Ikuinen vihollinen

Se ei elä eikä ajattele, mutta se on kaikkea muuta kuin kuollut. Se on aina läsnä, mutta sitä ei voi nähdä paljain silmin. Virus kirjoittaa taas synkkää lukua ihmiskunnan historiaan.

Tiede 27.03.2020 06:00
Teksti Lassi Lapintie Grafiikka Hannu Kyyriäinen

Siellä missä on elämää on myös viruksia, ja niitä on enemmän kuin mitään elämänmuotoa.

Esimerkiksi yhdessä litrassa merivettä viruksia on noin 10 miljardia. Jos maailman kaikkien merien virukset asetettaisiin peräkkäin, jono yltäisi 10 miljoonan valovuoden päähän maapallosta tai kaksi kertaa naapurigalaksiimme Andromedaan ja takaisin.

Virukset lyövät määrässä myös bakteerit. Erilaisia viruksia on planeetallamme ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin bakteereja.

Virus ei ole bakteerin kaltainen solu, vaan sitä pienempi biologinen hiukkanen, jonka proteiinikuori pitää sisällään pienen määrän perimää.

Viruksilla ei ole omaa aineenvaihduntaa, mutta ne pyrkivät lisääntymään ja levittämään perimäänsä elävien olentojen tapaan seuraavalle sukupolvelle. Siinä ne ovat riippuvaisia elävistä soluista, isäntäsoluista, joiden sisällä ne lisääntyvät.

Virusta voi verrata robottiin, joka noudattaa orjallisesti ohjelmointiaan – tartuta, lisäänny ja leviä loputtomasti.

”Virukset ovat olleet olemassa jo ehkä ennen kuin me aitotumalliset oliot, ihan sieltä evoluution alkuliemistä”, sanoo professori Olli Vapalahti. Hän on zoonoosivirologi ja tutkii eläimistä ihmisiin siirtyviä tauteja.

Suurikokoisessa nisäkkäässä, kuten ihmisessä, viruksella on vastassaan evoluution raskaasti aseistama immuunijärjestelmä. Aina sekään ei riitä.

 

Taudit syntyvät virusten ja immuunijärjestelmien välisestä sodasta, jossa virus pyrkii leviämään eteenpäin uusiin isäntiin ennen kuin immuunijärjestelmä tuhoaa sen kokonaan.

Tutuin esimerkki on tavanomainen flunssa eli nuhakuume, jossa lievä hengitysteiden infektio levittää viruksia tehokkaasti eteenpäin pisaratartuntana. Flunssaa aiheuttavia viruksia on lukematon määrä, minkä vuoksi taudista paranee vain sen sairastamalla.

Flunssaa vaarallisemmat tartuntataudit – kuten influenssat – saavat usein alkunsa viruksen levitessä eläimestä ihmiseen, jolloin immuunijärjestelmä kohtaa sille vieraan tunkeilijan.

Eläimestä tarttuva taudinaiheuttaja voi muuttua epidemiaksi tai laajemmaksi pandemiaksi, jos se oppii siirtymään myös ihmisten välillä.

”On monia tauteja, jotka leviävät eläimestä ihmiseen, mutta eivät ihmisestä toiseen”, sanoo Helsingin yliopiston tautiekologian tutkija Tuomas Aivelo.

Uuden koronaviruksen alkuperäksi on epäilty lepakkoja, joiden elimistössä on runsaasti erilaisia viruksia. Lepakot eivät niiden aiheuttamista oireista kärsi.

Virus voi siirtyä lepakosta ihmiseen myös välikätenä toimivan kolmannen eläinlajin kautta. Aivelon mukaan tällaista tartuntatapaa kuvataan realistisesti elokuvassa Tartunta (Contagion, 2011), jossa kuvitteellinen virus leviää lepakon syömästä banaanista sikolättiin ja sieltä teurastajan kautta ihmiseen. Pandemia alkaa.

Välikappaleeksi on epäilty muurahaiskäpyä, jota myydään Kiinan laittomilla villieläinmarkkinoilla. Muurahaiskäpyä peittävän panssarin kilvet ovat suosittu raaka-aine Kiinan perinteisessä lääketieteessä.

Virus ei oikeastaan pyri tappamaan ketään. Erityisen vaarallinen tauti on sillekin haitaksi. Kun isäntäeliö kuolee tai joutuu vuodepotilaaksi sairaalaan, virus ei enää pysty toteuttamaan tehtäväänsä eli leviämään tehokkaasti.

