Barack Obama ja viimeinen vuosi presidenttinä – auttaa mieluummin yksinhuoltajaäitiä kuin tuhoaa Isisin
Rauhannobelistilta odotetaan vielä monenlaisia urotekoja.
Valkoiseen talon tenniskenttä remontoitiin, kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Nyt kentällä voi pelata myös koripalloa.
Lajia rakastava presidentti on sanonut, että hän keskittyy toisella presidenttikaudellaan hyökkäyspelin sijasta puolustamiseen ja että myös presidentille pitää sallia epäonnistumiset – eihän Michael Jordankaan tee joka kerta koria.
Myös arvioidessaan terroristiryhmä Isisin vaarallisuutta Obama käytti koripallovertausta Osama bin Ladenin johtama al-Qaida oli kunnollinen ammattilaisjoukkue, mutta Isis on vähän kuin yliopistotason peliporukka, vieläpä koottu vaihtopenkkiläisistä, Obama sanoi New Yorkerin haastattelussa.
Puolitoista vuotta sen jälkeen vaihtopenkkiläiset tappoivat Pariisissa 130 ihmistä.
Nyt Isis on Obaman puheessa ”koko maailmaa uhkaava vitsaus” ja ”pahan kasvot”.
Pariisin iskujen jälkeen Obama vakuutti G20-kokouksessa Turkissa, että terroristeja vastustetaan yhtenäisenä rintamana, mutta sanoi heti perään:
”En ryhdy mihinkään vain saadakseni Yhdysvallat näyttämään voimakkaalta, tai näyttääkseni itse voimakkaalta.”
Obama on yhtä vastahakoinen kuin tähänkin asti lähettämään amerikkalaisia sotilaita Lähi-itään, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi vieraileva tutkija Michael Haltzel.
Pariisin jälkeen on kuultu vaatimuksia, että Obama marssittaisi joukko-osastot tuhoamaan Isisin.
”Pidän hyvin epätodennäköisenä, että hän tekisi niin. Isis ei ole Yhdysvalloille eksistentiaalinen uhka”, Haltzel sanoo.
”Tähänkin asti amerikkalaiset ovat tehneet 90 prosenttia ilmaiskuista Isisiä vastaan. Obama haluaa, että eurooppalaiset ja esimerkiksi saudit ottavat enemmän vastuuta.”
Kuten Obaman ulkoministeri Hillary Clinton sanoi Pariisin iskujen jälkeen:
”Tämä ei ole amerikkalaisten sota.”
Yhdysvalloissa on runsaasti kokemusta siitä, miten muiden konflikteista on tullut amerikkalaisten epäonnistuneita sotia.
Maailman suurin armeija voi kyllä syrjäyttää epämieluisat hirmuhallitsijat – viimeksi häädettiin Saddam Hussein Irakin johdosta.
Mutta siitä, että vallasta syöstyjen hallitusten tilalle olisi tullut jotain parempaa, on vähemmän esimerkkejä.
Saddamin jälkeen Irakissa nousi valtaan šiiapääministeri Nuri al-Maliki, joka kääntyi Irakin sunneja vastaan heti, kun amerikkalaiset olivat vetäytyneet maasta.
Johtavia sunnipoliitikkoja savustettiin viroistaan ja mielenosoitukset tukahdutettiin väkivaltaisesti.
Olosuhteet sunnien asianajajana esiintyvän terroristiryhmän nousulle olivat otolliset.
George W. Bushin aloittama sota ”kaiken pahuuden nujertamiseksi” on yksi syy sille, että Isis on nyt ”pahan kasvot”.
Siksi Obama on halunnut toimia päinvastoin kuin Bush.
Hän on kiteyttänyt ulkopoliittisen doktriiniinsa sanoihin don’t do stupid shit.
Tyhmyyksien kategoriaan kuuluu hänen mielestään sotilaallinen voimankäyttö.
Yhdysvaltain entinen apulaisulkoministeri, washingtonilaisen Brookings-instituutin johtaja Strobe Talbott muistuttaa, että juuri siksi Obama oli valintansa aikaan niin suosittu Euroopassa.
”Obama haluaa viedä amerikkalaista johtajuutta suuntaan, joka perustuu diplomatiaan ja kansainväliseen yhteistyöhön. Hän on ollut valmis tarjoamaan vihollisillekin nyrkin sijaan avointa kättä”, Talbott sanoo.
”Ongelma on siinä, että Isisiä vastaan toimii vain voima.”
Siksi terroristiryhmä on Obamalle kiusallinen riesa.
