Putinin tapa
Vladimir Putin on hallinnut Venäjää 20 vuotta. Hän voi pysyä vallassa ainakin vuoteen 2036 asti. Hänen Venäjällään ihmisiä myrkytetään ja ammutaan eivätkä tekijät joudu vastuuseen. Maa heijastelee johtajansa elämää. Sitä ovat nuoresta pitäen leimanneet yhteydet rikollisiin ja rikoksiin.
Venäjän tunnetuin oppositiopoliitikko, korruption paljastaja Aleksei Navalnyi toipuu pikkuhiljaa berliiniläisessä sairaalassa myrkytyksen jälkeen. Saksan hallituksen mukaan Navalnyin elimistöstä on löytynyt novitšok-hermomyrkkyä. Samaa myrkkyä käytettiin entisen venäläisvakoojan Sergei Skripalin murhayrityksessä vuonna 2018 Britanniassa.
Novitšok on yleisnimitys joukolle hermomyrkkyjä. Niitä kehiteltiin samannimisessä kemiallisten aseiden ohjelmassa Neuvostoliitossa 1970-luvulta sen romahtamiseen asti.
Liittokansleri Angela Merkel kutsuu Navalnyin tapausta murhayritykseksi.
”On hyvin vakavia kysymyksiä, joihin vain Venäjän hallitus voi vastata ja joihin sen pitää vastata”, Merkel sanoi syyskuun 2. päivänä.
Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö vaatii selvitystä kemiallisen aseen käytöstä.
”Koko kansainväliselle yhteisölle on tärkeää saada tapahtumista mahdollisimman perusteellinen selvyys”, Niinistö sanoi lausunnossaan.
Lännessä pohditaan, onko presidentti Vladimir Putin antanut käskyn myrkyttää Navalnyi.
The New Yorker -lehden Moskovan-kirjeenvaihtaja Joshua Yaffa sanoo kolumnissaan, että kysymys ohittaa pelottavimman ja olennaisimman asian: kuka hyvänsä Venäjällä valtapiiriin kuuluva voi käyttää Putinin järjestelmää hyväkseen ja antaa myrkytyskäskyn myös ilman Putinin nimenomaista lupaa ja ilman pelkoa rangaistuksesta.
”Olennaisinta on se, että murhia ja murhayrityksiä tapahtuu jatkuvasti kenenkään joutumatta vastuuseen”, sanoo myös Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi Helsingin yliopistosta ja Maanpuolustuskorkeakoulusta.
”Vaikka Putin ei olisi vastuussa yksittäisestä teosta, hän on presidenttinä vastuussa siitä, että oikeuslaitos ja tutkintaviranomaiset järjestelmänä toimivat Kremlin pelisäännöillä.”
Putin on ollut vallassa 20 vuotta. Heinäkuussa hän sai läpi ajamansa perustuslain uudistuksen, jonka turvin hän voi pysyä vallassa aina vuoteen 2036.
Putin on onnistunut luomaan Venäjästä entistä autoritäärisemmän valtion, joka heijastelee johtajansa elämää. Siinä rikokset ja rikollisuus ovat olleet nuoruudesta asti läsnä.
”Vaikka Putin ei olisi vastuussa yksittäisestä teosta, hän on vastuussa siitä, että oikeuslaitos ja tutkintaviranomaiset toimivat Kremlin säännöillä.”
Vladimir Vladimirovitš Putin syntyi Leningradissa vuonna 1952 työläisperheeseen. Hän oli Vladimir Putinin ja Marija Putinan kolmesta pojasta ainut, joka jäi henkiin.
Baskovin kujan parikymmenneliöinen huone kommunalkassa, yhteisasunnossa, oli ahdas kolmihenkiselle perheelle.
Yhteiskeittiö ja -vessat olivat käytävällä, missä Vladimir metsästi rottia.
Hän vetelehti poikasena mielellään Leningradin kaduilla ja harrasti taistelulajeja pärjätäkseen nujakoissa.
Samanlaisessa kommunalkassa varttui Putinia pari vuotta vanhempi Sergei. Eläkkeellä oleva Sergei on työskennellyt miliisinä ja yrittäjänä.
