Sisällissota vaihtui jengisotiin
Jengiväkivallan riivaama Keski-Amerikan pohjoisosa on saanut uuden kutsumanimen: Kuoleman kolmio. Sekasorron vuoksi yhä useampi jättää kotimaansa.
Siirtolaisten karavaani tuo Yhdysvaltoihin vaarallisia ”jengiläisiä”, julisti presidentti Donald Trump tviitissään lokakuussa.
Karavaanissa kulkevien hondurasilaisten, elsalvadorilaisten ja guatemalalaisten kertomus on toinen: he nimenomaan pakenevat jengejä ja niiden aiheuttamaa väkivaltaa.
Yhdysvaltoja kohti on lähtenyt useita karavaaneja, ja ensimmäiset ovat jo saapuneet Tijuanaan Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalle. Amnesty International arvioi, että 12. marraskuuta Meksikossa olisi ollut 8 000–10 000 karavaanien jäsentä.
Keski-Amerikan pohjoisosa on saanut 2000-luvulla uuden nimen: Kuoleman kolmio.
Alueella kuolee ihmisiä kiivaampaa tahtia kuin monilla sota-alueilla. Vuonna 2017 Keski-Amerikassa tehtiin 14 575 henkirikosta. Niistä yli 13 000 tapahtui Guatemalassa, Hondurasissa tai El Salvadorissa.
Tällä hetkellä väkivaltaisin valtioista on El Salvador, jossa vuonna 2017 henkirikoksiin menehtyi 3 954 ihmistä eli 60 ihmistä 100 000 henkilöä kohti.
Vielä muutama vuosi sitten kärkipaikkaa piti Honduras. Maassa tapettiin vuonna 2013 enemmän ihmisiä kuin missään muualla maailmassa: 90,4 ihmistä 100 000 henkilöä kohti. Suomessa vastaava luku oli 1,14 vuonna 2016.
Todelliset uhriluvut ovat vielä suuremmat, sillä kadonneiksi jääneet eivät päädy tilastoihin.
Väkivallan seurauksena yhä useampi jättää kotimaansa.
Lääkärit ilman rajoja -järjestö haastatteli Guatemalasta, El Salvadorista ja Hondurasista paenneita ihmisiä Meksikossa vuonna 2015.
Vastaajista yli 40 prosentilla oli perheenjäsen tai sukulainen, joka oli tapettu viimeisen kahden vuoden aikana. 31 prosenttia tunsi ainakin yhden kidnapatun ja 17 prosenttia ainakin yhden kadonneen ihmisen.
Vielä vuonna 2010 vain 12 prosenttia Yhdysvaltojen etelärajalla pidätetyistä siirtolaisista oli kotoisin Guatemalasta, Hondurasista tai El Salvadorista. Vuonna 2016 vastaava luku oli jo 42 prosenttia.
Kuoleman kolmiota pitää tiukasti hallussaan kaksi maailman vaarallisimpiin kuuluvaa rikollisjengiä: La Mara Salvatrucha ja Barrio 18. Niiden välinen valtataistelu selittää pitkälti henkirikos- ja maastamuuttotilastot.
Kumpikaan jengeistä ei ole alun perin peräisin Keski-Amerikasta. Molemmat saivat alkunsa Yhdysvalloissa, tarkemmin sanottuna Los Angelesissa.
Kylmän sodan aikana vuosina 1979–1992 El Salvadorissa riehui sisällissota. Vasemmistolaiset sissit yrittivät kaataa Yhdysvaltojen tukeman sotilasdiktatuurin.
Sissien tekemät sotarikokset kostettiin kansalle. Sotilasjohdon kuolemanpartiot tappoivat ja kiduttivat sissejä ja siviilejä. Guatemalaan ja Hondurasiin pakenevia ihmisiä joukkomurhattiin rajoilla. Osa sisseiltä vallatuista alueista puhdistettiin kokonaan asukkaista.
Suuri joukko sodan jalkoihin jääneitä ihmisiä pakeni Yhdysvaltoihin.
Elämä uudessa maassa ei ollut kaikille helppoa. Töitä ei löytynyt, syrjintää ja rasismia sen sijaan kyllä.
El Salvadorista tulleet nuoret joutuivat köyhissä lähiöissä vakiintuneempien vähemmistöryhmien hyökkäysten kohteeksi.
