Merkelin ote herpaantui
Saksaa ei johda nyt kukaan. Kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien suuri koalitio on tiensä päässä.
Saksan liittokansleri Angela Merkel sai lokakuun lopussa illallisvieraita. Merkelin puolueen kristillisdemokraattien puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer ja joukko puolueen johtoa kokoontuivat kevyelle illalliselle liittokanslerin virastoon.
Keskustelujen sisällöstä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta tunnelma oli epäilemättä vakava. CDU oli juuri kärsinyt Thüringenin osavaltiovaaleissa ties monennenko tappion ja menettänyt kolmanneksen kannatuksestaan.
Ja mikä nöyryyttävintä, Saksan perinteinen valtapuolue oli romahtanut kolmanneksi laitavasemmistoa edustavan Die Linken ja äärioikeistolaisen AfD:n taakse.
Kristillisdemokraattien rivit ovat olleet jo pitkään sekaisin. Puolueen sisällä käydään valtataistelua, ja kritiikki on kohdistunut poikkeuksellisen suoraan Merkeliin ja Kramp-Karrenbaueriin.
Vuosi siten Merkelin seuraajaksi CDU:n johtoon valittu Kramp-Karrenbauer ei ole onnistunut yhdistämään puoluettaan. Se on suurelta osin hänen omaa syytään; epäonnistuneet lausunnot ja kömpelöt aloitteet ovat syöneet uskottavuutta.
Angela Merkelin suunnittelema hallittu vallansiirto muuttui sisäpoliittiseksi katastrofiksi. Saksaan on syntynyt valtatyhjiö.
Kristillisdemokraattien suurin ongelma saattaa olla kuitenkin Angela Merkel. Hän luopui puolueen puheenjohtajuudesta vuosi sitten, mutta ilmoitti haluavansa jatkaa kanslerina vaalikauden loppuun.
Päätös on osoittautunut virheeksi. Saksaan on syntynyt valtatyhjiö. Merkelillä olisi edelleen valtaa, mutta jostakin syystä hän ei halua käyttää sitä. Hän on luovuttanut myös EU:n johtamisen Ranskan presidentille Emmanuel Macronille.
Kotimaan politiikassa kristillisdemokraatit vetävät eri suuntiin, ja puolueen linja on hämärtynyt. Puoluejohdon kiivain kriitikko on ollut kovan linjan konservatiivi Friedrich Merz, joka hävisi vuosi sitten puheenjohtajakisan Kramp-Karrenbauerille.
”Saksan yllä on ollut vuosia sumuverho, joka johtuu liittokanslerin toimimattomuudesta ja johtajuuden puutteesta”, hän sanoi syksyllä televisioyhtiö ZDF:n haastattelussa.
Merz on arvostellut voimakkaasti hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa. Hänen mukaansa Saksalla ja Euroopalla ei ole varaa saamattomaan hallitukseen, joka vain pyörittelee asioita eikä tee päätöksiä.
Merkel on torjunut kritiikin. Hän korostaa, että hallitus on käynnistänyt tai saattanut loppuun kaksi kolmasosaa hallitusohjelmaan kirjatuista kolmestasadasta toimenpiteestä.
”Se osoittaa, että pystymme työskentelemään ja haluamme työskennellä yhdessä”, hän sanoo.
Ristiriitoja yritettiin sovitella marraskuun lopulla CDU:n puoluekokouksessa Leipzigissa. Nurkkaan ajettu Kramp-Karrenbauer kampesi kokousväen taakseen puolitoistatuntisella väkevällä puheellaan. Hän ilmoitti olevansa valmis eroamaan, ellei tyyli miellytä.
Puolueväki vakuutti uskollisuuttaan puheenjohtajalle, mutta ristiriidat jäivät kytemään. On täysin epäselvää, kenen johdolla kristillisdemokraatit lähtevät seuraaviin vaaleihin.
Merkel on pitkään ollut Saksan suosituin poliitikko. 14 vuotta kestänyt valtakausi lähestyy kuitenkin vääjäämättä loppuaan. Hallituksen kaatuminen oli lähellä jo syksyllä, kun kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit kiistelivät kuukausikaupalla eläkeuudistuksesta. Jonkinlainen kompromissi puristettiin lopulta kasaan marraskuussa.
Merkel on linjannut CDU:n poliittiseen keskustaan, osin sosiaalidemokraattien ja vihreiden tontille, mutta nyt puolue hakee uutta suuntaa.
