseen asti, mutta EU:n laajentumisesta Länsi-Balkanille on puhuttu vähän ja epämääräisesti.

Lähimpänä jäsenyyttä ovat alueen maista Montenegro ja Serbia. Montenegro käy jäsenyysneuvotteluita jo seitsemättä ja Serbia viidettä vuotta.

Seuraavina tulevat Pohjois-Makedonia ja Albania. EU:n jäsenvaltiot päättävät lokakuun puolivälissä, avataanko maiden kanssa jäsenyysneuvottelut. Niitä on lykätty vuosia.

Bosnia ja Hertsegovina sekä Kosovo ovat mahdollisia jäsenehdokkaita, mutta EU:n näkökulmasta Länsi-Balkanin hännänhuippuja.

Maailman vanhimpiin demokratioihin kuuluvan Britannian on tarkoitus lähteä EU:sta lokakuun lopussa.

EU:n laajentumiselle saattaa nyt olla tilausta.

 

Eurooppalainen rauhanprojekti, yksi historian menestyneimmistä. Sellaisena EU mielellään näkee itsensä.

EU:n integraation tavoitteena on saada aikaan rauhaa, vakautta, turvallisuutta ja talouskehitystä. Sama ajatus on myös laajentumisen taustalla.

Ajatus Euroopasta arvoyhteisönä alkoi vahvistua 1990-luvulla, kun idän rautaesirippu oli hajotettu ja reaalisosialismi romahtanut.

Kun sosialismi katosi uskottavana vaihtoehtona, EU ei voinut enää erottautua pelkästään talousjärjestelmänsä kautta, sanoo tutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta. Hän on tutkinut eurooppalaisen rauhanprojektin juuria.

”Jalansijaa sai ajatus EU:sta erityisenä arvoyhteisönä, joka nojaa demokratian, oikeusvaltion ja sananvapauden kaltaisiin instituutioihin.”

Eurooppalaisen valtiojärjestyksen ja rauhan takaamisen tueksi luotiin Kööpenhaminan poliittiset kriteerit. Jäsenmaiden on turvattava demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet.

”Ne ovat olleet tärkeitä EU:n itseymmärrykselle arvoyhteisönä. Toisaalta ne ovat ohjanneet EU:n laajentumisprosessia.”

Maat, jotka pyrkivät EU:n jäseneksi, joutuvat muokkaamaan instituutioitaan kriteereihin sopivaksi.

Se ei ole aina ollut helppoa.

Uudet jäsenmaat ovat koetelleet EU:n arvoja. Osa jäsenvaltioista on kokenut, että itäisen Keski-Euroopan jäsenmaat, etenkin Unkari ja Puola, ovat murentaneet EU:n perusarvoja ja oikeusvaltioperiaatetta.

Sodasta toipuvaa Länsi-Balkania on pidetty demokratian, vakauden ja rauhan näkökulmasta hankalampana kuin vaikkapa Romaniaa, Bulgariaa, Kroatiaa ja Sloveniaa, jotka ovat jäseniä.

Länsi-Balkan on EU:lle strategisesti tärkeä alue. Se kiinnostaa myös Kiinaa ja Venäjää.

Unionin vaikutusvalta perustuu olennaisesti sen laajenemiseen. Sen avulla EU voi käyttää kauppapolitiikkaa omien tavoitteidensa edistämiseen.

Vuonna 2004 tapahtui suuri itälaajeneminen. Sitä kutsutaan EU-slangissa alkuräjähdykseksi, big bangiksi. Tuollon unioniin liittyi kymmenen uutta jäsenmaata, muun muassa Baltian maat, Tšekki, Slovakia ja Malta.

Vuonna 2007 mukaan tulivat Romania ja Bulgaria.

Uusin jäsenvaltio Kroatia liittyi mukaan vuonna 2013. Se on 28. EU:n jäsenmaa ja ensimmäinen EU-maa Länsi-Balkanilla.

Sen jälkeen laajentumisrintamalla on ollut hiljaista.

Hiljaisuutta onselitetty laajentumisväsymyksellä. Ja sillä, että itälaajentuminen oli jopa virhe.

Tutkija Timo Miettisen mukaan itälaajentuminen on ollut näkökulmasta riippuen joko menestystarina tai EU:n nykyisten ongelmien keskeinen aiheuttaja.

”Olennaista on, mihin Puolan ja Unkarin kaltaisten maiden viiteryhmä asetetaan: verrataanko niitä Saksan ja Itävallan kaltaisiin maihin vai kenties Ukrainaan ja Serbiaan?”

