EU tunaroi itsensä suuren pelin häviäjäksi – Kiina aloitti propagandavoitolla, nyt ohi yrittää myös Venäjä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Silloin, kun pitää toimia nopeasti, ei koskaan tule ensimmäisenä mieleen EU.”

Sitaatti ei ole EU-vastaisten perussuomalaisten iskulausekäsikirjasta. Sen on lausunut entinen valtiovarainministeri ja europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd).

Nyt kun koronapandemiaa yritetään selättää rokotteilla, Euroopan unionin kyvyttömyys toimia nopeasti ja tehokkaasti näkyy ja tuntuu.

Pinttyneet EU-uskovaiset tietysti vähättelevät sitä. He osaavat luetella vuosien varrelta pitkän listan haparointeja, joista on aina seurannut ”tyydyttävä lopputulos”.

Suuressa geopoliittisessa pelissä EU:n koronavuoden pistesaldo jää kuitenkin vaatimattomaksi. Edelle kiilaavat Kiina, USA, Venäjä ja pienempänä pelurina myös Britannia.

 

Peli käynnistyi Kiinan erävoitolla reilu vuosi sitten. Kun Italia romahti ensimmäisenä EU-maana syvään koronakriisiin, nopein apu tuli Kiinasta. Pekingin propagandakoneisto piti huolen siitä, että koko maailma tiesi tästä solidaarisuudesta.

Pikanttina yksityiskohtana voi mainita, että kiinalainen Huawei, jonka moni EU-maa haluaa turvallisuussyistä sulkea pois 5G-verkkojen rakentamisesta, huolehti Italian pahimmassa kaaoksessa klinikoiden välisen tiedonkulun parantamisesta.

Myös Euroopan unionin jäseneksi pyrkivä Serbia jätettiin pandemian alkuvaiheessa yksin, ja Kiina riensi hätiin. Pekingin kommunistijohtajien suureksi riemuksi Serbian presidentti Aleksandar Vučić ryöpytti EU-yhteistyötä ja ylisti Kiinaa.

Kiitokset ovat olleet Pekingille arvokkaita. Virus lähti leviämään Kiinan Wuhanista ja tahrasi globaaliksi suurvallaksi pyrkivän maan mainetta.

 

EU kokosi rivinsä ahdinkoon joutuneiden jäsenmaiden tueksi toivottoman hitaasti. Italian kannalta unionin tärkein yhteinen ponnistus oli 2020 heinäkuussa runnottu 750 miljardin euron elpymisväline.

Kuvat Pohjois-Italian vuoden takaisesta murhenäytelmästä ja Kiinan pelastajan roolista eivät unohdu.

Pandemian selättämisen kannalta olisi oleellista saada väestö nopeasti rokotettua, mutta EU:sta tuntuu välillä olevan jäsenmaille enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja apua hätään tulee taas Kiinasta.

Unkari piikittää jo kiinalaisen Sinopharmin rokotetta ja Puola neuvottelee toimituksista. Serbia on rokotuksissa pitkällä, koska se ostaa rokotteet Kiinasta.

Brysselin EU-komissio hoiti rokotehankinnat yhdessä jäsenmaiden kanssa huonosti. Nopea toiminta tyrehtyi keskinäiseen kähinöintiin. Laiha lohtu on, että toimitusten tahti näyttäisi viimein kiihtyvän.

 

Monet EU-maat ovat kääntyneet Venäjän puoleen. Moskova tarjoaa auliisti rokotteita, vaikka venläisten rokottaminen takkuaa.

Unkari ja Slovakia ovat jo saaneet venäläistä Sputnik V -rokotetta ja Tsekki harkitsee ostamista. Myös Suomelle on tehty enemmän ja vähemmän suoria myyntitarjouksia ja ehdotuksia lisenssituotannosta.

Politico-lehti kertoo, että Venäjä on jo tehnyt sopimuksen italialaissveitsiläisen Adienne Pharma & Biontechin kanssa Sputnik-rokotteen valmistamisesta Italiassa.

Lisenssituotannolla Venäjä paikkaa ennen muuta omia kapasiteettiongelmiaan.

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin kohtelun vuoksi lännen ryöpytykseen joutuneelle Kremlille rokotekaupat, tuotantoyhteistyö ja jo pelkät keskustelut EU-maiden kanssa ovat valtapoliittinen voitto.