1980-luvulla elsalvadorilaiset siirtolaiset ratkaisivat asian perustamalla jengin: La Mara Salvatruchan, MS-13:n. Yhteisö suojeli omiaan muilta, tarjosi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja jonkinlaisen tarkoituksen elämälle.
Alusta asti oli selvää, että jengin päävihollinen olisi Barrio 18, tuttavallisemmin La 18. Tämä alun perin meksikolaisten siirtolaisten perustama jengi oli muodostunut samalle alueelle jo 1960-luvulla. Myöhemmin siihen oli liittynyt siirtolaisia monista eri maista.
Verivihollisten välillä ei käytännössä ole suuria eroavuuksia.
Molempien jäsenet ovat pääosin nuoria, köyhiä, usein orpoja tai perheiden vähälle huomiolle jättämiä poikia. Latinopojat omaksuivat maneereita pohjoisamerikkalaisesta jengikulttuurista.
He tatuoivat naamansa ja vartalonsa oman jenginsä symboleilla: MS-13 tai 18.
Jengiläiset tappelivat muita jengejä vastaan, merkitsivät omaa reviiriään graffiteilla ja tekivät huumausainerikoksia ja ryöstöjä.
Sisällissotien riepottelema alue tarjosi täydellisen kasvualustan rikollisjengeille.
Los Angelesin lähiöiden levottomuus karkasi käsistä keväällä 1992. Huhti- ja toukokuun vaihteen mellakoissa kuoli 63 ja loukkaantui lähes 2 400 ihmistä. Miljardin dollarin edestä omaisuutta tuhoutui.
Noin 12 000 ihmistä pidätettiin.
Mellakat tunnetaan ennen kaikkea afroamerikkalaisten protestina poliisien liiallista voimankäyttöä vastaan. Ne saivat alkunsa, kun oikeus totesi syyttömiksi neljä poliisia, jotka olivat edellisenä vuonna pahoinpidelleet Rodney King -nimisen miehen.
King oli musta, toisin kuin yksikään neljästä poliisista tai valamiehistön 12 jäsenestä.
Vähemmän tunnettu on Latinalaisesta Amerikasta tulleiden siirtolaisten osuus mellakoissa, vaikka niissä kuolleista kolmasosa ja pidätetyistä puolet oli latinoita.
Jälkipyykin aikana poliisi totesi, että suurimpia syyllisiä mellakoiden kaaokseen olivat paikalliset rikosjengit, kuten la Mara Salvatrucha ja Barrio 18.
Lakeja kiristettiin. Alaikäisiä jengiläisiä alettiin tuomita aikuisten säännöillä.
Vuonna 1994 Kaliforniassa tuli voimaan Three strikes -laki. Sen jälkeen kolmas tuomio merkitsi pitkää vankeutta riippumatta rikoksen vakavuudesta. Vankilassa jengien johtajat pääsivät kuitenkin verkostoitumaan ja teinipojista kouliintui ammattirikollisia.
Ratkaisua haettiin maahanmuuttolaeista. Niitä tiukennettiin ja suuri joukko siirtolaisia karkotettiin.
Vuosina 1996–2004 lähtöpassit sai 64 312 guatemalalaista, 106 826 houndurasilaista ja 87 031 elsalvadorilaista.
Keski-Amerikassa jengit järjestäytyivät heti uudelleen. Väkivalta syveni.
Sisällissotien riepottelema alue tarjosi täydellisen kasvualustan rikollisjengeille. Monilta valtioilta puuttui voimakas keskusjohto, eikä tarvittavia instituutioita rikollisten kurissa pitämiseksi ollut.
La Mara Salvatrucha ja Barrio 18 pääsivät vapaasti taistelemaan korttelien herruudesta.
Myös uusien jäsenien värvääminen oli helppoa. Sodat olivat jättäneet jälkeensä paljon nuoria miehiä, jotka eivät kuuluneet mihinkään tai kenellekään.
Jengi antoi heille veljiä, suojan ja tarkoituksen samaan tapaan kuin oli tarjonnut sitä aiemmin siirtolaisille Yhdysvalloissa.
La Mara Salvatruchan ohjenuora elämään kuuluu: ”Elän äidin vuoksi, kuolen jengin vuoksi”.
Sisällissota vaihtui nopeasti jengisotiin.
