Merkel sai haastajan vasemmalta: Martin Schulz on entinen alkoholisti, jalkapalloilija ja kirjakauppias
Euroopan parlamentin pitkäaikainen puhemies kiilasi kanslerikisan kärkeen ja veti demarit nousuun.
Vielä pari kuukautta sitten näytti varmalta, että liittokansleri Angela Merkel jatkaa Saksan johdossa syyskuun liittopäivävaalien jälkeen. Kristillisdemokraatit voittaisivat, ja hänet valittaisiin neljännelle kaudelle selkein luvuin.
Nyt Merkel on saanut yllättäen uskottavan haastajan vasemmalta. Euroopan parlamentin pitkäaikainen puhemies Martin Schulz on kiilannut pikavauhtia mielipidemittausten kärkeen.
Jos saksalaiset saisivat valita liittokanslerin suoralla henkilövaalilla, Schulz päihittäisi Merkelin luvuin 49–38.
Schulzin suosio on tuonut uutta puhtia myös sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. SPD on saanut muutamassa viikossa tuhansia uusia jäseniä ja sen kannatus on kohonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä yli 30 prosenttiin.
Joissakin mielipidemittauksissa SPD on kirinyt Merkelin johtamien kristillisdemokraattien ohi, ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
”Schulzin nousu on ollut yllättävä”, sanoo Saksan politiikkaa pitkään seurannut lähetystöneuvos Petri Hakkarainen, joka toimii parhaillaan opettajana ja tutkijana geneveläisessä GCSP -tutkimuskeskuksessa.
Hänen mukaansa Schulzin suosio kertoo kyllästymisestä Merkeliin, joka on johtanut Saksaa jo lähes 12 vuotta. Schulz kerää kannatusta yli puoluerajojen, sillä hän edustaa politiikan valtavirtaa, päinvastoin kuin nationalistinen ja rasistinen AfD, joka arvostelee kärkevästi Merkelin liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.
”Sosiaalidemokraatit ovat olleet pitkään alamaissa. Nyt SPD:n kannatus on palannut historiallisesti tutumpiin lukemiin”, Hakkarainen sanoo.
Schulzin nousu Saksan kuumimmaksi poliitikoksi on ollut poikkeuksellisen nopea. Hän ilmoitti marraskuun lopulla luopuvansa tehtävistään Brysselissä ja asettuvansa kansanedustajaehdokkaaksi kotiosavaltiossaan Nordrhein-Westfalenissa.
Sen jälkeen hänet istutettiin pikavauhtia SPD:n kansleriehdokkaaksi. Nimitys pitää vahvistaa vielä maaliskuun ylimääräisessä puoluekokouksessa, jolloin hänet on tarkoitus valita myös puolueen puheenjohtajaksi.
Käytännössä asia on täysin selvä, Schulz ja eroava puheenjohtaja Sigmar Gabriel ovat sopineet asiasta keskenään.
Gabriel ja Schulz ovat hyviä ystäviä ja molemmat kuuluvat SPD:n oikeistosiipeen. Miehet päättivät jo viime kesänä, että jommankumman on asetuttava liittokansleriehdokkaaksi syksyn vaaleissa.
Gabriel päätti lopulta väistyä. Hän katsoi, että Schulzilla on paremmat mahdollisuudet voittoon.
Gabrielin kerrotaan epäröineen pitkään päätöstään, ja luopuminen tuli lopulta yllätyksenä muulle puoluejohdolle. Hän korostaa kuitenkin, ettei ratkaisuun liittynyt sen kummempaa dramatiikkaa.
”Martin on suuri sosiaalidemokraatti, saksalainen eurooppalainen ja eurooppalainen saksalainen”, Gabriel sanoi tammikuussa yhdessä Schulzin kanssa pitämässään tiedotustilaisuudessa.
”Olen vakuuttunut siitä, että hänellä on parhaat mahdollisuudet kansleriehdokkaana.”
Sigmar Gabriel on toiminut Merkelin hallituksen talousministerinä ja varakanslerina, mutta hän siirtyi nyt ulkoministeriksi. Paikka vapautui, kun puoluetoveri Frank-Walter Steinmeier valittiin liittopresidentiksi.
Pakolaiskiistassa Schulz on ollut jopa Merkeliä liberaalimpi.
Martin Schulz, 61, on suorapuheinen ja sanavalmis poliitikko. Hän on pidetty vieras television keskusteluohjelmissa. Hän osaa puhua samaa kieltä kansalaisten kanssa, eikä vaikuta EU-taustastaan huolimatta herraskaiselta.