Miettinen arvioi, että Puolan ja Unkarin keskeinen opetus on ollut, että silloin kun maa ei ole EU:n jäsen, unionilla on paljonkin keinoja käytössään sen viemiseksi oikeaan suuntaan.

”Kun maa on unionin jäsen, keinot ovat vaatimattomampia.”

Toinen opetus on, että demokratia ei ole vain kokoelma instituutioita ja rakenteita. Demokratia vaatii toimivan kansalaisyhteiskunnan, mahdollisuuden poliittiseen osallistumiseen ja keskustelun perinteen.

Sen kehittäminen vie kuitenkin vuosikymmeniä.

EU:lla on toki riittänyt huolia omastakin takaa.

Viime vuosikymmenen aikana sen energia on valunut sisäisiin kriiseihin: talouskriisiin, pakolaiskriisiin, populistipuolueiden nousuun, oikeusvaltiokriisiin ja brexitiin, joka on ehkä suurin isku.

Kriisien suma on laimentanut unionin laajentumishaluja.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Emma Hakala arvioi, että laskusuhdannetta on kestänyt 10–15 vuotta.

”Nyt kiinnostus Länsi-Balkaniin on taas kasvussa.”

Brexit on horjuttanut unionin syvintä ydintä: ajatusta alati yhdentyvästä Euroopasta.

Britannian eroprosessi on saanut pelkäämään jopa nykymuotoisen unionin hajoamista. Siksi EU tarvitsee nyt vahvistusta.

Toisaalta on huomattu, etteivät Länsi-Balkanin yhteiskunnalliset ongelmat ole kadonneet viime vuosikymmeninä mihinkään.

”EU on viime vuosikymmenen ajan ollut melko poissaoleva Balkanilla ja välttänyt ottamasta näkyvästi kantaa esimerkiksi Serbian demokratiakehityksen ongelmiin.”

Tutkijoiden mukaan keskeinen syy EU:n haluun laajentua Länsi-Balkanille on geopolitiikka. Länsi-Balkan on EU:lle strategisesti tärkeä alue. Sitä ympäröivät EU:n jäsenmaat, jotka ovat kaikki myös Nato-maita.

EU:n korkea edustaja Federica Mogherini on verrannut Balkanin aluetta šakkilautaan, jota suurvallat käyttävät valtapolitiikkansa pelikenttänä.

Laajentumisella EU haluaa osoittaa Venäjälle, Turkille ja Kiinalle, että se pitää Länsi-Balkania itselleen tärkeänä alueena ja potentiaalisena osana eurooppalaista yhteisöä.

”Samalla koetaan, että EU:n jäsenyys tukisi alueen vakautta, vaikka luottamus EU:hun rauhan ja vakauden projektina on viime vuosina kärsinyt”, Hakala toteaa.

”EU-jäsenyys ei väistämättä johda demokraattiseen kehitykseen ja vakauteen.”

 

Montenegro on käynyt jäsenneuvotteluja jo vuodesta 2012. Se on avannut yli 30 neuvottelulukua, eli lähes kaikki.

Neuvotteluluvut tarkoittavat aihepiirejä, joista unionin kanssa on päästävä sopuun. Kun maa on hyväksytty jäsenehdokkaaksi, luvuista aletaan neuvotella: näin korjataan oikeuslaitosta, kitketään korruptiota, vähennetään työttömyyttä, uudistetaan taloutta…

”Vuosi 2019 on ollut vaikein”, sanoo Montenegron ulkoministeri Srdjan Darmanović.

Darmanović on vakuuttanut useasti, että Montenegro on EU:n seuraava jäsenmaa.

Uutiset tältä vuodelta ovat huonoja. Maa ei ole onnistunut avaamaan uutta neuvottelulukua EU:n kanssa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Viimeinen aihealue on neuvottelua vaille. Se on talouden kilpailukyvyn kehittäminen.

Myös Serbian neuvottelut ovat hetkellisesti jämähtäneet. Viime vuoteen asti se on saanut neuvoteltua neljä aihealuetta vuodessa, tänä vuonna vasta yhden.

Kumpikin maa on käynyt neuvottelut siitä, miten oikeusvaltiota on uudistettava. Länsi-Balkanin maiden kohdalla se on ollut keskeinen jäsenyysehto, josta neuvottelut on aloitettu.

Darmanović ei usko, että Länsi-Balkanin ongelmat olisivat nyt syypäitä laajentumisprosessin tyssäämiseen.

Pääsyy löytyy pikemminkin EU:n sisäisistä ongelmista, hän arvelee.

Länsi-Balkanin maat ovat hänen mukaansa edelleen vahvasti sitoutuneita jäsenyysprosessiin.

