Pohjois-Korean olympiavoitto

Piti tulla ydinsota, tulikin yhteinen olympiajääkiekkojoukkue. Mitä ihmettä Pohjois-Korea oikein suunnittelee?

Olympiatuli matkalla kisapaikalle Koreoita erottavan demilitarisoidun vyöhykkeen rajalla.
Olympiatuli matkalla kisapaikalle Koreoita erottavan demilitarisoidun vyöhykkeen rajalla. © JUNG YEON-JE / AFP / LK

Maantie Pohjois-Korean puolelta kohti rajaa kulkee pelto- ja kukkulamaiseman halki.

Bussin ikkunasta näkyy ikivanhoja traktoreita ja peltoa kuokkivia maatyöläisiä. Pian ollaan muinaisen Korean valtakeskuksessa Kaesongissa. Siellä sijaitsee Koreoiden ainoa yhteinen taloushanke, yrityskeskus, jossa Pohjois-Korean hallinnon myymä halpatyövoima valmistaa tuotteita yli sadalle eteläkorealaisyritykselle.

Kaesongin jälkeen ollaan rajalla. Demilitarisoitu vyöhyke on jakanut niemimaan kahtia siitä lähtien kun Korean sodan taistelut vuonna 1953 taukosivat.

Aselepoa on jatkunut pian 65 vuotta, virallisesti Koreat ovat yhä sodassa. Aselepolinjan molemmin puolin kyräilee maailman raskaimmin aseistettu raja-armeija.

Kim-rintanappiset pohjoiskorealaiset passintarkastajat nousevat bussiin ja selaavat lähtijöiden digikameroista valokuvat ruutu kerrallaan läpi. Lopulta bussit jatkavat Etelä-Koreaan.

Tosin kukaan ei ole kahteen vuoteen päässyt tällä tavalla Koreoiden rajan yli. Maiden suhteet ovat olleet syväjäässä sen jälkeen kun Pohjois-Korean ydinkoe tammikuussa 2016 käynnisti keskinäisten vastatoimien kierteen.

Kaesongin teollisuusalue tyhjennettiin. Jopa maiden välinen punainen hätäpuhelinlinja katkaistiin.

 

Nyt raja on taas auki ja puhelinlinjakin toimii. Näyttää siltä, että sodan partaalle ajautuneiden maiden suhteet paranevat suorastaan huimaa vauhtia.

Ensin Koreoiden edustajat sopivat tammikuun alussa, että Pohjois-Korea osallistuu Etelä-Korean Pyeongchangissa helmikuussa pidettäviin talviolympialaisiin.

Sitten Etelä-Korea ja Yhdysvallat päättivät ”olympiahengen nimessä” lykätä vuotuisia suursotaharjoituksiaan, jotka yleensä pidetään helmikuussa. Pohjois-Korea pitää harjoituksia hyökkäyksen valmisteluna.

Etelä-Korea on vihjaillut harkitsevansa pohjoista vastaan asettamiensa pakotteiden poistamista tilapäisesti kisojen ajaksi. Se on myös ehdottanut, että kisojen aikana järjestetään Korean jaon erottamien perheiden tapaamisia.

Koreoiden välien lämpeneminen ei ole niin yllättävää kuin voisi luulla.

Maiden suhteisiin vaikuttaa kaksi asiaa: Pohjois-Korean tempaukset sekä Etelä-Korean poliittiset muutokset. Siellä valta vaihtelee jyrkän haukkamaisesti pohjoiseen naapuriin suhtautuvien ja liennytystä kannattavien poliitikkojen välillä.

Toukokuussa 2017 presidentiksi noussut Moon Jae-in on selvästi neuvotteluhaluisempi kuin kaksi edeltäjäänsä, jotka kymmenessä vuoden kuluessa ajoivat suhteet Kim-dynastian kanssa karille.

Moon näki olympialaisissa tilaisuuden korjata tilannetta ja käytti heti liennytyskorttinsa.

Etelä-Korea haluaa, että kisat onnistuvat mahdollisimman hyvin. Pyeongchangin olympiakeskuksesta on matkaa rajalle vain noin 80 kilometriä ja äärimmäisen jännittynyt tilanne on pitänyt kisojen lipunmyynnin laimeana.

 

Koreat aikovat marssia kisojen avajaisissa yhteisen lipun alla, edellisen kerran se onnistui yli kymmenen vuotta sitten Torinon talviolympialaissa vuonna 2006.

Yhteisen sinivalkoisen lipun alla pelaa myös naisten jääkiekkojoukkue, johon Etelä-Korea tarjosi pohjoiskorealaisille pelaajille paikkoja hyvän tahdon eleenä.

