Saksa etsii suuntaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

’Rouva Merkel, kiroan päivän, jolloin synnyitte.” Liittopäiväedustaja Verena Hartmann hyökkäsi elokuussa rajusti liittokansleri Angela Merkeliä vastaan Twitterissä. Hän syytti Merkeliä kahdeksanvuotiaan pojan kuolemasta Frankfurtin asemalla.

Poika sai surmansa, kun ulkomaalaistaustainen mies tönäisi hänet ja hänen äitinsä junan alle. Äiti onnistui pelastautumaan viime hetkellä raiteiden välissä olevalle jalkakäytävälle.

Hartmann edustaa radikaalioikeiston AfD-puoluetta, ja hänen kommenttinsa nostatti sosiaalisessa mediassa melkoisen kohun. Hän kytki Frankfurtin tapahtumat Merkelin hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan, vaikka pojan kuolemalla ei ollut mitään tekemistä viime vuosien pakolaiskriisin kanssa.

Murhasta syytetty 40-vuotias mies on kotoisin Eritreasta. Hän on asunut toistakymmentä vuotta Sveitsissä, opiskellut saksan kielen, käynyt töissä ja perustanut perheen.

Viime vuosina mies on kärsinyt kuitenkin vakavista mielenterveysongelmista. Ennen Frankfurtin murhaa hän oli uhkaillut naapureitaan ja paennut junalla Saksaan, kun hänen vaimonsa oli soittanut poliisille.

AfD:n puheenjohtaja Jörg Meuthen on yrittänyt puolustella Hartmannin tviittiä tunnekuohun aiheuttamana ylilyöntinä. Tviitti on sittemmin poistettu.

Saksan kolmessa itäisessä osavaltiossa järjestetään syksyn aikana vaalit, joiden tulos saattaa johtaa Merkelin hallituksen kaatumiseen.

AfD:n nousu on mullistanut Saksan poliittisen kulttuurin. Sivistyneen keskustelun tilalle on tullut vihaa ja raivoa, joka kohdistuu poliittiseen eliittiin ja varsinkin Merkeliin. Liittokanslerista on tullut vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen äärioikeiston ehdoton ykkösinhokki.

Väkivallan ilmapiiri johti kesäkuussa Saksan ensimmäiseen poliittiseen murhaan toisen maailmansodan jälkeen. Merkelin linjaa tukenut kristillisdemokraattinen paikallispoliitikko Walter Lübcke ammuttiin omakotitalonsa pihalle Wolfhagenissa Hessenissä.

Murhasta syytettyä 45-vuotiasta uusnatsia epäillään myös irakilaisen turvapaikanhakijan murhayrityksestä.

 

Saksan kolmessa itäisessä osavaltiossa järjestetään tänä syksynä osavaltiovaalit, jotka kertovat paljon maan poliittisesta ilmapiiristä. Vaalien tulos saattaa johtaa välillisesti myös Merkelin hallituksen kaatumiseen.

Maahanmuutto on hallinnut vaalikeskusteluja. Se on hyödyttänyt vihapuhetta lietsovaa AfD:tä, joka on kiilannut mielipidemittauksissa itäisen Saksan suurimmaksi puolueeksi.

Sosiaalidemokraatit ovat hallinneet Brandenburgia ja kristillisdemokraatit Saksia suvereenisti lähes 30 vuotta. Tilanne saattaa muuttua sunnuntaina 1. syyskuuta järjestettävissä paikallisvaaleissa.

Brandenburgissa AfD:n ennustetaan nousevan suurimmaksi puolueeksi runsaan 20 prosentin kannatuksella. Saksissa puolue kamppailee tasaväkisesti kristillisdemokraattien (CDU) kanssa.

Tuoreimpien mielipidekyselyjen mukaan Saksin pääministeri Michael Kretschmer näyttäisi saavan jatkokauden. Hän joutunee kuitenkin etsimään uuden hallituskumppanin, sillä SPD:n kannatus on romahtanut historiallisen alas. Pahimmassa tapauksessa puolue putoaa kokonaan alueparlamentista.

Hallitusneuvotteluista odotetaan vaikeita, sillä Kretschmer on kieltäytynyt toistaiseksi yhteistyöstä sekä AfD:n että vasemmistopuolue Die Linken kanssa.