Valtionhoitajapuolue CDU on ollut samantapaisessa tilanteessa aiemminkin. Se joutui etsimään itseään 1963 Konrad Adenauerin 14-vuotisen hallituskauden jälkeen ja 1998, kun 16 vuotta liittokanslerina toiminut Helmut Kohl pakotettiin sivuun.
Merkelin neljännen hallituksen kausi on nyt puolivälissä. Vain vajaa kolmannes saksalaisista on tyytyväisiä sen työhön. Valtaosa toivoo silti, että hallitus jatkaisi kautensa loppuun eli vuoden 2021 vaaleihin.
Käytännössä vaalikampanja on kuitenkin jo käynnissä. Saksan mediassa pohditaan jatkuvasti, kuka nousee seuraavaksi liittokansleriksi.
Kramp-Karrenbauerin mielestä suurimman puolueen eli CDU:n puheenjohtaja olisi luonnollinen valinta. Hänen mahdollisuutensa näyttävät kuitenkin heikoilta. Marraskuussa julkaistun mielipidekyselyn mukaan vain 19 prosenttia saksalaisista pitää häntä hyvänä kansleriehdokkaana.
Friedrich Merz sai samassa kyselyssä 42 prosentin kannatuksen.
Perinteiset kansanpuolueet, kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit (SPD), ovat hallinneet Saksaa toisen maailmansodan jälkeen joko yhdessä tai vuorotellen pienempien puolueiden, vapaiden demokraattien (FDP) ja vihreiden tuella.
Kristillisdemokraatit on ollut kansleripuolue peräti 50 vuotta. Nyt kulta-aika alkaa kuitenkin olla ohi: CDU:n ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n yhteenlaskettu kannatus on pudonnut muutamassa vuodessa yli 40 prosentista reilusti alle 30:een.
Demareiden tilanne on vielä surkeampi. SPD on 425 000 jäsenellään Saksan suurin poliittinen organisaatio, mutta puolue on menettänyt 20 vuodessa yli kymmenen miljoonaa äänestäjää.
Vasemmistodemareiden mielestä se johtuu nimenomaan kristillisdemokraattien kanssa harjoitetusta hallitusyhteistyöstä.
SPD yrittää uudistua, mutta sitä vaivaa sama tauti kuin Suomen demareita. Kannattajakunta ikääntyy ja harvenee, eikä puolue tunnu tietävän, mihin suuntaan pitäisi lähteä.
Nyt ollaan menossa vaihteeksi vasemmalle. SPD:n jäsenet äänestivät marraskuussa pitkän etsinnän jälkeen uusiksi puheenjohtajiksi Nordrhein- Westfalenin osavaltion entisen valtiovarainministerin Norbert Walter-Borjansin ja liittopäiväedustaja Saskia Eskenin, jotka kuuluvat puolueen vasemmistoon.
He ovat luvanneet kaksinkertaistaa sosiaalidemokraattien kannatuksen 30 prosenttiin. Lupaus ei tunnu realistiselta: SPD:n kannatus on romahtanut joulukuun mielipidekyselyissä 11–14 prosenttiin, puolue on jakautunut kuppikuntiin ja uusi johto on kokematon valtakunnanpolitiikassa.
Saskia Esken valittiin liittopäiville vuonna 2013, mutta hän on kuulunut parlamentin hiljaisiin takapenkkiläisiin. Norbert Walter-Borjansilla on kokemusta lähinnä osavaltiotasolta.
Kumpikaan heistä ei ole ilmoittautunut halukkaaksi kamppailuun liittokanslerin virasta.
Demarit kärsivät vuonna 2017 raskaan vaalitappion ja lähtivät erittäin vastentahtoisesti mukaan Merkelin neljänteen hallitukseen. Kiistely hallitusyhteistyön mielekkyydestä on jatkunut tänä syksynä.
SPD:n vasemmisto haluaisi irtautua suuresta koalitiosta. Puolueen entinen puheenjohtaja Franz Müntefering varoittaa kuitenkin, että se kostautuisi seuraavissa vaaleissa. Myös ammattiliitot haluavat hallituksen jatkavan kautensa loppuun.
Joulukuun alussa Berliinissä pidetty SPD:n puoluekokous päätti ottaa hallituskysymyksessä aikalisän – Eskenin ja Walter-Borjansin mukaan jatko riippuu siitä, kuinka kristillisdemokraatit suhtautuvat SPD:n esittämiin uudistusvaatimuksiin.