Pohjoiskorealaisista talviurheilijoista vain taitoluistelupari Ryom Tae-ok ja Kim Ju-sik olisi suorituksillaan ollut oikeutettu kisapaikkaan. Vaikka kisojen ilmoittautumisaika oli jo kulunut umpeen, sopivat Koreat Kansainvälisen olympiakomitean kanssa, että Pyeongchangiin matkaa kaikkiaan 22 urheilijan joukko, jossa on myös maasto- ja alppihiidon sekä kaukalopikaluistelun edustajia.

Pohjoiskorealaiset urheilijat ovat voittaneet vuodesta 1964 lähtien kaikkiaan 56 olympiamitalia, niistä kaksi talvikisoista. Mitään kultajuhlaa ei siis ole luvassa, tärkeintä on kisoihin osallistumisen propagandamerkitys.

Parinkymmenen urheilijan mukana kisoihin matkustaakin monisatapäinen osasto pohjoiskorealaisia. Se on diktaattori Kim Jong-unin hallinnolle se tärkeämpi olympiajoukkue.

Kisoihin on lähdössä ainakin 230 cheerleaderiä, 140 hengen orkesteri, naispopparibändi sekä 30 taekwondo-näytöksiin osallistuvaa urheilijaa.

Vuonna 1969 perustettu Samijon-orkesteri on Pohjois-Korean vanhimpia virallisia äänitorvia. Valtaosa sen jäsenistä on jousisoittimia soittavia naisia. He esittävät klassisia kappaleita ja säestävät oopperaa sekä tanssiesityksiä, jotka ylistävät Pohjois-Koreaa koko sen olemassaolon ajan johtanutta Kimin hallitsijasukua.

Mukana on myös Pohjois-Korean nuorisomusiikin valovoimaisin edustaja, naisyhtye Moranbong, jonka esiintyjät Kim Jong-un valitsee tiettävästi henkilökohtaisesti. Sähkökitaran, saksofonin ja syntetisaattorin säestyksellä esitettyjen kappaleiden sanoituspolitiikka on järkähtämättömän selkeä. Yhtyeen suurin hitti on Kim Jong-unia ylistävä Me kutsumme häntä isäksi.

”Kaunokaisten armeijaksi” ristityn cheerleaderjoukkueen jäsenet valitaan tarkasti sekä ulkonäön että poliittisen uskollisuutensa perusteella.

Myös Kimin vaimo, Pohjois-Korean ykkösnainen Ri Soi-ju kuului aiemmin ryhmään. Cheerleaderit pyrkivät esiintymään kisojen aikana myös yhdessä amerikkalaiskollegojensa kanssa.

Sittenkin kisoihin. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach ja Pohjois- sekä Etelä-Korean urheiluministerit.

Sittenkin kisoihin. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach ja Pohjois- sekä Etelä-Korean urheiluministerit. © LAURENT GILLIERON / AP / LK

Kim Jong-unin valtakaudella Pohjois-Korean viralliseksi puolustusopiksi on noussut, että armeijan on valmistauduttava Yhdysvaltain johtamaan hyökkäykseen, joka tulee varmasti. Vain sen ajankohta on auki.

Korean niemimaan maasto ei salli hyökkäysjoukkojen keskittämistä asemiin vähitellen, niin kuin Yhdysvallat teki ennen Irakin valtausta 2003. Siksi Pohjois-Korea uskoo, että Yhdysvallat harjoittelee eteläkorealaisten kanssa hyökkäystä vaihe kerrallaan. Kaikki vaiheet on kytketty päätavoitteseen, Kimin hallinnon eliminoimiseen massiivisella ensi-iskulla maalta, mereltä ja ilmasta.

Viime vuoden aikana kaikkia näitä vaiheita harjoiteltiin Pohjois-Korean mielestä niin perusteellisesti, että hyökkäys voi olla jo ovella.

Muu maailma on pysynyt kuurona Kimin vakuutteluille, ettei Pohjois-Korea missään nimessä aio hyökätä ensin, koska se olisi itsetuhoista. Sen ohjus- ja ydinohjelmien tarkoituksena on ainoastaan turvata nykyhallinnon olemassaolo ja taata tasaveroiset neuvotteluasemat, jos Koreoiden tulevasta asemasta ryhdytään neuvottelemaan.

Kimiä turhauttaa, ettei ulkomaailma suostu tajuamaan tätä hänen mielestään täysin johdonmukaista ajatuskulkua vaan puhuu jatkuvasti hänestä arvaamattomana, epäloogisena ja sotaa janoavana riidankylväjänä.

