Edes 75 % äänistä ei takaa pääsyä USA:n presidentiksi – syynä kummallinen vaalimatematiikka

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa eniten ääniä saanut ehdokas ei välttämättä voita. Laskimme, miten paljon vaalitulos voi pahimmillaan vinoutua.
Amerikka 26.10.2016 18:49
Arto Niemi
George Bush sai vuoden 2000 vaaleissa vähemmän ääniä kuin Al Gore, mutta tuli silti valituksi Yhdysvaltain presidentiksi. © GERALD HERBERT / AP / LEHTIKUVA

Yhdysvaltain presidentinvaalit järjestetään tiistaina 8. marraskuuta 2016. Vaalitapa on sama kuin aikaisemminkin, ja sen demokraattisuus herättää kiivastakin keskustelua.

Vaalitapaa kritisoitiin erityisesti vuoden 2000 presidentinvaalien yhteydessä, kun enemmän ääniä saanut ehdokas, demokraattisen puolueen Al Gore hävisi republikaanisen puolueen George W. Bushille.

George Bush pääsi presidentiksi vaa’ankieleksi muodostuneen Floridan osavaltion avulla.

Bush voitti vaalit lähes 20 miljoonan asukkaan Floridassa vain 537 äänen erolla Al Goreen ja sai täten taakseen kaikki Floridan osavaltion 25 valitsijamiehen äänet.

Floridan äänissä oli vuonna 2000 sekaannusta, kun suurehko määrä Goren äänistä mahdollisesti lipsahti epäselvän äänestyslomakkeen vuoksi vahingossa Pat Buchananille. Myös Buchanan itse julkisesti totesi saaneensa paljon ilmeisesti Gorelle tarkoitettuja ääniä.

 

USA:n presidentinvaalissa pienillä osavaltioilla on asukaslukuaan suurempi osuus valitsijamiehistä. Sillä halutaan turvata harvaan asuttujen alueiden edustus ja varmistaa, etteivät suuret jyrää pieniä valtavan väestön voimalla.

Tämä ei tosin ole vain USA:n erikoisuus. Euroopan unionissakin pienille maille on annettu asukaslukua suurempi osuus edustajanpaikoista.

USA:n presidentinvaalissa todellinen epädemokraattisuuden siemen on kuitenkin siinä, että kussakin osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas voittaa puolelleen osavaltion kaikki valitsijamiehet.

Kun ehdokas voittaa kansanvaalin 50,1 prosentilla kilpailijan 49,9 prosenttia vastaan, valitsijamiehet jaetaankin suhteessa 100 % – 0 %. Jos ehdokas siis voittaa Kaliforniassa yhden äänen erolla, hän saa taakseen osavaltion kaikki 55 valitsijamiestä, ja hävinnyt ehdokas jää kokonaan ilman valitsijamiehiä.

 

Tähän saakka vaalien lopputulos on kohtalaisen hyvin vastannut ehdokkaiden liittovaltionlaajuista kannatusta. Näin ei välttämättä aina ole.

Tämän vuoden vaalissa on viisi ehdokasta. Toisinaan valitsijamiehiä saavat muutkin kuin kaksi pääehdokasta, sillä varsinkin vahvan ”sivuehdokkaan” kotiosavaltion valitsijamiehet saattavat mennä tälle pienemmän kannatuksen ehdokkaalle.

On kuitenkin todennäköistä, että tällä kertaa kaikkien osavaltioiden valitsijamiesten äänet päätyvät jommallekummalle pääehdokkaista.

Etenkin kahden ehdokkaan tilanteessa vaalitavan erikoisuus saattaa aiheuttaa suuriakin vinoumia lopputulokseen. Siksi laskimme, miten vääristynyt vaalitulos saattaa kahden ehdokkaan tilanteessa pahimmillaan olla. Tarkoitus on ennen kaikkea havainnollistaa, miten valtavan epäsuhtainen vaalitulos USA:n vaalitavassa on mahdollinen – edes teoriassa.

 

Katsotaanpa siis.

Kustakin osavaltiosta valitaan valitsijamiehiä väkiluvun suhteessa, kuitenkin siten, että jokaisesta osavaltiosta sekä pääkaupunki Washingtonin vaalipiiristä valitaan vähintään kolme valitsijamiestä.

Näin esimerkiksi kaikkein pienin osavaltio Wyoming saa kolme valitsijamiestä 600 000 asukkaallaan, samoin Delaware 900 000 asukkaalla. Väkiluvultaan kymmenen kertaa Wyomingin kokoinen Missouri saa vain kymmenen valitsijamiestä eli vain vähän yli kolminkertaisen määrän.

Tämän vuoden vaalissa valitsijamiespaikkojen jako perustuu vuoden 2014 väestölaskennan tietoihin. Pääkaupungin hallintoalue mukaan luettuna vaalissa on 51 osavaltiota.

Näistä 41:n pienimmän valitsijamiesten yhteismäärä on 282, kun 10 suurinta osavaltiota saa yhteensä 256 valitsijamiestä.