Esimerkiksi El Salvadorissa jengit ovat viime vuosina olleet vastuussa noin 65 prosentista kaikista maan henkirikoksista.
La Mara Salvatruchan ja Barrio 18:n taistelutantereita ovat erityisesti maiden pääkaupunkien sekä Hondurasin toiseksi suurimman kaupungin San Pedro Sulan lähiöt.
Vuosien varrella jengit ovat kuitenkin levittäytyneet myös kaupunkien ulkopuolelle. El Salvadorissa ne hallitsivat vuonna 2016 arviolta 90 prosenttia maan pinta-alasta.
Eniten jengien läsnäolosta kärsivät lähiöiden vähätuloiset asukkaat, jotka joutuvat sovittamaan elämänsä aluetaistelun asettamiin raameihin.
Jengien aluerajat eivät näy kartoissa, mutta ne määrittävät kuka on oikeutettu kävelemään missäkin. Jopa perheenjäsenen tai sukulaisen kuuluminen jengiin saattaa tehdä vastapuolen hallitseman alueen läpi kävelemisestä kohtalokasta.
Kuolleen omaisen muistoksi voi sytyttää kynttilän vain, jos asuu kulloinkin oikean jengin alueella.
Jopa päivämäärillä on väliä. Jokaisen kuun 13. päivänä MS-13 käy sotaretkellä vihollisjengin puolella. Kuun 18. päivänä La 18 kostaa viisi päivää aiemmin sattuneet murhat.
Vaikka yhteenotoissa kohtaavat lähinnä nuoret miehet, jengit ovat suuri uhka myös naisille, joita poikien on tapana pahoinpidellä ja raiskata.
Noin viidennes jengien jäsenistä on naisia. He ovat kuitenkin lähinnä vastuussa lapsista ja muista askareista.
Osa lähiöiden naisista haluaa jengiläisten vaimoiksi. Osalla ei ole valinnanvaraa. On perheitä, jotka ovat joutuneet muuttamaan maasta, kun jengin miehet ovat iskeneet silmänsä perheen tyttäreen.
Jengeissä ei ole perimmiltään kyse väkivallasta arvioi, Juan Martínez d’Aubuisson. Elsalvadorilainen antropologi on perehtynyt Keski-Amerikan jengeihin syvällisemmin kuin monikaan tiedeyhteisön jäsen.
Hän eli vuoden yhden la Mara Salvatruchan elsalvadorilaisen solun parissa.
Lopputuloksena oli kirja: Ver, oir, callar. Kirjan nimi, ”Nähdä, kuulla, pysyä hiljaa”, kuvaa sekä d’Aubuissonin että tavallisten kansalaisten ainoaa mahdollista toimintamallia jengien edessä.
Jengiin liittyminen on nuorelle, köyhälle elsalvadorilaiselle järkeenkäypä valinta, d’Aubuisson on kuvaillut espanjalaiselle El País-lehdelle.
Eivät nuoret valitse lääketieteen opintojen ja jengin välillä.
Kahdentoista tunnin työvuorot, joista saatu palkka ei riitä edes elintarvikkeisiin, on parasta, mitä elämällä on heille tarjottavana. Ja pojat tietävät sen.
Vain jengiin liittyminen ja muiden satuttaminen saa heidät tuntemaan elämänsä edes jonkin arvoiseksi, d’Aubuisson sanoo. He eivät ole pahoja, vaan historiallisen väkivallan uhreja ja lopputuloksia.
”Emme voi pyytää jengien pojilta myötätuntoa, koska kun he olivat lapsia ja heidän vanhempansa kuolivat, yhteiskunta ei suojellut heitä. Kun he ovat 16-vuotiaita ja tatuoituja pyydämme, että he alkaisivat hyviksi ihmisiksi. Ei heillä ole syitä tuntea myötätuntoa, jota eivät itse ole saanet.”
Jengit perustavat toimeentulonsa Keski-Amerikassa kaikenlaiseen rikolliseen, kuten kiristykseen, palkkamurhiin, ja ihmiskauppaan.
Kun Keski-Amerikan merkitys huumekaupan läpikulkualueena on kasvanut 2000-luvun aikana, jengit ovat löytäneet yhteistyökumppaneita myös Meksikon huumekartelleista.
Meksikon huumekartellien väkivalta on paljon järjestelmällisempää kuin Keski-Amerikan jengien.