EU:n näkökulmasta Länsi-Balkanilla on kuitenkin useita huolenaiheita: Kosovon ja Serbian tulenarka suhde, järjestäytyneen rikollisuuden leviäminen, oikeusvaltio-ongelmat, demokratiakysymykset, jopa etninen viha.

Mutta kaikissa näissä asioissa on edistytty, Darmanović vakuuttaa.

”Vaikka saisimme kaikki vaadittavat uudistukset tehtyä, jotkut tärkeät jäsenmaat ovat edelleen sitä mieltä, ettei EU ole valmis laajentumaan.”

”Se on mielestäni katastrofaalinen lähtökohta Länsi-Balkanin maille eikä hyvä myöskään unionille.”

Montenegro tarvitsee EU:n tukea voidakseen jatkaa uudistuksiaan, hän sanoo.

”EU:lla on alueella voimakkaita kilpailijoita, kuten Kiina ja Venäjä, jotka eivät jaa samoja arvoja euroatlanttisen klubin kanssa.”

Jäsenneuvottelujen seisahtuminen voi olla unionille kohtalokasta.

”Jos EU ei toimi, muut pelaajat toimivat.”

 

Belgradissa sijaitsevan European Policy Centre -ajatushautomon vanhempi tutkija, serbialainen Sena Marić on sitä mieltä, ettei EU ole koskaan antanut Länsi-Balkanin maille varsinaista jäsenyyslupausta.

Hän pitää jäsenyysneuvotteluprosessin lopputulosta alueen maissa ”hyvin epävarmana”.

Euroopan unioni on luvannut Länsi-Balkanin valtioille ”eurooppalaista perspektiiviä”, hän muistuttaa.

Unioni on tehnyt kaikkien kuuden valtion kanssa vakautus- ja assosiaatiosopimuksen. Maita tuetaan taloudellisesti, niiden kanssa käydään kauppaa ja tehdään alueellista yhteistyötä. EU:n ja Länsi-Balkanin kauppa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Länsi-Balkanilla ehdokasvaltiot etenevät uudistuksissa kukin omassa tahdissaan. Vuonna 2018 ne saivat EU:lta tukea jäsenyyden ehtojen täyttämiseen hieman yli miljardi euroa.

Ennen EU-jäsenyyttä maiden on kuitenkin hyväksyttävä ja pantava täytäntöön koko EU:n lainsäädäntö.

Maricin mukaan alueen poliittinen eliitti ei ole motivoitunut tekemään vaadittavia suuria muutoksia, jos se kokee, ettei sillä ole mahdollisuutta saavuttaa EU-jäsenyyttä.

”On epärealistista odottaa mailta pitkän aikavälin tuloksia, jos EU:n puolelta puuttuu selkeä sitoutuminen ja etenemissuunnitelma.”

Alueen autoritaariset johtajat eivät ole innoissaan oikeusvaltiosta. Demokratian lisääminen tarkoittaa, että he menettävät osan vallastaan.

Serbiassa ja Albaniassa demokratia- ja oikeusvaltiokehitys on ollut viime vuosina vaikeuksissa.

Kansalaisyhteiskunta sen sijaan on vahvistunut. Viime aikoina Belgradin ja Tiranan kaduilla ihmiset ovat nousseet hallituksia vastaan. Albaniassa kansa on vaatinut pääministeri Edi Raman eroa.

EU pelkää, että etniset kiistat sytyttävät Länsi-Balkanilla uuden konfliktin.

Jugoslavian hajoamissotien haavat ovat yhä auki.

Serbia ei edelleenkään hyväksy Kosovon itsenäistymistä vaan pitää sitä omana maakuntanaan.

Euroopan unioni pelkää, että sotiin johtaneet etniset kiistat sytyttävät Länsi-Balkanilla uuden konfliktin.

Toistaiseksi sota on onnistuttu välttämään. Kärkevää puhetta on kuitenkin ollut puolin ja toisin.

Serbian ja Kosovon on turha haaveilla EU:n jäsenyydestä ennen kuin ne ovat tehneet sitovan sopimuksen suhteidensa normalisoinnista. Nyt ollaan pattitilanteessa.

EU-jäsenyyden suhteen epävarmin tilanne on Bosnia ja Hertsegovinalla ja Kosovolla.

”Bosnia ja Hertsegovinan tilanne on kestämätön”, Ulkopoliittisen instituutin Emma Hakala sanoo.

Maan väliaikainen perustuslaki ei mahdollista kestävää kehittymistä demokratiaksi. Voimakkaat etniset jakolinjat ohjaavat politiikkaa. Nuorisotyöttömyys on korkeaa. Protestiliikkeistä huolimatta ihmisten näköalattomuus on lisääntynyt entisestään. Tilannetta pahentaa korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus.