Toisin sanoen ehdokas tulee valituksi presidentiksi, jos hän voittaa kaikki nuo pienimmät osavaltiot ääniosuuksin 50,1 % vastaan 49,9 %. Vaikka näissä osavaltioissa niukan tappion kokenut ehdokas voittaisi suuret osavaltiot 100 % – 0 %, hänestä ei tulisi presidenttiä.

 

Neljänkymmenenyhden pienimmän osavaltion kaikkien valitsijamiesten saamiseen riittää siis 50,1 prosenttia äänistä. Näissä osavaltioissa asuu 146,1 miljoonaa ihmistä. Väkiluvusta laskettuna (rekisteröityneiden äänestäjien määrä ei ole vielä tiedossa) tämä tarkoittaisi 73,2 miljoonaa ihmistä.

Tulevan presidentin ei siis tarvitsisi saada suurista osavaltioista ainuttakaan ääntä. Suurimmissa 10 osavaltiossa asuu 175,6 miljoonaa ihmistä, jotka voisivat kaikki äänestää häviävää ehdokasta.  Lisäksi tuo häviävä ehdokas voisi vielä päälle saada 49,9 prosenttia pienten osavaltioiden äänistä eli teoreettisessa maksimissa 72,9 miljoonaa ääntä.

Suurten valtioiden koko väestö ja vain hieman alle puolet pienten valtioiden asukkaista tarkoittaa yhteensä 248,5 miljoonaa Yhdysvaltain kansalaista.

Hienoisella enemmistöllä pienet valtiot voittanut saisi siis taakseen vain 73,2 miljoonaa asukasta mutta veisi kuitenkin voiton 22,8 prosentin kannatusosuudellaan. Vastaavasti 77,2 prosenttia kaikista äänistä saanut häviäisi. Vaikka laskennassa käytettäisiin uusimpia, vuoden 2015 väestönlaskennan tarkkoja asukasmääriä, olisi vaadittava osuus siltikin yli 77 prosenttia.

 

Tämä on siis tietenkin teoreettinen ääritilanne, mutta kuvastaa sitä, miten vinon tuloksen USA:n vaalijärjestelmä voi aiheuttaa.

Tämän laskelman mukainen tilanne ei tietenkään koskaan toteudu. Mutta sen sijaan on hyvin mahdollista, että joissain vaaleissa toinen ehdokas voittaa osavaltioita 60–70 prosentin kannatuksella ja häviää toisia osavaltioita 45–49 prosentin kannatuksella. Tällöinkin voidaan päätyä varsin suhteettomaan lopputulokseen ja vaalivoittajaan.

 


Valitsijamiesten määrä ja asukasluku osavaltioittain

Perustuu vuoden 2014 väestölaskentaan.
Luvut ovat väkilukuja, eivät äänioikeutettujen määriä.

 

Koko Osavaltio Valitsijamiehiä Väkiluku (milj.)
1. Kalifornia 55 38,8
2. Texas 38 30,0
3. Florida 29 19,9
4. New York 29 19,7
5. Illinois 20 12,9
6. Pennsylvania 20 12,8
7. Ohio 18 11,6
8. Georgia 16 10,1
9. Michigan 16 9,9
10. Pohjois-Carolina 15 9,9
11. New Jersey 14 8,9
12. Virginia 13 8,3
13. Washington 12 7,1
14. Massachusetts 11 6,7
15. Arizona 11 6,7
16. Indiana 11 6,6
17. Tennessee 11 6,5
18. Missouri 10 6,1
19. Maryland 10 6,0
20. Wisconsin 10 5,8
21. Minnesota 10 5,5
22. Colorado 9 5,4
23. Alabama 9 4,8
24. Etelä-Carolina 9 4,8
25. Louisiana 8 4,6
26. Kentucky 8 4,4
27. Oregon 7 4,0
28. Oklahoma 7 3,9
29. Connecticut 7 3,6
30. Iowa 6 3,1
31. Mississippi 6 3,0
32. Arkansas 6 3,0
33. Utah 6 2,9
34. Kansas 6 2,9
35. Nevada 6 2,8
36. New Mexico 5 2,1
37. Nebraska 5 1,9
38. Länsi-Virginia 5 1,9
39. Idaho 4 1,6
40. Havaiji 4 1,4
41. Maine 4 1,3
42. New Hamshire 4 1,3
43. Rhode Island 4 1,1
44. Montana 3 1,0
45. Delaware 3 0,9
46. Etelä-Dakota 3 0,9
47. Pohjois-Dakota 3 0,7
48. Alaska 3 0,7
49. Washington D.C. 3 0,7
50. Vermont 3 0,6
51. Wyoming 3 0,6
Yhteensä 538 322 miljoonaa

 

Artikkeli on julkaistu 26.10.2016 klo 18.49 ja sitä on korjattu 27.10.2016 klo 12.27: Suurimpien osavaltioiden valitsijamiesten määrä oli alkujaan laskettu väärin, joten voittoon tarvitaan 41:n pienimmän osavaltion valitsijamiehet, ei 40:n, kuten alkuperäisessä laskelmassa. Tämä muuttaa häviäjän teoreettisen maksimikannatuksen alkuperäisen uutisen 78,6 prosentista 77,2 prosenttiin.