Kartelleille väkivalta on vain väline huumekaupan avittamiseksi. Suurelta osin teinipojista koostuvilta jengeiltä laajemmat päämäärät pitkälti puuttuvat.
Jengiläiset ovat kuitenkin tehokkaita tappamisessa. Esimerkiksi yksi Meksikon merkittävimmistä kartelleista, Sinaloan kartelli onkin värvännyt La Mara Salvatruchan jäseniä palkkamurhaamaan kilpailijoitaan.
Jengien vahvistuminen on myös mahdollistanut niiden leviämisen maailmalle. La Mara Salvatruchan ja Barrio 18:n soluja on nykyään ympäri maailmaa aina Italiassa ja Espanjassa asti.
Euroopassa La Mara Salvatruchan pääkaupunki on Milano, jossa asuu runsaasti elsalvadorilaisia.
Jengien synnyinmaassa Yhdysvalloissa on oikeuslaitoksen arvion mukaan nykyisin noin 8 000–10 000 keskiamerikkalaisiin jengeihin kuuluvaa jäsentä 46 osavaltiossa.
Rauhaa ehti kestää 15 kuukautta. Sitten poliisi aloitti ajojahdin.
Valtiot ovat yrittäneet hillitä jengiväkivaltaa. Tulokset ovat yleensä jääneet lyhytaikaisiksi.
Viranomaiset eivät usein ole osanneet suhtautua nuorten poikien näköalattomuuteen. Uusien mahdollisuuksien luomisen sijasta on toimittu kuten Yhdysvalloissa, eli säädetty uusia lakeja, joiden nojalla jengien jäseniä on passitettu vankilaan.
El Salvadorissa jengit ja valtio pääsivät yhteisymmärrykseen aselevosta vuonna 2012.
Aluksi väkivalta väheni. Henkirikoksia tehtiin reilun kuuden miljoonan ihmisen valtiossa enää viisi päivässä.
Rauhaa ehti kestää 15 kuukautta. Sitten poliisi aloitti ajojahdin.
Poliisioperaatioissa teloitettiin jengiläisiä, ja tilanteet naamioitiin yhteenotoiksi.
MS-13 ja La 18 kokivat, että valtio oli pettänyt heidät.
Väkivalta kiihtyi. Vuonna 2015 El Salvadorissa tapettiin jo 30 ihmistä päivässä. Vihollisjengit saivat uuden, yhteisen vihollisen, valtion.
Vuonna 2017 Keski-Amerikan valtiot onnistuivat suitsemaan alueen väkivaltaisuutta.
Suurimman parannuksen teki Honduras, jossa tehtiin yli 26 prosenttia vähemmän henkirikoksia kuin vielä vuonna 2016.
Erityisen merkittävä muutos oli Hondurasin toiseksi isoimmassa kaupungissa San Pedro Sulassa.
Kaupunki on ollut tunnettu vaarallisuudestaan. 2010-luvun taitteessa San Pedro Sula totuttiin näkemään erilaisten henkirikostilastojen kärjessä.
Vuonna 2017 San Pedro Sula ei kuitenkaan enää kuulunut edes maailman 20 väkivaltaisimman kaupungin joukkoon. Jengiväkivallan vähentämiseen tähtäävä ohjelma näytti toimineen.
Silti siirtolaisten karavaani lähti lokakuussa kohti Yhdysvaltoja juuri San Pedro Sulasta.
Keski-Amerikka on yhä epävakaa: Suurin osa väestöstä kärsii köyhyydestä, eivätkä jengit ja niiden väliset jännitteet ole kadonneet.
Yksikin väärä siirto voi kääntää väkivallan jälleen kasvuun.
Trump on vastannut Keski-Amerikan tilanteeseen ilmoittamalla lopettavansa Guatemalan, Hondurasin ja El Salvadorin saamat avustukset, varustamalla Yhdysvaltain etelärajan sotilailla ja uhkailemalla yhä suuremmilla Keski-Amerikasta tulleiden siirtolaisten karkoituksilla.
Resepti, joka on omiaan lisäämään ja syventämään jengiväkivaltaa Keski-Amerikassa.
Muokattu 28.11.2018 kello 11.35. Lisätty jutun alkupuolelle arvio karavaaneihin osallistuneiden siirtolaisten määrästä Meksikossa.