Kiinan koronaloikka
Taiwan, Hongkong, uiguurit. Supervalta hyödyntää röyhkeästi sitä, että se tukahdutti epidemian kilpailijoitaan aiemmin.
Kiinassa on lokakuun alussa vietetty koronavuoden 2020 toistaiseksi suurinta matkailutapahtumaa maailmassa.
Maan kansallispäivänä 1. lokakuuta alkanut ja keskisyksyn juhlaan yhdistetty Kultainen viikko on kahdeksan päivän perinteinen lomaputki. Se vei nyt noin 550 miljoonaa kiinalaista eri puolille kotimaataan kuluttamaan säästöjään, jotka jäivät viime kevään ja kesän aikana käyttämättä koronaepidemian tukahduttamiseksi asetettujen ankarien liikkumisrajoitusten takia.
Satojen suosituimpien matkailukohteiden hotellit oli myyty täyteen, samoin junat ja bussit, valtiolliset tiedotusvälineet kuvailivat lomanviettoa.
Kultainen viikko on tänä vuonna ollut korostetusti presidentti Xi Jinpingin johtaman hallinnon ohjailema näytös.
Sen päätarkoitus on ollut alleviivata, että Kiina on kukistanut vajaa vuosi sitten maaperältään käynnistyneen koronavirusepidemian, joka keväällä 2020 levisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi.
Covid-19-tautia aiheuttava koronavirus sairastutti ensimmäisen tunnetun potilaansa 1. joulukuuta 2019 Kiinan kaakkoisosissa sijaitsevan Hubein maakunnan pääkaupungissa Wuhanissa.
Parin seuraavan kuukauden aikana ylivoimainen valtaosa tautiin sairastuneista oli kiinalaisia ja koronaepidemian ennustettiin kasvavan Pekingin hallinnon suurimmaksi poliittiseksi päänvaivaksi sitten 1980-luvun lopun opiskelijamielenosoitusten.
Kiinan keskusjohto Xitä myöten joutui paikallisilla sosiaalisen median keskustelupalstoilla harvinaisen armottoman kotimaisen arvostelun kohteeksi. Kansalaiset syyttivät viranomaisia salailusta taudin leviämisen kannalta kriittisinä alkuviikkoina.
Takeltelevan alun jälkeen Kiina kuitenkin tukahdutti epidemian jyrkin pakkokeinoin. Sen talous ja yhteiskunta saattavat jäädä maailmanlaajuisen kriisin pienimpien kärsijöiden joukkoon.
Päävastustajaansa Yhdysvaltoihin ja presidentti Donald Trumpiin verrattuina Kiinan yksinvaltaisen hallinnon koronatoimet näyttäytyvät kansalaisten silmissä menestystarinana.
Kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n 5. lokakuuta julkaistun tilaston mukaan Kiinassa oli viimeisimmän viikon aikana havaittu 155 koronatartuntaa. Suomessa tartuntoja oli viikossa 667 ja Yhdysvalloissa yli 296 000.
Yhdysvallat ajelehtiikin kaoottisessa presidentinvaalikampanjassa sekä Trumpin koronapolitiikan laiminlyöntien ja vähättelyn pitkittämässä vaikeassa tautikierteessä. ”Kiina-virusta” pandemiasta syyttänyt Trump itse kamppailee oman 2. lokakuuta vahvistetun covid-19-tartuntansa seurausten kanssa.
Useimmat muutkin Kiinan kilpailijamaat joutuvat vielä pitkään keskittymään yksinomaan koronakriisin hoitoon. Ne eivät ehdi tai voi reagoida tapaan, jolla Xin hallinto järjestelmällisesti hyödyntää tilannetta.
Pandemia on yllättäen luonut asetelman, jossa Xin johtama Kiina voi toimia entistä vapaammin kuten parhaaksi näkee, kansainvälisestä arvostelusta piittaamatta.
Jos lokakuun jälkipuoliskolla vahvistuu, että Kultaisen viikon valtava matkailijajoukko ei ole luonut uusia vakavia tautipesäkkeitä tai massatartuntoja, mikään ei estä Xitä kiihdyttämästä vauhtia kohti suurta päämääräänsä: Kiinan nousua todelliseksi supervallaksi hänen ohjaksissaan.
Presidentti ei ole salaillut, että Kiina aikoo jo ensi vuosikymmenellä ohittaa Yhdysvallat maailman mahtavimpana talousvaltana ja vaikutusvaltaisimpana kansainvälisen politiikan tekijänä.