 

Covid-19 ei ole ensimmäinen tartuntatauti, joka on syössyt ihmiskulttuurin raiteiltaan. Virukset ja bakteerit ovat muokanneet ihmiskunnan historiaa kautta aikojen ikään kuin kulisseista.

Taudinaiheuttajista vaikutusvaltaisin on bakteeri Yersinia pestis, jonka aiheuttama rutto on kolmeen otteeseen vienyt huomattavan osan ihmiskunnasta hautaan.

Pandemioista tappavin oli 1300-luvun musta surma, jossa rutto ravisteli Euroopan valtakuntia ja surmasi vähintään kolmasosan maanosan asukkaista.

Viruksista suurimman jäljen historiaan ovat jättäneet variola major ja variola minor, joiden aiheuttama isorokko piinasi ihmiskuntaa tappavana kulkutautina tuhansien vuosien ajan ennen kuin se lopulta hävitettiin rokotteilla.

Suurimman tuhotyönsä isorokko teki Amerikan mantereella, jonne eurooppalaiset valloittajat veivät sen mukanaan 1500-luvulla. Uudelta mantereelta virukset löysivät ihmispopulaation, jolla ei ollut laumaimmuniteettia sitä vastaan. Jälki oli hirveää.

Isorokko ja muut taudit levisivät kuin tuli kuivassa ruohikossa. Ne surmasivat arvioiden mukaan jopa 90 prosenttia Amerikan mantereen alkuperäisväestöstä – yli 50 miljoonaa ihmistä. Se oli noin kymmenesosa maapallon silloisesta väestöstä.

Joukkokuolema petasi tien nykyiselle maailmanjärjestykselle. Yhdysvallat ja muut alueen valtiot olisivat voineet jäädä syntymättä, jos taudit eivät olisi murentaneet mantereen alkuperäisten asukkaiden kykyä vastarintaan.

 










Tuhansien vuosien ajan kulkutaudit olivat kirous – ylimaallinen vitsaus, jonka jumala, saatana tai naapurikylän noita langetti syntisen ihmiskunnan päälle.

Tämä muuttui 1600-luvulla, kun hollantilaiset linssien valmistajat ja italialainen yleisnero Galileo Galilei (1564–1642) loivat ensimmäiset mikroskoopit. Kun kaukoputki avasi taivaankappaleiden salaisuudet, mikroskooppi paljasti maailman, joka on liian pieni paljain silmin nähtäväksi.

Linssinhiojista taitavimpia oli Antoni van Leeuwenhoek (1632–1723), joka ensimmäisenä ihmisenä näki mikrobit omin silmin. Mikrobien roolin taudinaiheuttajina osoittivat 1800-luvulla ranskalaiskemisti Louis Pasteur (1822–1895) ja saksalaislääkäri Robert Koch (1843–1910).

Virukset bakteereista erillisinä taudinaiheuttajina tunnistettiin 1800-luvun viimeisinä vuosina, ja selkeä kuva niistä saatiin vasta kun elektronimikroskooppi keksittiin vuonna 1939.

Menneille sukupolville kulkutaudit olivat väistämätön osa elämää, mutta lääketieteen edistyessä vauraat maat pääsivät eroon useimmista tappavista tartuntataudeista.

Siksi uuden vaarallisen taudinaiheuttajan nousu on kansainväliselle järjestelmälle valtava sokki.

”Ei se mikään luonnonlaki ole, että tauti lähtee Kiinasta. Kyse on numeroista. Kiinassa asuu paljon ihmisiä.”

Viruksia ja tartuntatauteja ei enää nimetä niiden alkuperän mukaan. Vanhan käytännön ajatellaan leimaavan rasistisesti ihmisryhmiä, eikä ”Wuhanin viruksen” kaltaisia nimiä käytetä.

Maailman terveysjärjestö WHO pohti uuden koronaviruksen ja sen aiheuttaman taudin nimeämistä viikkoja. Lopputuloksena saatiin tekniseltä kalskahtava ja geografisesti neutraali tautinimi covid-19, jonka aiheuttaa koronavirus sars-cov-2.

Lyhenne covid tulee sanoista coronavirus disease, ja luku 19 viittaa vuoteen 2019.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on puhunut myös ”kiinalaisviruksesta”.

Yhteys Kiinan ja tartuntatautien välillä ei ole tuulesta temmattu, sillä monet vaaralliset epidemiat ovat lähteneet liikkeelle juuri Kiinasta.

