Diktaattori Francon ajan tabut kuohuttavat yhä Espanjassa – tässä syy

Ulkomaat 30.4.2010 10:21
Carlota Ayub, 85, kantoi mielenosoituksessa tuomari Baltasar Garzonin kuvaa. Barcelonassa ja muualla Espanjassa kymmenettuhannet osoittivat huhtikuun 24. päivä mieltään Garzonin puolesta. Kuva Emilio Morenatti / AP / Lehtikuva.

Viime viikkoina Espanjaa on kuohuttanut tuomari Baltasar Garzónin saama syyte Francisco Francon oikeistodiktatuurin aikaisten ihmisoikeusrikosten tutkinnasta. Syytteen mukaan hän olisi ylittänyt valtuutensa.

Keskiviikkona Garzónin syytettä Espanjan korkeimmassa oikeudessa käsitellyt tuomari Juliano Varela asetettiin toistaiseksi syrjään jutun käsittelystä. Hän myönsi avustaneensa äärioikeiston poliittista järjestöä Manos Limpiosia Garzónia vastaan laaditun syytekirjelmän tekemisessä. Ilman Varelan apua syytteeltä olisi puuttunut laillinen perusta.

Korkein oikeus käsittelee nyt Varelan mahdollisuuksia jatkaa tuomarina jutussa. Todennäköisesti Varela korvataan toisella tuomarilla, joka voi joko hylätä syytteen perusteettomana tai jatkaa Varelan jalanjäljissä syytteen käsittelyä. Kävi miten kävi, tapaus Garzón on nostanut päivänvaloon ristiriitaiset tunteet, joilla Francon aikaan edelleen Espanjassa suhtaudutaan.

”Tuona aikana lait olivat perusteltuja”

Francisco Franco hallitsi Espanjaa vuoden 1936 sisällissodasta vuoteen 1975 saakka. Francon aikaan on liittynyt paljon tabuja, joista Espanjassa on vaiettu viime vuosiin saakka. Nykyisin mielipiteitä jakaa ennen kaikkea diktatuurin kaatumisen jälkeen vuonna 1977 tehty laki yleisestä armahduksesta. Se takasi diktatuurin aikaisille poliittisille vangeille vapauden, mutta vaati unohtamaan oikeistodiktatuurin aikaiset ihmisoikeusrikkomukset.

”Tuona aikana lait olivat perusteltuja”, sanoo 55-vuotias historianopettaja Luisa Moreno. Hän opiskeli siirtymäaikana historiaa yliopistossa ja monet hänen tovereistaan olivat olleet vangittuina diktatuurin aikana poliittisten mielipiteidensä vuoksi.

Francon kuolemaa seuranneina vuosina sotilaallisen vallankaappauksen uhka oli todellinen ja pelon ilmapiiri kannusti ihmisiä vaikenemaan. ”35 vuotta on kuitenkin kulunut ja on aika asettaa päivänvaloon totuus Francon ajasta”, Moreno toteaa.

Morenon tavoin ajattelevat tuhannet espanjalaiset. Viime lauantaina yksin Madridissa Garzónin tueksi järjestettyihin mielenosoituksiin osallistui 100 000 ihmistä. Mielenosoituksia järjestettiin myös muualla Espanjassa, ja niissä vaadittiin avoimempaa suhtautumista Francon ajan terroriin. Useat ihmiset osallistuivat mielenosoituksiin diktatuurin aikana kadonneiden sukulaistensa valokuvia kantaen.

Äärioikeisto syytteen takana

Baltasar Garzón kertoo, että syy hänen vuonna 2008 aloittamiinsa tutkimuksiin on ennen kaikkea moraalinen: sodan aikana maassa katosi yli 100 000 ihmistä, joiden kohtalosta on näihin päiviin saakka vaiettu.

Edesvastuuseen yli 70 vuotta sitten tapahtuneista rikoksista on vaikea saattaa ketään, mutta tutkinta edesauttaisi joukkohautojen nimettömien tunnistamista, diktatuurin aikana kapinallisina tuomittujen nimien puhdistamista ja kansakunnan historiallisen muistin elvyttämistä.

Espanjan oikeisto ei yhdy näkemyksiin historiallisen muistin elvyttämisen tärkeydestä. Garzónin syytteen takana ovat äärioikeiston poliittiset järjestöt Manos Limpios ja Francon aikana maassa ainoana laillisena puolueena toiminut Falange. Niiden kannatus Espanjassa on vähäistä ja Falangen mielenosoitukseen lauantaina osallistui ainoastaan 100 ihmistä. Myös maltillisempi oikeisto pitää kuitenkin Garzónin aloittamia tutkimuksia turhina, vanhojen haavojen avaamisena. Konservatiivipuolueen puheenjohtaja Marino Rajoy tuomitsee korkeimman oikeuden päätäntävaltaa kyseenalaistaneet mielenosoitukset ”radikaaleina”.

Garzón tuntuu tasoittavan tietä, kun Espanja tarkastelee omaa menneisyyttään. Tien avasi José Luis Zapateron sosialistihallitus kolme vuotta sitten hyväksyessään niin kutsutun ”historiallisen muistin lain”, jonka ansiosta Espanjan katukuvasta on poistettu useita Francon ajan symboleita. Muutokset mielissä tapahtuvat kuitenkin hitaammin kuin katukuvassa. Vuosikymmeniä kestäneen hiljaisuuden rikkominen ei käy hetkessä.

Katso uutiskuvat aiheesta SK:n kuvaseinällä.

Sanni Saarinen, Madrid