Vastustajat ovat syyttäneet presidenttiä pehmoilusta ja vaatineet kovempia otteita etenkin sen jälkeen, kun joulukuun alussa kaksi ammuskelijaa surmasti 14 ihmistä San Bernardinossa. Se oli pahin ääri-islamilaisten isku Yhdysvaltain maaperällä sitten syyskuun yhdennentoista.
Republikaanien presidenttiehdokkuudesta kisaavan Jeb Bushin mielestä hyökkääjät ovat julistaneet sodan Yhdysvaltoja vastaan ja Yhdysvaltojen täytyy julistaa sota heitä vastaan.
Aiemmin G20-kokouksessa CNN:n toimittaja kysyi Obamalta: ”Iso kysymys on se – jos sallit kielenkäytön – miksi emme vain tuhoa näitä paskiaisia.”
Presidentti totesi vastanneensa samaan kysymykseen jo kolmesti. Amerikkalaisjoukot voisivat kyllä tuhota Isisin, mutta riesa pysyisi poissa vain niin kauan kuin sotilaat päivystäisivät Lähi-idässä.
Siksi ryhmän tuhoaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.
Obamalla itsellään on reilu vuosi aikaa presidenttinä.
Hänen paikalleen haluavat ehdokkaat poseeraavat jo valokuvissa vauvojen kanssa ja kiertävät tärkeitä osavaltioita pakettiautokaravaaneissa.
Lehtikirjoituksissa historian professorit arvioivat, millaisena presidenttinä Obama jää historiaan.
Vaikka Isis on Euroopan ykköshuolenaihe, se tuskin on Obaman to do -listan kärjessä hänen loppukaudellaan.
Siitä, mikä on, kertoo presidentille osoitettu kirje. Yksinhuoltajaäiti lähestyi Obamaa kirjoittamalla: Tarvitsen apua. Ajatus siitä, että joudun tyttäreni kanssa kadulle, on kauhea. Pelkään että niin tapahtuu, ellemme pian saa apua.
Presidentti halusi kopioida kirjeen esikunnalleen. Saatesanoiksi kirjoitettiin: Tämä on se tyyppi, jolle me työskentelemme.
Obama on sanonut New Yorker -lehdelle arvioivansa onnistumistaan presidenttinä sen perusteella, onko hän pystynyt helpottamaan ihmisten nousua keskiluokkaan.
Vielä alkuvuodesta näytti siltä, että loppukauden onnistumisiksi jäisivät Twitter-tilin avaaminen ja liittyminen Facebookiin.
Toki Obama teki ennätyksen keräämällä tunnissa miljoona Twitter-seuraajaa, ja heinäkuussa Obama lauloi kirkkoampumisen uhrien muistotilaisuudessa Amazing Gracen niin hyvin, että versio päätyi Coldplayn uusimmalle levylle.
Mutta Yhdysvaltain presidentiltä ja rauhannobelistilta odotetaan muunkinlaisia urotekoja.
Sellaisiin yltäminen vaikeutui, kun republikaanit saivat viime vuoden vaaleissa enemmistön edustajainhuoneen lisäksi senaattiin.
Demokraattien tappion jälkeen Obama kuitenkin muistutti puheessaan, että hänellä on edelleen kaksi tärkeää työkalua käytössään. Ne ovat kynä ja puhelin, eikä hän epäröi käyttää niitä.
Vastoin odotuksia presidentti on saanut näillä työkaluilla aikaan huomattavia saavutuksia.
Hän palautti diplomaattisuhteet Kuubaan viidenkymmenen vuoden välirikon jälkeen.
Kesäkuun lopussa Obaman onnistui liittoutua republikaanien kanssa niin, että hän sai senaatilta valtuudet neuvotella vapaakauppasopimuksen Tyynenmeren alueen ja Euroopan kanssa.
Heinäkuussa syntyi sopimus arkkivihollisen kanssa: Iranin talouspakotteita höllennettiin vastineeksi siitä, että maa ei kehitä ydinasetta.
Brookings-instituutin Strobe Talbott pitää sopimusta suurena voittona Obamalle.
”Iran olisi voinut todennäköisesti kehittää ydinaseen erittäin nopeasti. Sopimus poistaa välittömän kriisin vaaran tilanteessa, jossa ei todellakaan kaivata sotaa Iranin kanssa”, Talbott sanoo.
Kesäkuussa Valkoisessa talossa riemuittiin korkeimman oikeuden päätöksestä. Se ei tietysti ollut Obaman ansiota, mutta voitto mikä voitto: tuomarit estivät republikaanien yrityksen kaataa paikallinen sote-uudistus.
Obamacare, joka tarjoaa köyhille sairausvakuutuksia valtion tuella, on koko ajan suositumpi. Siksi edes republikaanikaani, jos sellainen Valkoiseen taloon seuraavaksi muuttaa, ei välttämättä uskaltaisi kumota sitä. Sen sijaan republikaanit ovat yrittäneet osoittaa Obamacaren laittomaksi vetoamalla epäselvästi kirjoitettuun lainkohtaan.