Schulz ei kuitenkaan ole populisti. Hän kannattaa vahvaa Euroopan unionia ja sosiaalidemokraattien perinteistä tasa-arvopolitiikkaa. Pakolaiskiistassa hän on ollut jopa Merkeliä liberaalimpi – hänen mukaansa turvapaikanhakijat ovat Saksalle ”arvokkaampia kuin kulta”.
Schulz on kotoisin Hehlrathin pikkukaupungista Reininmaalta läheltä Hollannin ja Belgian rajaa. Hänellä on sukulaisia kaikissa kolmessa maassa ja hän puhuu saksan lisäksi sujuvasti englantia, espanjaa, hollantia, italiaa ja ranskaa.
Väsyneen Merkelin rinnalla Schulz vaikuttaa tuoreelta ja dynaamiselta, vaikka hän on vain vuotta nuorempi. Äänestäjiä kiehtoo hänen epäsovinnainen elämäntarinansa, joka on saksalainen versio amerikkalaisesta unelmasta.
Schulz eli vaikean nuoruuden, hän jätti koulun kesken, pelasi jalkapalloa ja haaveili pitkään ammattilaisurasta. Hän alkoholisoitui parikymppisenä, velkaantui, masentui ja suunnitteli itsemurhaa. Hän raitistui sen jälkeen, kun hänen veljensä oli saanut houkuteltua hänet terapiaan.
”Olin rapajuoppo”, hän on todennut jälkeenpäin. ”Join kaiken, minkä sain käsiini.”
Schulz ei ole juonut pisaraakaan alkoholia vuoden 1980 jälkeen. Hän puhuu avoimesti menneisyydestään. Hän toivoo, että hänen tarinansa kannustaisi muita irtautumaan riippuvuudestaan.
Raitistuttuaan Schulz ryhtyi kirjakauppiaaksi. Hän lähti mukaan paikallispolitiikkaan ja hänet valittiin westfalenilaisen Würselenin pikkukaupungin pormestariksi. Hän asettui ehdolle Euroopan parlamenttiin ja tammikuussa 2012 hänet valittiin parlamentin puhemieheksi.
Lübeck, Bielefeld, Halle, Leipzig, Würzburg. Schulz on kiertänyt Saksaa jo pari viikkoa ja ryydittänyt kampanjaansa yllättävän vasemmistolaisilla puheilla.
Hän korostaa oikeudenmukaisuutta ja yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Hän vaatii korjauksia liittokansleri Gerhard Schröderin punavihreän hallituksen 2000-luvun alussa laatimaan Agenda 2010 -työmarkkinauudistukseen, jonka avulla Saksa nujersi suurtyöttömyyden, kohensi kilpailukykyään ja kohosi Euroopan vahvimmaksi taloudeksi.
Schröderiä kiiteltiin rohkeista uudistuksista, mutta sivutuotteena Saksaan syntyi laaja matalapalkkasektori ja tuloerot alkoivat kasvaa. Samalla Agenda 2010:n rajut leikkaukset romahduttivat SPD:n kannatuksen.
Schulzin mukaan Saksan talous on nyt niin hyvässä kuosissa, että eläkkeitä voidaan taas korottaa ja työttömyysturvan kestoa pidentää. Hän haluaa myös parantaa työntekijöiden asemaa yrityksissä.
”Me olemme tehneet virheitä”, Schulz sanoi kannattajilleen Bielefeldissä viime viikolla. ”Virheiden tekeminen ei ole häpeällistä, jos ne korjataan, kun ne havaitaan.”
Schulz vaatii lisää panostuksia infrastruktuuriin, koulutukseen ja digitalisointiin. Hänen mukaansa Saksan pitäisi käyttää ylijäämämiljardinsa verohelpotusten sijasta uusiin investointeihin.
Vasemmisto ja ammattiyhdistysliike ovat riemuissaan kansleriehdokkaan puheista. Työnantajat ovat kuitenkin huolissaan teollisuuden kilpailukyvystä. Myös monet taloustutkijat ovat kyseenalaistaneet Schulzin näkemyksiä.
Petri Hakkarainen vertaa Schulzia Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkineeseen Bernie Sandersiin, joka sai 74-vuotiaana veteraanipoliitikkona nuoret innostumaan politiikasta.
