Filippiinien presidentti lupaa heittää huumekauppiaiden ruumiit mereen kalanruuaksi ja haistatti pitkät YK:lle
Rodrigo Duterte kantaa ylpeänä pilkkanimeään ”Rankaisija” ja ylistää diktaattori Marcosin aikaa.
Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte, 71, uhkasi 21. elokuuta jättää YK:n, joka on arvostellut Duterten kovaa linjaa huumeiden vastaisessa sodassa. Duterte kehotti Kiinaa ja Afrikan maita perustamaan YK:n kanssa kilpailevan järjestön.
Ulkoministeri Perfecto Yasay vakuutti myöhemmin, että Filippiinit pysyy YK:ssa.
Duterte, jota kutsutaan myös ”Rankaisija”-nimellä, on antanut poliiseille luvan ampua huumekonnat hengiltä. Presidentti on vakuuttanut, että ihmisoikeudet eivät häntä kiinnosta, ja uhannut heitättää ruumiit Manilanlahteen lihottamaan kaloja.
Teloitustyylisissä iskuissa arvellaan kuolleen toukokuusta lähtien jopa 1 800 ihmistä. Tuolloin Duterte vannoi virkavalansa. Ennen presidenttiyttä hän toimi Davaossa pormestarina yli 20 vuoden ajan.
Duterte valittiin presidentiksi vasemmistolaisen PDP-Laban-puolueen ehdokkaana, joka lupasi kovia otteita rikollisia vastaan. YK ja Amnesty ovat arvostelleet Dutertea useita kertoja ihmisoikeusrikkomuksista.
Myös Duterten huumori on herättänyt huomiota. Kun australialainen lähetyssaarnaaja raiskattiin joukolla ja surmattiin Filippiineillä, Duterte ihasteli AFP:n mukaan mukaan naisen ulkonäköä ja pahoitteli, ettei päässyt ensimmäisenä raiskaamaan tätä.
Rajun sisäpoliittisen kriisin Duterte sai kuitenkin aikaan vasta, kun hän salli vuonna 1989 kuolleen diktaattorin Ferdinand Marcosin ruumiin uudelleen hautaamisen sotasankareiden hautausmaalle Manilaan.
Ihmisoikeusjärjestöt ja Marcosin diktatuurin uhrit vetosivat korkeimpaan oikeuteen, että ”diktaattorille, valehtelijalle ja varkaalle” ei suotaisi sankarihautajaisia. Hautajaiset siirtyvät mahdollisesti syyskuuhun.
Korkein oikeus otti kiistan ratkaistavakseen. Presidentti on luvannut totella oikeuden päätöstä.
Marcosin muovinukkea muistuttava ruumis on ollut 22 vuotta lasiarkussa odottamassa sankarihautajaisia. Kun diktaattori kuoli, hänen leskensä Imelda Marcos kielsi, että häntä ei saa haudata muualle kuin sankarihautausmaalle. Kantaansa leski ei ole muuttanut.
Presidentti Duterte halusi avata sankarihautausmaan portit diktaattorin jäännöksille. Se oli hänen vastapalveluksensa siitä, että Marcosin perhe tuki häntä toukokuun vaaleissa.
Marcosin perhe on kokenut hämmentävän poliittisen ylösnousemuksen Filippiineillä. Se on kasvattanut poliittista valtaansa voimakkaasti viime vuosina ja pystyy vaikuttamaan jopa vaalituloksiin.
Duterte ja Marcosin suku kietoutuvat poliittisesti yhteen. Marcosin vallasta aikanaan hyötyneet rikkaat perheet ovat mukana uudessa nousussa.
Marcosin perhe ja sen poliittiset tukijat antavat nuorille sukupolville kuvan, että diktaattori Marcosin aikana Filippiinit eli kultaisia vuosiaan. Monet nuoret, jotka eivät ole eläneet diktatuurin aikana, uskovat että Marcos oli maan paras presidentti ja Filippiinit oli tuolloin Aasian johtava valtio.
Nyt presidentti Duterte esiintyy uutena Marcosina, joka lupaa nostaa maan entiseen loistoonsa.
Marcosin perheeltä on vaadittu diktaattorilta jääneitä varoja takaisin. Kun uusi presidentti Corazon Aquino astui virkaansa vuonna 1986, hänen ensimmäisiä toimiaan oli vaatia Marcosin perheeltä diktaattorin omaisuutta takaisin.