Thüringenissä äänestetään lokakuun lopulla. Radikaalioikeisto on vahvoilla sielläkin, AfD kamppailee suurimman puolueen asemasta kristillisdemokraattien ja osavaltiota vuodesta 2014 johtaneen Linken kanssa.

 

Perinteiset kansanpuolueet, kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit, ovat hallinneet Saksaa toisen maailmansodan jälkeen joko yhdessä tai vuorotellen pienempien puolueiden tuella.

Nyt kansanpuolueiden aika alkaa olla ohi. Puoluekenttä on pirstoutunut, ja vaalit ovat muuttuneet arvaamattomiksi.

Kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyö on syönyt varsinkin SPD:n suosiota. CDU:n, sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n ja SPD:n yhteenlaskettu kannatus kohosi 1970-luvulla parhaimmillaan 90 prosenttiin, nyt jäädään 40 prosentin tuntumaan.

Muutoksen airuena on ollut AfD, joka kohosi viime vaaleissa Saksan liittopäiville ensimmäisenä äärioikeistolaisena puolueena natsi-Saksan romahduksen jälkeen. AfD muodostaa nyt liittopäivien kolmanneksi suurimman ryhmän ja suurimman oppositiovoiman.

AfD on leimallisesti itäsaksalainen protestipuolue, vaikka suurin osa puolueen johtohahmoista on kotoisin lännestä. Puoluejohtaja Jörg Meuthen on syntynyt Nordrhein-Westfalenissa ja Brandenburgin aluejohtaja Andreas Kalbitz Baijerissa.

Läntisessä Saksassa AfD:n kannatus jää 12 prosenttiin. Tutkijoiden mukaan puolueen suosio idässä johtuu Saksojen yhdistymisen jälkeen tehdyistä virheistä.

Itäisen Saksan talous on edelleen heikko, ja monet entisen DDR:n asukkaat tuntevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi. Saksin osavaltiossa tämä tunne on jopa kahdella kolmasosalla väestöstä.

AfD on noussut valtakunnalliseksi voimatekijäksi vasta viime vuosina.

Liberaalia talouspolitiikkaa ajaneet professorit perustivat puolueen vuonna 2013 vastustamaan euroa ja Kreikan tukipaketteja. Heidät on sittemmin syrjäytetty, ja AfD on muuttunut nationalistiseksi maahanmuuttoa vastustavaksi yhden asian liikkeeksi.

AfD:n toimintaa on leimannut alusta alkaen ankara sisäinen valtataistelu. Syksyn osavaltiovaalien alla puolue on kuitenkin pyrkinyt esiintymään yhtenäisenä. Brandenburgin, Saksin ja Thüringenin puoluejohtajat Andreas Kalbitz, Jörg Urban ja Björn Höcke ovat kampanjoineet sulassa sovussa yhdessä maltillisempaa linjaa ajavan puheenjohtaja Meuthenin kanssa.

Höcke on puolueen radikaalin nationalistisiiven nokkamies. Hän herättää puheillaan pahennusta myös AfD:n sisällä. Sata puolueen poliitikkoa ja kannattajaa julkaisi heinäkuussa vetoomuksen, jossa häntä syytetään puolueen hajottamisesta ja henkilökultin luomisesta.

Itäisen Saksan paikallisvaaleja seurataan tänä syksynä poikkeuksellisen tarkasti myös muissa EU-maissa, sillä ne vaikuttavat koko Saksan ja sitä kautta myös Euroopan tulevaan politiikkaan.

Saksan poliittinen järjestelmä on muutenkin myllerryksessä. AfD:n vahvimmaksi vastavoimaksi profiloituneet vihreät ovat kiilanneet vasemmalta sosiaalidemokraattien ohi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Vihreät on leimallisesti nuoren kaupunkilaisväestön liike. Toistaiseksi se ei ole kuitenkaan onnistunut lyömään läpi itäisissä osavaltioissa.

Nyt tilanne saattaa muuttua, sillä puolueen ennustetaan kaksinkertaistavan kannatuksensa kaikissa syksyn paikallisvaaleissa.