”Sanders-ilmiötä oli vaikea selittää”, hän sanoo. ”Mutta on yhtä vaikea ymmärtää, miksi muutoksen kaipuu kanavoituu Saksassa Euroopan parlamentin pitkäaikaiseen puhemieheen.”
Schulz käyttää hyväkseen asemaansa hallituksen ulkopuolisena ehdokkaana. Hänellä ei ole ollut europarlamentaarikkona näkyvää roolia Saksan politiikassa, eikä hän ryhtynyt nytkään ministeriksi Merkelin hallitukseen.
”Schulz käy oppositiokampanjaa, vaikka hänestä tulee hallituspuolue SPD:n puheenjohtaja”, Hakkarainen sanoo.
Schulz kaipaa joustavuutta euroalueen tiukkaan talouskuriin.
Schulzilla ei ole kokemusta Saksan sisäpolitiikasta, mutta eurooppapolitiikassa hän on todennäköisesti jopa paremmin verkostoitunut kuin Merkel.
Hän kannattaa Merkelin tavoin Venäjän vastaisia pakotteita, mutta talouspolitiikassa heidän väliltään löytyy merkittäviä eroja.
Schulz kaipaa joustavuutta euroalueen tiukkaan talouskuriin ja kannattaa eurooppalaista yhteisvastuuta. Liittokanslerina hän olisi valmis harkitsemaan helpotuksia Kreikan velkataakkaan.
Vaalikuvioita sekoittaa populistipuolue Vaihtoehto Saksalle eli AfD, joka ylittää todennäköisesti viiden prosentin äänikynnyksen ja nousee siten liittopäiville. Kysymyksessä olisi ensimmäinen kerta natsi-Saksan romahduksen jälkeen, kun äärioikeiston edustajia istuu Saksan parlamentissa.
AfD:n menestys vaikeuttaisi seuraavan hallituksen muodostamista, sillä muut puolueet eivät suostu yhteistyöhön sen kanssa. Oikeistolaisten professorien perustama AfD oli alkuun eurokriittinen puolue, mutta se hakee nykyisin kannatusta lähinnä maahanmuuton vastustamisella.
AfD:n ja sitä tukevan muukalaisvastaisen Pegida-liikkeen näkemykset muistuttavat Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin puheita. Molemmat suhtautuvat epäluuloisesti poliittiseen eliittiin ja väittävät, että tiedotusvälineet valehtelevat.
AfD:n kannatus kohosi viime vuonna viiden prosentin tuntumasta korkeimmillaan noin 15:een, mutta nyt se on pudonnut takaisin kymmenen prosentin pienpuolueeksi.
Mielipidemittaukset viittaavat siihen, että Schulz on pystynyt houkuttelemaan AfD:n riveihin loikanneita demariäänestäjiä takaisin.
SPD:n kasvava suosio on saanut vihreät haaveilemaan taas punavihreästä hallituksesta.
SPD ja vihreät tarvitsisivat näillä näkymin vasemmistopuolue Die Linken tuen pystyäkseen muodostamaan enemmistöhallituksen. Se voi muodostua ongelmaksi, sillä monet sosiaalidemokraatit vierastavat edelleen yhteistyötä Itä-Saksan entisen kommunistipuolueen perillisten kanssa.
CDU:n perinteinen hallituskumppani, liberaalipuolue FDP on myös alamaissa. Kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien suuri koalitio saattaa joutua jatkamaan, vaikka kumpikaan puolueista ei oikeastaan haluaisi sitä.
Angela Merkel on kääntänyt vuosien mittaan kristillisdemokraattien kurssia vasemmalle, mikä on syönyt kilpailijapuolue SPD:n kannatusta. Häntä on arvostelttu pakolaiskriisin aikana voimakkaasti, mutta nyt CDU ja CSU ovat tiivistäneet jälleen rivinsä liittokanslerin taakse.
Merkel vaikuttaa haluttomalta kampanjoimaan, vaikka hän on edelleen varsin suosittu. Vaaleihin on kuitenkin vielä seitsemän kuukautta, joten asetelmat ehtivät muuttua vielä moneen kertaan.
Hakkarainen arvelee, että ulkopoliittiset syyt painoivat paljon, kun Merkel päätti lähteä vielä kerran ehdokkaaksi. Hän on kohonnut pitkän kanslerikautensa aikana koko Euroopan johtajaksi ja vastavoimaksi Venäjän aggressiiviselle politiikalle.
Merkel pitää jatkokautta velvollisuutenaan, koska myös Putin jatkaa vallassa. Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on vahvistanut tätä näkemystä.