Korkeimman oikeuden päätöksellä uudistus voi jäädä voimaan, pilkkuvirheistä huolimatta.
Talbott uskoo, että Obama keskittyy loppukaudellaan uudistuksen viilailuun.
”Hän haluaa jättää uudistuksen seuraajalleen mahdollisimman hyvässä kunnossa.”
Toinen loppukauden kärkihanke on todennäköisesti taistelu ilmastonmuutosta vastaan.
”Se, että Obama ei ole saanut tehtyä kansallista lainsäädäntöä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on ollut hänelle turhauttavaa. Mutta Obama on onnistunut hyödyntämään presidentin toimeenpanovaltaa tehokkaasti, esimerkiksi torppaamalla öljyputki Keystone XL:n”, Talbott sanoo.
Estämällä Kanadasta Yhdysvaltoihin suunnitellun putken rakentamisen Obama halusi näyttää, että Yhdysvalloissa ollaan tosissaan vähentämässä päästöjä. Hänen edeltäjänsä kauhistutti eurooppalaisia irtautumalla Kioton ilmastosopimuksesta.
Obaman tarkoitus on osoittaa, että ilmaston lämpenemistä vastaan taisteleminen on sota, joka on myös amerikkalaisten.
Avauspuheessaan Pariisin ilmastokokouksessa marraskuun lopussa Obama sanoi, että yhteistyö planeetan suojelemiseksi on paras tapa vastustaa terroristeja.
Kun Obama poistuu Valkoisesta talosta 20. tammikuuta vuonna 2017, hän lähtee rannalle.
Presidentti kuvaili tulevaisuudensuunnitelmiaan verkkomedia Tumblrin haastattelussa näin:
”Minulla ei ole kymmenen vuoden päähän ulottuvaa urasuunnitelmaa. Mutta tiedän, mitä teen, kun seuraajani on vannonut virkavalansa. Olen jossain päin maailmaa rannalla ja juon kookospähkinästä.”
Se, ettei Obamalla olisi rantalomaa kummempia tulevaisuudensuunnitelmia, ei tietenkään pidä paikkaansa.
Suunnittelu alkoi heti, kun hänet oli valittu toiselle kaudelle.
Käynnissä on rahankeruu, jolla on varmistetaan Obaman työn jatkuminen sitten, kun hän palaa rantalomalta.
Tavoitteena on koota vähintään 800 miljoonan dollarin lahjoituspotti. Varoilla rakennetaan Chicagon yliopiston yhteyteen Obaman nimeä kantava kirjasto, jonne kootaan presidentin arkistot ja valtionpäämiehiltä saatuja lahjoja, kuten Qatarin suurlähettilään antama haukkapatsas ja Vladimir Putinin lahjoittama espressokuppisetti.
Rahoilla pyöritetään myös Obaman nimikkosäätiötä, jonka missioksi on kirjattu ”ihmisten kannustaminen tarttumaan suuriin haasteisiin ja heidän saamisensa uskomaan, että haasteet voidaan voittaa yhdessä”.
Mitä ikinä se tarkoittaakaan, Strobe Talbott uskoo, että Obamasta tulee hyvin aktiivinen ex-presidentti.
”Rooli on varmaan samantyyppinen kuin millaisen Bill Clinton otti kautensa jälkeen.”
Sekä Clinton että hänen varapresidenttinsä Al Gore ovat Valkoisesta talosta lähdettyään saarnanneet etenkin ilmastonmuutoksesta.
Ulkopoliittisen instituutin Michael Haltzel sanoo, että se saattaa hyvin olla yksi Obamankin tulevista teemoista.
”Obama on nuori, hyväkuntoinen ja hänessä on vähän aktivistin vikaa. Vaikuttaisi siltä, että hän on hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta”, Haltzel sanoo.
Ainakin Obaman kannattaa kirjoittaa muistelmat: kustannustoimittajien arvioiden mukaan niistä maksettaisiin noin 20 miljoonaa – enemmän kuin mistään tietokirjasta aikaisemmin.
On jopa huhuttu, että presidentti palaisi vanhaan työhönsä perustuslakiprofessoriksi.
Tai sitten Obama toteuttaa unelmansa.
Hän on aina halunnut omistaa koripallojoukkueen.
Juttua varten on haastateltu myös Suomen entistä Washingtonin-suurlähettilästä Jaakko Iloniemeä, lähetystösihteeri Turo Mattilaa Suomen pysyvästä EU-edustustosta ja professori Katri Siebergiä Tampereen yliopistosta.