 

Saksaa johtavan CDU:n ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n yhteenlaskettu kannatus laahaa 26–28 prosentissa.

CDU:ta vaivaa sisäinen linjariita. Merkel luovutti joulukuussa puheenjohtajan paikan suojatilleen Annegret Kramp-Karrenbauerille eli AKK:lle, josta on kaavailtu myös seuraavaa liittokansleria. Hän ei ole kuitenkaan onnistunut nousemaan Merkelin kaltaiseksi johtajaksi, joka nauttisi kannatusta yli puoluerajojen.

AKK on katolilainen arvokonservatiivi ja lukeutuu puolueen keskustaan. Hän päihitti puheenjohtajavaalissa niukasti markkinaliberaalia siipeä edustavan Friedrich Merzin. Tulos oli karvas pettymys puolueen konservatiiveille, jotka haluaisivat kääntää talouspolitiikan kurssia oikealle ja pitävät Merziä AKK:ta uskottavampana vastuksena AfD:lle.

Merkel on yrittänyt vahvistaa Kramp-Karrenbauerin asemaa ja nosti hänet hallituksensa puolustusministeriksi heinäkuussa.

Tilanne on hankala, sillä Saksa on syöksymässä kohti taantumaa.

Merkel on johtanut Saksaa 14 vuotta, mutta nyt ollaan auttamatta loppusuoralla. Hän on ilmoittanut haluavansa jatkaa kautensa loppuun eli vuoden 2021 vaaleihin asti. Hallitus saattaa kuitenkin hajota jo tänä syksynä.

Pienemmän hallituspuolueen SPD:n vasemmisto suhtautuu hallitusyhteistyöhön CDU:n kanssa erittäin kriittisesti. Jos syksyn osavaltiovaaleissa tulee pahasti takkiin, paineet hallituksen kaatamiseen kasvavat.

Päätöksiä on odotettavissa viimeistään loppusyksystä sen jälkeen, kun SPD on valinnut uuden johdon. Jos puolue irtautuu hallituksesta, Saksa ajautuu todennäköisesti ennenaikaisiin vaaleihin.

Merkel saattaa tietysti yrittää vielä neuvotella vihreiden ja liberaalipuolue FDP:n kanssa enemmistöhallituksen muodostamisesta tai tyytyä vähemmistöhallitukseen, joka hakisi aloitteilleen tapauskohtaisesti tukea muista puolueista.

Tilanne on hankala, sillä Saksa on syöksymässä kohti taantumaa. Talouskasvu romahti huhti-kesäkuussa miinukselle ennen kaikkea autoteollisuuden vaikeuksien takia.

Kyseessä on maan tärkein teollisuudenala, joka työllistää suoraan lähes 900 000 ihmistä ja muodostaa viitisen prosenttia kansantuotteesta.

Hallituksen jatko on kiinni myös liittokanslerin jaksamisesta. Huhut Merkelin terveysongelmista ovat kiihtyneet kesän mittaan, kun hänen on nähty vapisevan useissa julkisissa tilaisuuksissa.

Merkel vakuuttaa kuitenkin olevansa kunnossa ja pystyvänsä jatkamaan tehtävässään.

 

Saksan liittokansleriksi on nostettu perinteisesti jommankumman suuren kansanpuolueen, CDU:n tai SPD:n puheenjohtaja. SPD:stä ei kuitenkaan ole hallituksen muodostajaksi nykyisillä alle 14 prosentin kannatusluvuilla.

Mutta tulevan liittokanslerin nimi ei ole välttämättä myöskään Annegret Kramp-Karrenbauer, jos CDU kärsii merkittäviä tappioita syksyn vaaleissa.

Meneillään on historiallinen muutos, joka saattaa avata vallan portit vihreille. Vuonna 1980 perustettu vihreä puolue on muuttunut radikaalista ympäristöliikkeestä liberaaliksi keskustavasemmistolaiseksi puolueeksi, jonka tavoitteet hyväksytään Saksassa laajalti.

Muutoksen syvyydestä kertoo sekin, että vihreiden nykyinen puheenjohtaja Robert Habeck nauttii kaksi kertaa suurempaa kannatusta liittokansleriksi kuin CDU:n Kramp-Karrenbauer.