Demarit haluaisivat korottaa vähimmäistuntipalkan nykyisestä 9,2 eurosta 12:een ja tehdä mittavia investointeja infrastruktuuriin vaikka velaksi, jos rahat eivät muuten riitä. He haluaisivat myös kiristää rikkaiden verotusta ja terävöittää hallituksen ilmastopolitiikkaa.
Hallitus natisee liitoksissaan. Kristillisdemokraatit ovat haluttomia muuttamaan hallitusohjelmaa kesken kauden. Jonkinlaista kompromissia haetaan kuitenkin jälleen kerran.
SPD vaihtoi joulukuun alussa puoluejohtoa jo seitsemännen kerran vuoden 2008 jälkeen. Kahden puheenjohtajan malli on lainattu vihreiltä, jotka ovat olleet vahvassa nousussa jo pari vuotta.
Jos demarit lähtevät hallituksesta, Saksa ajautuu todennäköisesti ennenaikaisiin vaaleihin. Se merkitsisi Merkelin kauden loppua ja suuria muutoksia politiikkaan.
Puoluekenttä on pirstoutunut. Maahanmuuttovastainen AfD on noussut keskisuureksi, 13–15 prosentin puolueeksi, joka haaveilee yhteistyöstä kristillisdemokraattien kanssa. Toistaiseksi CDU on tyrmännyt lähentely-yritykset.
AfD:n maltilliseen siipeen kuuluva puheenjohtaja Jörg Meuthen vakuuttaa puolueen hallituskelpoisuutta. Hän on luvannut tehdä pesäeroa oikeistoradikaaleihin, mutta tosiasiassa äärioikeiston valta puolueen sisällä on vain kasvanut.
Oppositiopuolue vihreiden puheenjohtaja Annalena Baerbock on kiirehtinyt SPD:ltä selkeää vastausta siihen, aikooko se jatkaa hallitusyhteistyötä kristillisdemokraattien kanssa. Hänen mukaansa Saksa tarvitsisi nopeasti uuden, tehokaan hallituksen, joka pystyisi vastaamaan ilmastopolitiikan haasteisiin.
Vihreiden rooli Saksan politiikassa on vahvistunut merkittävästi. Puolueen kannatus on kohonnut kestävän tuntuisesti 20–23 prosenttiin, joten sillä on todennäköisesti keskeinen rooli seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Joissakin kyselyissä vihreät on hätyytellyt kristillisdemokraattien asemaa maan suurimpana puolueena. Eteläisessä Baden-Württenbergissä se on ylivoimainen valtapuolue noin 30 prosentin kannatuksella.
Vihreät haluaisivat nostaa jommankumman puheenjohtajansa, Robert Habeckin tai Annalena Baerbockin seuraavaksi liittokansleriksi. Molemmat edustavat puolueen realistisiipeä, mutta kumpikaan ei ole ottanut toistaiseksi kantaa kanslerikysymykseen.
Tällä hetkellä Saksaa ei tunnu hallitsevan oikein kukaan. Tilanne vaikuttaa koko EU:n toimintakykyyn. Monet suuret kysymykset odottavat ratkaisua, ja unioni tarvitsisi vahvan Saksan tukea rakentaessaan tulevaisuuden ilmasto- maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Saksa on ollut pitkään Euroopan talousmoottori, mutta nyt sen talous yskii pahasti. Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodan aiheuttama epävarmuus ja brexit horjuttavat vientiteollisuuden näkymiä.
Pahimmissa vaikeuksissa on dieselskandaalin ryvettämä autoteollisuus, joka heräsi myöhään sähköautojen ja muiden vähäpäästöisten autojen kehittelyyn.
Autoteollisuus työllistää Saksassa suoraan 820 000 ihmistä. Siirtyminen sähköautoihin uhkaa viedä työpaikoista jopa neljäsosan.
Myös Saksan perusinfrastruktuuri kaipaa kohennusta. Julkiset investoinnit on laiminlyöty vuosia tiukan finanssipolitiikan nimissä.
Seuraukset näkyvät kaikkialla: koulut, rautatieverkosto, tiet ja sillat rapistuvat. Nettiyhteyksissä ja digitaalisissa palveluissa on jääty pahasti jälkeen Euroopan kärkimaista.