”Olin samanlainen, katutappeluita ja pikkurikoksia harrastanut huligaani kuin Putin”, hän kertoo Telegram-viestipalvelun välityksellä.
1960-luvulla Neuvostoliitossa muotiin tuli judoa muistuttava itsepuolustuslaji sambo, jonka avulla valtio yritti Sergein mukaan saada häiriköt pois silmistä.
”Valmentajat tulivat kaduille houkuttelemaan meitä treeneihin.”
170-senttinen Putin oli höyhensarjalainen.
”Hänen sarjassaan oli vähän kilpailijoita, joten hän voitti usein”, Sergei sanoo.
Putinista ei tullut Neuvostoliiton tai edes oman kerhonsa sambomestaria, mutta hän oli sinnikäs taistelija.
Syksyllä 1970 Vladimir Putin täytti 18 vuotta ja aloitti opiskelun Leningradin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
”Hän pääsi sinne urheilukiintiössä vain samboharrastuksensa ja suhteidensa avulla ilman akateemisia ansioita”, sanoo 1960-luvulta lähtien samboa Putinin kanssa harrastanut Nikolai Vaštšilin. Hän antaa haastattelun Messengerillä.
Vaštšilin voitti lukuisia sambomestaruuksia. Myöhemmin hän työskenteli muun muassa elokuvissa stunt-miehenä sekä liikuntakasvatuksen opettajana Leningradin esittävän taiteen instituutissa. Vaštšilin on Venäjällä saanut julkisuutta muun muassa kerrottuaan Putinin hämäristä samboyhteyksistä.
Samassa sambokerhossa harrastivat myös veljekset Arkadi ja Boris Rotenberg, jotka ystävystyivät Putinin kanssa. Heistä tuli miljardöörejä Venäjän öljyvarojen ja muiden rikkauksien haltuunotolla. Boris Rotenberg sai Suomen kansalaisuuden 1990-luvulla.
Vaštšilinin lähettämässä 1970-luvun mustavalkokuvassa Putin katsoo alta kulmain umpimielisen näköisenä, Arkadi Rotenberg uhkuu itsevarmuutta.
Nikolai Vaštšilinin mukaan Putinilla oli läheinen suhde sambo-opettaja Leonid Usvjatsovin kanssa, joka oli pitkään istunut vankilassa joukkoraiskauksesta ja valuuttarikoksista.
Vaštšilin sanoo, että sambopiireissä liikkui muitakin rikollisia, joiden kanssa Putin ja Rotenbergit ystävystyivät.
Usvjatsov tapettiin rikollisten välienselvittelyssä 1994. Tiettävästi Arkadi Rotenberg kirjoitutti vainajan toiveen mukaan Pietarin Bolšeohtinskin hautausmaalla olevaan hautakiveen lauseen ”Minä kuolin, mutta mafia on kuolematon”.
Omaelämäkerrassaan Ot pervogo litsa vuodelta 2000 Putin muistelee, kuinka Usvjatsov oppilaidensa silmien edessä kuristi karateotteella tajuttomaksi hänelle niskoitelleen toisen valmentajan.
Oikeustieteellisessä Putin lienee verkostoitunut professori Anatoli Sobtšakin kanssa, josta myöhemmin tuli Pietarin kuvernööri ja Putinin suojelija.
Yliopiston jälkeen Putinin unelma toteutui: hän pääsi turvallisuuspalvelu KGB:n vakoojakouluun Moskovassa. Samalla kurssilla ollut, nykyisin Yhdysvalloissa asuva Juri Švets nauroi Putinin taidoille ukrainalaisen tv-kanavan haastattelussa 2017.
”Parhaiten häntä luonnehti Tumppi-lempinimi. Opintojen ja työn tulosten perusteella voi sanoa, ettei Putin käytännössä työskennellyt vakoojana päivääkään”, Švets sanoi.
KGB lähetti Švetsin 1985 Washingtoniin Tass-uutistoimiston kirjeenvaihtajan peiteroolissa. Putin päätyi Itä-Saksan Dresdeniin, missä hän muun muassa isännöi Neuvostoliiton Ystävyyden taloa.
”Hän avasi talon ovet aamulla ja lukitsi illalla”, vähätteli Švets.