Samaan aikaan kun EU päättää Venäjän vastaisista pakotteista, osa jäsenmaista turvautuu Moskovan tukeen selvitäkseen paremmin pandemiasta.

Presidentti Vladimir Putinin mielestä entinen ”itäblokki” houkuteltiin Berliinin muurin murtumisen jälkeisessä suuressa valtapoliittisessa pelissä petollisesti lännen puolelle. Nyt historiallisessa pandemiassa Putin pääsee tukemaan nimenomaan Itä-Euroopan maita.

 

EU:ssa on viime vuosina puhuttu paljon strategisen autonomian vahvistamisesta ja ylipäätään itsenäisemmästä roolista suhteessa suurvaltoihin.

Asia on ajankohtainen, vaikka Valkoisen talon isännäksi nousi Eurooppa-myönteisempi Joe Biden.

Bidenin edeltäjä Donald Trump hoiti koronakriisiä surkeasti, mikä johti järkyttäviin kuolinlukuihin. Nyt kun kaikkien huomio kiinnittyy rokotuksiin, Yhdysvallat on kiistaton voittaja ja Eurooppa näyttää heikolta.

Irvokasta on se, että USA saa kiittää rokotusmenestyksestään Trumpia, jota Euroopassa pidettiin kaiken pahan alkuna ja juurena. Kiistellyn presidentin Warp Speed -operaation ansiosta Yhdysvalloissa kehitettiin ja valmistettiin rokotteita ennätysvauhtia. Myös rokottaminen etenee kiitettävästi.

Yhdysvallat on niskan päällä taloudessakin. Bidenin 1 900 miljardin dollarin elvytyspaketti voi hyvin varmistaa Yhdysvalloille merkittävän kasvuetumatkan suhteessa Eurooppaan. Ylikuumenemisriski tosin on ilmeinen.

Britannia on suurvaltapelissä vähäisempi, mutta EU:n kannalta kiusallinen tekijä.

Virallisen EU-liturgian mukaan Britannia on brexitinsä vuoksi syöksykierteessä kaikilla rintamilla.

Koronarokotuksissa britit lyövät kuitenkin EU-maat mennen tullen. Tämä tosiasia on unionin kannalta nöyryyttävä, vaikka saarivaltakunnan kuolinluvut ovat karumpia kuin Manner-Euroopassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti Britannia on aina ollut Yhdysvaltain luontevin kumppani Euroopassa. Näin voi olla myös jatkossa.

Saksan taloudellisten intressien vuoksi hätiköiden tehty investointisopimus Kiinan kanssa ennen Washingtonin vallanvaihtoa sekä Venäjä-riippuvuutta lisäävä Nord Stream 2 -kaasuputki eivät ole omiaan vahvistamaan Yhdysvallat-EU-akselia.

 

Epäonnistuminen pehmeissä arvoissa, eli eurooppalaisten terveyden turvaamisessa ja keskinäisessä solidaarisuudessa, ei olisi niin dramaattista, jos EU olisi vahvoilla kovassa globaalissa valtapolitiikassa.

Jo pelkästään sekava reagointi Navalnyin kohteluun Venäjällä osoittaa kuitenkin, miten heikoissa kantimissa EU on, kun suurvaltavääntö kärjistyy.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat vahvisti valta-asemaansa Euroopassa Marshall-avulla. Peking ja Moskova tekevät nyt samaa rokotesolidaarisuudella.

”Kansallisvaltioita tarvitaan todella pitkään. EU:n päätöksenteko on täydentävää. Sinne pitää siirtää vain asioita, joihin EU tuo lisäarvoa”, Heinäluoma jatkaa pohdintaansa EU:n hitaudesta.

Vuosi koronaa on opettanut, että terveyden ja ihmishenkien suojeleminen onnistuu EU:lta huonosti eikä yhteisten taloudellisten tukiponnistusten vaikuttavuudestakaan ole takeita. Kovassa valtapolitiikassa näytöt ovat aina olleet vaatimattomia.

Hyvällä syyllä voi kysyä, miten pieneksi täydentävä rooli lopulta hiipuu, jos tätä menoa jatketaan.