Xin valtakaudella Kiinan aiemmin vähäeleinen taustavaikuttaminen on vaihtunut aggressiiviseksi eduntavoitteluksi ja oman voiman hyödyntämiseksi, jossa ei avointa vastakkainasettelua kaihdeta.
Yhdysvaltain lisäksi Kiina on viime aikoina vääntänyt kättä ainakin Australian, Japanin, Kanadan, Britannian ja Taiwanin kanssa. Intian kanssa sillä oli hiljattain yhteenotto Kashmirissa.
Kiina myös hyödyntää talousmahtiaan ostamalla ulkomaiden tukea suurlainoilla, kehitysapuprojekteilla ja lahjarahalla.
Johtava kiinalainen toisinajattelija, taiteilija ja elokuvatuottaja Ai Weiwei arvioikin, että Kiinan vaikutusvallan kasvua ei enää voida pysäyttää.
”Lännen olisi pitänyt huolestua Kiinasta vuosikymmeniä sitten. Nyt se on jo liian myöhäistä. Länsi on jo sitonut taloutensa niin vahvasti Kiinan kasvuun, että se vahingoittaa itseään vakavasti, jos yrittää haitata Kiinan tavoitteita. Se taas tekee Kiinasta hyvin röyhkeän”, Ai toteaa Britannian yleisradioyhtiön BBC:n tuoreessa haastattelussa.
Keväällä 2013 presidentiksi nousseella Xillä on vapaat kädet edistää tavoitteitaan. Hänen valta-asemansa on jo kiistattomampi kuin kenenkään Kiinassa sitten kommunistisen valtion perustajan Mao Zedongin.
Harva Kiinan ulkopuolella on esimerkiksi kuullut nimeä Li Keqiang. Hän on Xin valtaantulosta lähtien ollut lähes puolentoista miljardin asukkaan valtion pääministeri. Edes Mao ei voinut toimia yhtä yksinvaltaisesti kuin Xi nyt, pääministeri Zhou Enlai toimi näkyvästi hänen työparinaan.
Xin tavoitteet kirjattiin jo vuonna 2017 virallisesti kommunistisen puolueen peruskirjaan Maon ja Kiinan talouskasvun käynnistäneen Deng Xiaopingin oppien rinnalle.
Kiina suoritti Maon kaudella valtavia ihmis- ja yhteiskuntakokeiluja. Niitä tehdään myös Xin kaudella. Hän ei kuitenkaan edistä kulttuurivallankumousta vaan hyvinvointivallankumousta.
Xi on menestyjien Mao, joka on valtakaudellaan vahvistanut satojen miljoonien vaurastuvien kiinalaisten joukkoliikettä. Sen perimmäinen yhtälö on rajoittaa kommunistipuolueen valtaa uhkaavia kansalaisoikeuksia. Rajoitukset se oikeuttaa vetoamalla kansalaisten kasvavaan hyvinvointiin.
Xi on ottanut oppia presidentti Vladimir Putinin ja Venäjän oligarkkien jännittyneestä rinnakkaiselosta. Kukaan Kiinan uusista raharuhtinaista ei saa yltää niin mahtavaksi, että voisi muodostaa uhan puolueelle tai presidentille.
Liian omavaltaisiksi yltyneiltä mahdintavoittelijoilta katkaistaan siivet armottomasti. Samalla saadaan kansan oikeustajuun vetoavia esimerkkejä ”korruptoituneiden riistäjien” rankaisemisesta.
Kommunistijohtoinen valtiokapitalismi eli ”sosialismi kiinalaisilla erityispiirteillä” on vajaassa 40 vuodessa nostanut Kiinan maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi. Samalla vahvasta talouskasvusta on muodostunut kommunistisen puolueen elinehto. Se joutuu ostamaan hyväksyntää saneluvallalleen sillä, että kansalaisten enemmistö nauttii ennenäkemättömästä elintasosta.
Xi työtovereineen seurasi, miten Neuvostoliitto hajosi pikavauhtia 1989–1991. Supervallan talous romahti, ja hallinnolta puuttui lähes kokonaan kansalaisten tuki.
Kiinan hallinto ei tiedä, millainen kannatus sillä todellisuudessa on, koska poliitikkojen suosiota ei mitata vapailla vaaleilla. Siksi varmin tapa turvata yhteiskuntarauha on antaa kiinalaisille jatkuvasti kouriintuntuvia takeita, että heidän hyvinvointinsa kasvaa.