The Financial Timesin Moskovan-kirjeenvaihtajana työskennellyt Catherine Belton kuitenkin kirjoittaa 2017 ilmestyneessä kirjassaan Putin’s People, että Putin pystyi DDR:stä luomaan yhteyksiä länteen. Lisäksi hän osallistui muun muassa teollisuusvakoiluun ja salakuljetti länsiteknologiaa kehityksen kelkasta jääneeseen itäblokkiin.
Itäblokki teki kuolemaa ja Berliinin muuri murtui 1989. Putin tuhosi Dresdenissä KGB:n arkistoja ja palasi Leningradiin helmikuussa 1990.
Häntä oli alettu epäillä lännestä rahaa vastaan ottaneeksi kaksoisagentiksi, eikä häntä haluttu töihin KGB:n Suureen taloon Liteinin valtakadulla. Anatoli Sobtšak kuitenkin palkkasi hänet apulaisekseen yliopistoon.
KGB:n talossa oli myös Leningradin sisäasioiden miliisihallinto, jonka järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa työskenteli entinen samboharrastaja Sergei.
”Vuoden 1990 lopulla pomoni käski selvittää epäilyä, jonka mukaan Putin oli ottanut rahaa vakoilusta vieraan vallan hyväksi. Se ei ollut iso juttu, vain muutamia sivuja. Järjestin oikeuden asentaa kuuntelulaitteet hänen kotiinsa ja työhuoneeseensa yliopistolla”, Sergei kertoo.
Todisteeksi miliisiurastaan Sergei lähettää kopion nykyisen Pietarin poliisihallinnon maksamasta eläkkeestä.
Putin-tutkinta keskeytettiin Sergein mukaan nopeasti, sillä kovassa nosteessa ollut Sobtšak valittiin kesällä 1991 Pietarin kuvernööriksi. Suojatistaan Putinista Sobtšak teki kaupungin ulkosuhteiden komitean puheenjohtajan.
Ruokaa öljyllä -ohjelman piti ruokkia nälkäisiä pietarilaisia 1991–1992, mutta se rikastutti Putinin lähipiiriä ja luvatuista elintarvikkeista tuli vain osa.
Neuvostoliitto oli sortumassa, ja 1991 uuden Venäjän ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Boris Jeltsin. Valta ja valtion hallussa ollut omaisuus keskittyivät Moskovassa Jeltsinin lähipiirille, johon kuuluivat muun muassa Mihail Hodorkovski ja Boris Berezovski.
Keinottelijapankkiirit haalivat itselleen valtion öljy- ja muita yhtiöitä ja saivat korkeita asemia Jeltsinin hallinnossa.
Pietariksi 1991 muuttuneessa Leningradissa kuvernööri Sobtšak keskittyi puhumiseen ja edustamiseen ja antoi Putinille vapauden hoitaa käytännön asioita. Apuna Putinilla oli muun muassa Dmitri Medvedjev, nykyinen Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja, joka toimi myös pääministerinä ja presidenttinä Putinin käyttäessä todellista valtaa.
Neuvostoliiton romahdettua Pietaria kuritti 1991–1992 jopa nälkäkuolemiin johtanut ruokapula ja kaupunki perusti Ruokaa öljyllä -ohjelman.
Putinin johtaman ulkosuhteiden komitean valitsemien välittäjäyhtiöiden oli tarkoitus myydä ulkomaille öljyä, puuta, alumiinia ja muita raaka-aineita ja tuoda vaihdossa ruokaa pietarilaisille.
Ohjelmasta tuli suuri puhallus. Sen paljasti Marina Salje (1934–2012), Neuvostoliiton tiedeakatemian geologian instituutin johtava tutkija ja yksi demokratialiikkeen johtajista. Salje oli myös Pietarin parlamentin jäsen ja kaupungin elintarvikekomission puheenjohtaja.
Vaihtokaupoissa olisi pitänyt noudattaa hallituksen vientilisenssi- ja kiintiömääräyksiä, mutta Putinin KGB-taustainen esikunta laati ilman kilpailutuksia lainvastaisia kauppasopimuksia omaan lähipiiriinsä kuuluneiden yhtiöiden kanssa. Putin allekirjoitti lisenssejä jopa itse ilman valtuuksia.