Kimiä kalvaa myös ”nuoren ja kokemattoman” johtajan määrite – onhan hän seitsemän vuoden aikana vakiiinnuttanut valtansa armottoman tehokkaasti ja nostanut Pohjois-Korean ydinpelotteen uudelle tasolle. Pohjois-Korean kuudesta ydinkokeesta neljä on tehty hänen kaudellaan, ohjuskokeita Pohjois-Korea teki pelkästään viime vuonna yli 20.

Voi olla, että Kim Jong-un arvioi saavuttaneensa niin vahvan ydinpelotteen, että hänen hallintonsa olemassolo on turvattu. Jos diktaattori tuntee olonsa turvalliseksi, voi olympiarauha olla ensimmäinen askel kohti todellisia neuvotteluita.

Pohjois-Korean ydinohjelma on edennyt nopeasti siitä huolimatta, että YK:n turvallisuusneuvosto on päättänyt yhdeksän kertaa pakotteista sen jälkeen kun maa teki ensimmäisen ydinkokeensa lokakuussa 2006.

Marraskuun lopussa Kim ilmoitti Pohjois-Korean ”saavuttaneen historiallisen tavoitteensa”, joka on kehittää Yhdysvaltoihin ulottuva ydinohjus.

Asiantuntijat eivät usko, että Pohjois-Korea olisi vielä aivan niin pitkällä. Maa on kyllä kokeillut pitkän kantaman ohjusta mutta todennäköisesti se kuljetti vain kevyttä ydinkärjen jäljitelmää.

Useimmat asiantuntijat kuitenkin varoittavat, että Pohjois-Korea on enää ”kuukausien tai korkeintaan parin vuoden” kehitystyön päässä toimivan ohjuksen ja siihen sopivan ydinkärjen rakentamisesta.

Peli ei lopu hetkeksikään. Pohjois-Korea ehti jo vihjailla, että se jää sittenkin pois kisoista.

”Talviolympialaiset avaavat toivottavasti oven valoisampaan tulevaisuuteen Korean niemimaalla”, kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach julisti Lausannessa poseeratessaan Etelä- ja Pohjois-Korean urheiluministerien kanssa.

Se saattaa olla toiveajattelua. Olympiarauha tunnettiin jo antiikin aikana, yleensä se loppui heti kun kisatkin. Olympiarauhan kestäessä riitapuolet lähinnä keräsivät voimiaan ja valmistelivat tulevia iskuja.

Pohjois-Korea saattaakin suunnitella jo seuraavaa kriisiä. Sen selviytymisstrategia on jo kohta 30 vuoden ajan noudattanut samaa kaavaa, arvioi maata pitkään seurannut tutkija Andrei Lankov.

Ensin luodaan kriisi, sitten neuvotellaan ulospääsy mahdollisimman pienin myönnytyksin. Kun hyöty on kuitattu, aloitetaan alusta ja luodaan taas uusi kriisi.

Pohjois-Korea on nyt keskittynyt keskustelemaan Etelä-Korean kanssa. Se on poikkeuksellista, yleensä maa on suhtautunut naapuriinsa yliolkaisesti Yhdysvaltain sätkynukkena. Tarkoituksena on lyödä kiilaa Yhdysvaltain ja Etelä-Korean välille.

Olympialaiset antavat tilaisuuden myös Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean välien lämmittelylle, kisoja seuraa Etelä-Koreassa presidentti Donald Trumpin lähiomaisia.

Pohjois-Korean tuorein ohjuskoe marraskuussa käynnisti Trumpin ja Kimin holtittoman kilpalaulannan. Trump uhkasi panna ”rakettimiehen” kuriin ”tulella ja tuholla”. Kim vastasi uudenvuodenpuheessaan, että koko Yhdysvallat on jo pohjoiskorealaisten ydinohjusten ulottuvilla ja kertoi, että ydinaseiden laukaisunappi on aina hänen pöydällään.

Sen jälkeen Trump on ylvästellyt suuremmalla laukaisunapillaan ja ajanut yhä tiukempia Pohjois-Koreaan kohdistuvia pakotteita sekä YK:ssa että kotimaassaan.

Pohjois-Korea laskee, että olympialaisten aikana amerikkalaisten kanssa käytävät epäviralliset keskustelut saattavat edistää sen näkemysten ymmärtämistä.

Kim ei kuitenkaan olisi Kim, ellei hän hyödyntäisi olympialupauksiaankin kiristysvälineenä. Tammikuun puolivälissä Pohjois-Korea ehti jo vihjailla, että se voi sittenkin vielä jäädä pois kisoista.

”On hyvä tietää, että olympiajoukkuettamme kuljettavat bussit ja junat eivät ole vielä lähteneet Pjongjangista”, pohjoisen virallinen uutistoimisto KCNA muistutti. 

Sisältö