Bosnian serbitasavalta on väläyttänyt toistuvasti haluavansa itsenäistyä.

”Koko liittovaltio voi vielä hajota. Bosnia ja Hertsegovinalla ei ole välttämättä valtiona tulevaisuutta”, Hakala arvioi.

Kosovon EU-tietä vaikeuttaa se, että osa EU:n jäsenvaltioista ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.

Yksi maista on Espanja. Se pelkää Kosovon esimerkin johtavan itsenäistymishaluihin myös oman maansa sisällä.

EU:n laajentumisessa Länsi-Balkanille on nähty riskejä, kuten järjestäytyneen rikollisuuden leviäminen muihin EU-maihin.

Emma Hakala näkee asian toisinpäin.

”EU:n mahdollisuudet puuttua alueen maiden globaaleihin turvallisuusuhkiin ovat sitä suuremmat, mitä lähempänä maat ovat EU:ta.”

 

Pohjois-Makedonian tasavalta on tällä hetkellä Länsi-Balkanin maiden valonpilkahdus.

Vuosien autoritaarisen hallinnon jälkeen pääministeri Zoran Zaevin hallitus on onnistunut kahdessa vuodessa kitkemään korruptiota ja uudistamaan oikeusjärjestelmää.

Maan slaaviväestö ja albaanivähemmistö elävät sulassa sovussa.

”Yksi yhteiskunta kaikille”, kuvaa maan ulkoministeri Nikola Dimitrov.

Pohjois-Makedonia on täyttänyt komission mukaan kaikki vaatimukset, jotta jäsenyysneuvottelut voidaan aloittaa syksyllä.

Kaikki voi silti vieläkin mennä myttyyn.

”Me olemme kuitenkin hyvin optimistisia”, Dimitrov vakuuttaa.

”Olemme todistaneet, että ihmeet ovat mahdollisia.”

Entinen Makedonia ja Kreikka saivat sovittua helmikuussa poliittisen kiistansa maan nimestä. Se vei lähes kolme vuosikymmentä.

Dimitrov sanoo, että jos EU:n jäsenmaat eivät nyt näytä vihreää valoa Pohjois-Makedonialla, se on vahva viesti myös muille alueen maille.

Hänen mukaansa yksi sukupolvi on jo menetetty odottelussa.

”14 vuotta ja kymmenen komission edistymisraporttia.”

”Jos nyt asiaa edelleen lykätään, en usko, että pystyn ulkoministerinä enää menemään kansalaisten luokse puhumaan ’eurooppalaisesta perspektiivistä’.”

 

Suomella on Länsi-Balkanin tulevaisuuden kannalta keskeinen rooli. Suomen on EU:n puheenjohtajamaana varmistettava jäsenmaiden tuki liittymisneuvotteluiden viralliselle aloittamiselle Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa.

Suomelle olisi tärkeää, että ainakin yksi maa pääsee syksyllä neuvotteluihin mukaan.

”Mutta olemme pitäneet kumpaakin maata esillä”, ulkoministeri Pekka Haavisto sanoi hiljan.

Osa EU:n vanhoista jäsenvaltioista ei ole ollut halukas ottamaan uusia jäseniä.

Eniten laajentumista Länsi-Balkanille ovat vastustaneet Ranska ja Hollanti. Presidentti Emmanuel Macronin mielestä EU:n pitäisi jatkaa yhteistyön syventämistä nykyisten ehdokasmaiden kanssa. Vasta sen jälkeen voisi olla uusien jäsenmaiden vuoro.

Komissio arvioi kuitenkin Länsi-Balkanin-strategiassaan viime vuonna, että Serbia ja Montenegro voivat liittyä Euroopan unioniin vuoteen 2025 mennessä.

Strategiassa tosin todettiin, että tavoite on kunnianhimoinen.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Emma Hakala pitää arviota ”villinä”, erityisesti Serbian demokratia- ja sananvapaustilanteen takia.

Tutkija Sena Marićin mukaan aikataulu on Serbian osalta mahdoton. Se tarkoittaisi, että kaikki yli 30 neuvottelulukua pitäisi saada suljettu vuoteen 2023 mennessä.

”Se on jopa teoriassa mahdotonta.”

Montenegron ulkoministerin Srdjan Darmanovićin mukaan maa ei saavuta vuotta 2025 nykyisellä laajentumisvauhdilla.

”Mutta jos Montenegro saa neuvottelulukujen sulkemiseen jonkinlaista vauhtia, se ei ole täysin epärealistista”, Darmanivoc sanoo.

”Mutta silloin EU:n on tiedettävä, mitä se haluaa Länsi-Balkanilta.”

Sisältö