Kiinan talouskasvu on viime vuosina selvästi hidastunut aiemmista huippuluvuista. Virallisten lukujen mukaan kansantuote kasvoi silti edelleen kuuden prosentin vuosivauhtia ennen koronaepidemian alkua.
Covid-19 nakersi vuoden 2020 ensi neljänneksellä maan kasvuluvut miinusmerkkisiksi ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Kiinan tilastokeskus alkoi julkaista neljännesvuosikatsauksia vuonna 1992. Talous taantui peräti 6,8 prosenttia.
Toisella vuosineljänneksellä palattiin 3,2 prosentin kasvuun. Ennakkotiedot kolmannelta neljännekseltä kertovat, että kasvu kiihtyy, koska kansalaiset ovat taas alkaneet kuluttaa.
Kiina on maailman ainoa keskeinen talousmahti, jonka kansantuote kasvaa tänä vuonna, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi. Vaikka IMF:n Kiinalle ennustama vuosikasvu on vain prosentin luokkaa, se jättää hallinnolle runsaasti liikkumatilaa.
Xi on käyttänyt koronarajoituksia keskushallintoa kyseenalaistavien demokratia- ja itsehallintoliikkeiden tukahduttamiseen.
Polttopisteessä on muslimienemmistöinen Xinjiangin maakunta, jossa Xin hallintoa syytetään yli miljoonan uiguurimuslimin sulkemisesta vankileireille, naisten pakkosteriloinneista sekä kulttuurin ja uskonnon harjoittamisen rajoittamisesta.
Kiina on kolmen viime vuoden aikana tuhonnut Xinjiangissa tuhansia moskeijoita. Niitä on nyt vähemmän kuin koskaan sitten Maon vuonna 1966 käynnistämän kulttuurivallankumouksen, arvioi australialaisen ASPI-instituutin satelliittikuviin ja karttavertailuihin perustuva tutkimus.
Satelliittikuvat osoittavat Kiinan myös jatkavan vankileirien rakentamista Xinjiangissa.
Kiina kiisti pitkään leirien olemassaolon mutta väittää nykyään niiden olevan koulutus- ja uudelleenkasvatusleirejä. Se kutsuu toimiaan ”takapajuisen ajattelun kitkemiseksi yhteiskunnasta.” Xi itse puolusti syyskuun lopulla leirejä ”täysin oikeutetuiksi”.
”Koulutus luo heille oikean näkökulman maahamme, sen historiaan ja omaan kansallisuuteensa.”
Ulkomaailma ei keskellä koronaa ehdi puuttua Kiinan toimintaan.
Kiina laskee, ettei ulkomaailmalla juuri nyt ole mahdollisuuksia vaikuttaa sen toimintaan. Maa on viime aikoina piitannut hyvin vähän kansainvälisestä arvostelusta, joka kohdistuu sen tapaan murtaa asteittain Hongkongin itsehallintoa ja kansalaisvapauksia tai painostaa ”kapinallista maakuntaa” Taiwania.
Hongkongille taattiin 50 vuodeksi laaja itsehallinto, kun Britannia luovutti entisen kruununsiirtomaansa takaisin Kiinalle vuonna 1997. Kiinan kesällä käyttöön ottamat turvallisuuslait tekevät kuitenkin rangaistaviksi kaiken, minkä Peking haluaa tulkita maanpetokseksi, terrorismiksi tai salaliitoksi ulkovaltojen kanssa – esimerkiksi mielenosoitukset demokratian puolesta.
Taiwan on toiminut itsenäisen valtion tavoin siitä lähtien kun kansallista Kiinaa hallinneen Kuomintang-puolueen johto ja armeija vuonna 1949 pakenivat saarelle hävittyään valtataistelun kommunisteille.
Kiina tuli pitkään nipin napin toimeen Kuomintang-hallinnon kanssa, koska myös sen perusoppi oli, että Taiwan ei ole itsenäinen valtio vaan osa Kiinaa. Jännitteet ovat kärjistyneet kun Taiwanin presidentiksi valittiin saaren virallista itsenäistymistä kannattava Tsai Ing-wen vuonna 2016.
Tsai valittiin tammikuussa ylivoimaisesti jatkokaudelle. Kiina tehostaakin nyt armeijansa valmiutta estää Taiwanin itsenäistyminen ja vallata saari maihinnousulla, toteaa Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon vuosikatsauksessaan kongressille.
Taiwanin puolustusministeriö ilmoitti 24. syyskuuta, että Kiinan sotilaskoneet olivat loukanneet Taiwanin ilmatilaa 46 kertaa vain yhdeksän päivän aikana.