Lähipiiriyhtiöt saivat raaka-aineet pilkkahinnalla, myivät ne ulkomaille maailmanmarkkinahintaan ja pitivät erotuksen itsellään.
Pietarista vietiin Venäjän luonnonrikkauksia ainakin sadalla miljoonalla dollarilla, mutta nälkäiset pietarilaiset saivat luvattuja elintarvikkeita vain parin miljoonan dollarin arvosta.
Todisteena Saljella oli sadoittain asiakirjoja, joita on luettavissa hänen muistokseen perustetulla Facebook-sivustolla.
”Kaikki esittämäni faktat jokaista lukua, nimeä ja päivämäärää myöten perustuvat asiakirjoihin. On sataprosenttiset todisteet siitä, että Putin oli syyllinen. Operaatioon tarvittiin kumppaneita varjotaloudesta, rikollis- ja mafiarakenteista sekä peiteyhtiöistä, jotka takasivat valtavan huijauksen onnistumisen. Putinilla oli sellaisia kumppaneita”, Salje kirjoitti vuonna 2000 viimeiseksi jääneessä blogikirjoituksessaan ”Putin – korruptoituneiden oligarkkien presidentti”.
Skandaali oli venäläislehtien otsikoissa. Saljen johtama kaupungin tutkintakomitea vaati Putinin erottamista ja teki hänestä rikosilmoituksen 1992. Tutkinta lopetettiin vähin äänin 1993.
Hankkeeseen liittyi myös suomalaisyhtiöitä, kuten Seinäjoella 1988 perustettu puutuoteyritys Pasenso, jolle pietarilaisyhtiö Fivekor myi puutavaraa kuudella miljoonalla dollarilla. Fivekorin piti vastineeksi viedä lastenruokaa Pietariin.
Pasenson keulakuva ja hallituksen jäsen oli Pasi Asikainen, Panostaja-sijoitusyhtiön toimitusjohtaja.
”Toin menestyneenä liikemiehenä yhtiölle uskottavuutta venäläisten silmissä. En ollut varsinaisessa bisneksessä mukana, enkä tavannut yhtään venäläistä”, hän sanoo.
Asikainen ei tiedä puukauppojen kohtaloa, eikä tietoa löydy muualtakaan. Pasenson toinen perustaja on jo kuollut, toista SK ei tavoittanut. Yhtiö meni konkurssiin 1994.
Valtion omaisuuden siirtäminen Putinin KGB- ja muille tuttaville Pietarissa jatkui.
Kirišin öljynjalostamon ottivat haltuun Putinin vanhat ystävät, etunenässä Gennadi Timtšenko, joka jo 1990 oli perustanut Suomeen Kirišin öljyä välittäneen Urals Finland -yhtiön. Timtšenko muutti joksikin aikaa Suomeen ja sai myöhemmin Boris Rotenbergin tavoin kansalaisuuden.
1992 Putinin ulkosuhteiden komitea rekisteröi Dvadtsatyi Trest -rakennusyhtiön (DT) muuttumisen valtio-omisteisesta yksityiseksi, mutta yhtiölle ohjattiin edelleen valtavasti budjettivaroja.
Esimerkiksi Venäjän valtion Pietarille maksamasta hätäavusta suurin osa päätyi DT:lle, joka kanavoi varat Espanjaan, Kanadaan, Suomeen ja USA:han. Novaja Gazeta -lehdelle vuodettujen asiakirjojen mukaan rahoilla ostettiin korkea-arvoisille virkamiehille ja heidän lähipiirilleen henkilöautoja, jahteja, huoneistoja ja loma-asuntoja. Putinille ja Sobtšakille rakennettiin ylelliset huvilat Espanjaan.
Putin ohjasi henkilökohtaisesti DT:n kautta luostariremonttiin Israeliin 200 000 dollaria, joista remonttiin kului enintään kymmenesosa ja loput katosivat.
Kymmeniä miljoonia dollareita julkista rahaa hukannut DT hakeutui konkurssiin 1996.
Venäjän finanssiministeriön Pietarin-osasto teki DT-yhtiössä erityistilintarkastuksen. Asiasta käynnistyi rikostutkinta, ja juttua numero 144128 alettiin kutsua Putinin jutuksi.