Rahat, timantit ja arvoesineet haihtuivat kuitenkin kuin tuhka tuuleen, kun ne oli lastattu kuljetuskoneisiin. Valtio on perännyt Marcosin omaisuutta Sveitsin pankeilta, mutta turhaan.
Marcosin puolison Imelda Marcosin, 87, omaisuus arvioitiin aviopuolison kuoleman aikoihin 10 miljardiksi dollariksi.
Imelda on yhä mukana Filippiinien politiikassa. Hän on kongressin jäsen, ja lapsetkin ovat menestyneet. Tytär Imee Marcos, 61, on kuvernöörinä Ilocos Norten provinssissa, ja poika Ferdinand Marcos Jr., 58, johtaa perheen poliittista paluuta. Hän on suosittu senaattori ja ääniharava, jonka lempinimi on ”Bongbong”.
Ferdinand Marcos Juniorilla saattaa olla kannatusta jopa presidentiksi asti Dutarten jälkeen. Hän hävisi varapresidentin viran täpärästi viime toukokuussa.
”Bongbong” kulkee poliittisissa kokouksissa luutnanttinaan miljoonien filippiiniläisten ihailema nyrkkeilijä Manny Pacquiano. Hänkin pyrkii politiikkaan ja on ehdolla senaattiin.
Suurin osa kansasta on jo unohtanut Imelda Marcosin kengät. Nyt 3 000 kengästä suuri osa on homehtunut ja tuhoutunut huonon varastoinnin takia. Kengistä tuli 1990-luvun alussa maailmanlaajuinen ahneuden ja mädännäisyyden vertauskuva.
Imeldan tuhlailu oli legenda. Hän osti kokonaisia pilvenpiirtäjiä New Yorkista. Myös Empire State Buildingiä tarjottiin hänelle, mutta rakennus oli Imeldan mielestä ”tyylitön”. Imelda myös komensi yksityisjettinsä tekemään U-käännöksen kesken lennon, koska huomasi unohtaneensa ostaa juustoja Roomasta.
Keskustelu Ferninad Marcosin viimeisestä leposijasta on nostanut päivänvaloon tosiasioita diktaattorin elämästä. Paljon puhuttu Marcosin sotasankaruus on osoittautunut huijaukseksi.
Yhdysvaltain asevoimien sotahistorioitsija Ricardo José kertoo ABS-CBN:n uutisille, että amerikkalaisten selvitysten mukaan Marcos ei ollut sotasankari. Tutkijan mukaan Marcosin elämäkertakirjassaan kuvaamat sankariteot ovat mielikuvituksen tuotetta.
Marcos väittää, että hänen johtamansa sissiryhmä Ang Maharlika poltti kolme japanilaista sotalaivaa. Yhdysvaltain asevoimien sotahistorioitsija sanoo, että Marcos keksi tapahtumat.
Marcos yritti peräti seitsemän kertaa vakuuttaa Yhdysvaltain kansallisarkiston siitä, että hänen sotasankaruutensa on totta, mutta ei saanut koskaan väitteelleen hyväksyntää.
Silti hän onnistui sumuttamaan Tyynenmeren joukkoja toisessa maailmansodassa komentaneen kenraali Douglas MacArthurin esikunnan, joka myönsi hänelle Yhdysvaltain armeijan toiseksi korkeimman kunniamerkin (Distinguished Service Cross).
Marcos oli tavallinen rivisotilas, mutta diktaattoriksi päästyään hän sai kaikki mahdolliset filippiiniläiset kunniamerkit.
Marcos valittiin vuonna 1965 vaaleilla Filippiinien johtoon. Seitsemän vuotta myöhemmin hän kaappasi vallan määräämällä sotatilalain, jonka turvin hän nousi diktaattorin asemaan.
Marcos surmautti tuhansia ihmisiä, kohteli rautanyrkein vastustajiaan, vangitutti oppositioväkeä ja antoi kiduttaa heitä. Marcosin ura päättyi karkotukseen vuonna 1986, kun kansa nousi rauhanomaiseen kapinaan ja ajoi diktaattorin maanpakoon.
Marcos kuoli Havaijilla 72-vuotiaana syyskuussa 1989. Ruumis oli siellä neljä vuotta, kunnes se vietiin Pohjois-Filippiineille Marcosin kotikaupunkiin Bataciin rakennettuun mausoleumiin.