Myös verta on vuodatettu.
Taistelu Pietarin satamasta johti yhteen lukuisista palkkamurhista. Tarkka-ampuja ampui 1997 kaupungin omaisuusosaston johtajan Mihail Manevitšin, joka yritti estää rikollisen rahan ja Kolumbian huumeiden läpikulkupaikkana jo neuvostoaikana olleen sataman päätymisen kaupungilta Putinin tuttavalle Ilja Traberille.
Putin oli kaiken keskellä kuin teflonia.
Vuonna 1994 hänestä tuli Pietarin varakuvernööri, 1996 hän siirtyi Moskovaan presidentinhallintoon ja 1999 hänestä tuli pääministeri. FSB:ksi muuttunut KGB ajoi Jeltsinin seuraajaksi entistä johtajaansa Jevgeni Primakovia, mutta yllättäen kulisseista nousi presidentiksi Primakovin liittolainen Putin.
Anatoli Sobtšak arvosteli 1999 ensimmäisen ja ainoan kerran julkisesti Pietarin viranomaisia: KGB:läiset olivat 1990-luvulla myyneet omissa nimissään noin 180 Itämeren laivaston alusta ja kavaltaneet myyntitulot. Sobtšak vaati syyllisten vangitsemista.
Pian kirjoituksensa jälkeen ja hieman ennen Putinin valintaa presidentiksi Sobtšak kuoli epäselvissä oloissa. Viranomaiset epäilivät myrkytystä, mutta tutkinta loppui alkuunsa.
Jeltsinin luotettu ja Putinia Jeltsinin seuraajaksi ajanut Sergei Pugatšev sanoi Catherine Beltonin haastattelussa, että Sobtšak oli ennen kuolemaansa kääntänyt kelkkansa ja varoittanut Pugatševia Putinista.
Toukokuussa 2000 monelle venäläisellekin tuntematon Putin kuitenkin vannoi presidentin virkavalan. Putinin juttu numero 144128 haudattiin.
Presidenttinä Putin on laajentanut läänityspolitiikkansa koko Venäjälle ja jatkanut lähipiirinsä rikastuttamista valtion omaisuudella. Tunnetuimmat oligarkit Hodorkovski ja Berezovski joutuivat pois sisäpiiristä liian itsenäisinä.
Putiniin liittyvät rikostutkinnat eivät ole johtaneet mihinkään.
Entinen KGB-upseeri ja Britanniaan loikannut Putin-kriitikko Aleksei Litvinenko murhattiin poloniumilla Lontoossa 2006. Hän oli Juri Švetsin kanssa kerännyt todisteita Putinin 1980–1990-luvun yhteyksistä niin sanotun Tambovin mafian päälliköihin Vladimir Barsukov-Kumariniin ja Gennadi Petroviin sekä Kolumbian huumekauppaan. Švets oli Litvinenkon murhaoikeudenkäynnin päätodistajia.
Myös Putinin jutun tutkinnasta vastannut everstiluutnantti Andrei Zykov kertoi Radio Svobodalle 2015 löytäneensä yhteyksiä Tamboviin ja Kolumbiaan.
Englannin parlamentille tehdyn raportin perusteella Litvinenkon murha oli mitä todennäköisimmin FSB:n ja Putinin itsensä tilaama. Tuomioita ei ole langetettu, sillä Venäjä ei luovuta murhaajiksi epäiltyjä miehiä kuulusteltavaksi.
Myös Espanjan poliisi tutki 2008–2018 maahan 1990-luvulta lähtien asettuneiden 17 äveriään venäläisen rahanpesu-, palkkamurha- sekä ase- ja huumekauppaepäilyjä.
Poliisin salaa nauhoittamissa puheluissa venäläiset keskustelivat keskenään majoittumisesta Putinin Torreviejan-residenssissä. Epäiltyjä olivat muun muassa Putinin Leningradin-aikaiset kaverit, kaasujätti Gazpromin johdossa oleva Viktor Zubkov ja parlamentaarikko Vladislav Reznik.
Vain kaksi epäiltyä saatiin oikeuteen, mutta todisteet eivät riittäneet heitä vastaan. Jutun syyttäjä oli saanut tappouhkauksia.
Kreml on jyrkästi kiistänyt Putinin sekaantuneen rikoksiin.
Suuren vallan lisäksi Putinilla uskotaan olevan miljardiomaisuus veroparatiisien kätköissä.
Putinin oletetuista tyttäristä Marija Vorontsova on osakkaana puolen miljardin euron syöpäsairaalaa rakentavassa yhtiössä, jota rahoittaa Putinin serkun johtama Sogaz-kaasuyhtiö. Jekaterina Tihonova taas johtaa innovaatiosäätiötä, jonka hallituksessa istuu muun muassa Putinin KGB-toveri Igor Setšin. Setšinin johtama Rosneft-öljyjätti ja muut Venäjän energiayhtiöt rahoittavat Tihonovan säätiötä avokätisesti.
”Voidakseen varastaa melko vapaasti ja ilman riskiä Putinin oli hankittava ympärilleen rikollinen joukkue. Sama joukkue, jonka Putin valitsi ja testasi 1990-luvulla, on edelleen hänen ympärillään ja saa häneltä käskyjä”, sanoi Andrei Zykov Radio Svobodalle.
Apulaisprofessori Katri Pynnöniemi arvioi, ettei Putin tietoisesti ole rakentanut valtajärjestelmäänsä.
”Hän on vain ratkaissut eteen tulleita ongelmia ja tehtäviä taidoillaan ja verkostoillaan.”
”Lopulta Putin on alkanut nähdä itsensä jonkinlaisena Venäjän historian merkkihenkilönä, jonka piti perustuslakimuutoksella varmistaa itsensä ja omiensa vallassa pysyminen.”
Pynnöniemen mielestä nopeat valtajärjestelmän muutokset eivät lyhyellä aikavälillä ole todennäköisiä, sillä ne edellyttäisivät poliittisia tai ideologisia vaihtoehtoja nykyjärjestelmälle.
Venäjän ulkopolitiikka on vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeen erityisen vahvasti nojannut ulkoisten uhkakuvien rakentamiseen.
”Se on omiaan ruokkimaan konflikteja eri suunnalla. Tässä suhteessa olen pessimisti Venäjän suhteen”, Pynnöniemi sanoo.
Pitkällä tähtäimellä hän pyrkii olemaan optimisti.
”Venäjää ei voi sulkea pois globaalista maailmasta, eikä sen kohtalona ole olla autoritäärinen.”
Aleksei Navalnyin tavoin monet Putinia vastustaneet tai hänen toimiaan tutkineet ovat joutuneet murhayritysten kohteiksi tai kuolleet epäselvissä oloissa.
Sergei Skripal, toimittaja-historioitsija Vladimir Kara-Murza ja Pussy Riot -aktivisti Pjotr Verzilov selvisivät hengissä. Aleksei Litvinenko, oppositiopoliitikko Boris Nemtsov ja toimittaja Anna Politkovskaja eivät.
Myös Andrei Zykovia on painostettu, mutta hän on kiistänyt pelkäävänsä. Putinin vanha sambokaveri Nikolai Vaštšilin ei ole yhtä urhea.
”Kyllä, tietysti pelkään henkeni puolesta.”
Entinen samboharrastaja Sergei ei edes uskalla kertoa oikeaa nimeään.
”En halua uudeksi Litvinenkoksi.”
Juttua korjattu 5.9. kello 15.41: Sogaz-kaasuyhtiötä johtaa Putinin serkku, ei veljenpoika. Boris Rotenbergilla on Suomen kansalaisuus, ei Arkadi Rotenbergilla, kuten Gennadi Timtšenkoa koskevassa osiossa aiemmin mainittiin.
Juttua päivitetty 7.9. kello 20.52. Aleksei Navalnyi ei makaa koomassa berliiniläisessä sairaalassa, vaan toipuu pikkuhiljaa. Juttua korjattu 25.2.2022 kello 9.20: Manevitš ei yrittänyt jo neuvostoaikana estää Pietarin sataman päätymistä Traberille. Hän yritti estää rikollisen rahan ja Kolumbian huumeiden läpikulkupaikkana jo neuvostoaikana olleen sataman päätymisen kaupungilta Putinin tuttavalle Ilja Traberille.