Kiinan eläintorikulttuuri ja suuri, tiheästi asuva väestö ovat omiaan lisäämään ihmisten ja eläinperäisten tautien välisiä kontakteja.

Tuomas Aivelon mukaan kyse on tilastollisesta todennäköisyydestä.

”Ei se mikään luonnonlaki ole, että tauti lähtee Kiinasta. Kyse on numeroista. Kiinassa asuu paljon ihmisiä”, Aivelo sanoo.

Tiukasti kontrolloidussa Kiinassa varoitukset uusista tartuntataudeista eivät pääse leviämään tarpeeksi ripeästi. Tämä nähtiin myös koronavirusepidemiassa, kun viranomaiset syyttivät taudista ensimmäisenä joulukuussa kertonutta lääkäriä perättömien huhujen levittämisestä. Lääkäri itse kuoli myöhemmin tautiin.

Hongkongilaislehti South China Morning Postin tietojen mukaan ensimmäinen covid-19-tapaus havaittiin Kiinassa jo marraskuussa, viikkoja ennen kuin Kiina kertoi epidemiasta julkisuuteen.

 

Vuoden 2020 pandemia sikisi vaatimattomasta lähteestä.

Koronavirukset ovat laaja virusten perhe, joista monet aiheuttavat ihmisissä tavallista flunssaa. Silloin tällöin myös koronavirus heittäytyy vaaralliseksi hypätessään eläimestä ihmiseen.

Erityisen tuhoisia koronaperheen jäseniä olivat sars- ja mers-tautien aiheuttajat, jotka surmasivat suuren osan sairastuneista. Niistä ei kuitenkaan ollut maailmanvalloittajiksi, koska ne olivat liian tappavia.

Vakavia oireita useimmissa sairastuneissa aiheuttava tauti on helppo tunnistaa ja eristää. Ääriesimerkki tästä on huippuvaarallinen ebolavirus, joka tappaa puolet tartunnan saaneista mutta leviää vain suorasta kontaktista ruumiinnesteiden kanssa.

Covid-19 kulkee keskitietä tappavuuden ja tarttuvuuden välillä. Sen oireet ovat monilla lievempiä ja kuolleisuus pienempi kuin sarsilla ja mersillä, joten tauti leviää tehokkaammin.

”Virus on nyt löytänyt uuden kodin ihmisestä”, sanoo Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen.

Tällä kertaa vihollinen piileskelee näkymättömänä käsissämme ja keuhkoissamme. Koronavirustautiin sairastunut tartuttaa keskimäärin arviolta 2–2,5 muuta ihmistä, jolloin tauti olisi noin kaksi kertaa kausi-influenssaa tarttuvampi. Kaikista havaituista tartunnan saaneista lähes viidennes tarvitsee sairaalahoitoa.

Yhtälö riittää romahduttamaan useimmissa maissa terveydenhuoltojärjestelmän, jos tauti leviää hallitsemattomasti. Näin kävi Italiassa.

Covid-19-taudin pelottava matematiikka sai valtiot lyömään ovensa säppiin. Taudin leviämistä on pakko hidastaa.

 

Taistelusta covid-19-pandemiaa vastaan tulee pitkä, Lasse Lehtonen ennustaa. Kuinka pitkä, sitä ei kukaan voi varmuudella sanoa.

”Monet ovat heittäneet arvion, että puoli vuotta, ja se on omakin arvioni, mutta on aina mahdollista, että tulee seuraava aalto.”

Lehtonen sanoo, että Suomen tulisi poikkeustilan sijaan varautua uuteen normaaliin ja nostaa terveydenhuollon resurssitasoa pysyvästi. Hän on puhunut tämän puolesta myös eduskunnan valiokunnissa.

”Entisessä maailmassa oli kulkutautisairaaloita ja tuberkuloosiparantoloita. Resurssit tällaisten potilaiden hoitamiseen olivat olemassa, eikä silloin tarvittu erillistä valmiuslainsäädäntöä.”

Nyt tehdyt rajut toimet – kuten kokoontumisten rajoittaminen – ovat kuitenkin tarpeen, Olli Vapalahti sanoo.

”Toivotaan, että ehdittiin ajoissa, ei varmaan hetkeäkään liian aikaisin. Tulokset eivät näy heti, mutta jos mitään ei olisi tehty, me olisimme olleet kohta Italia tai Wuhan.”

Vapalahden mukaan tiukoille kontrollitoimille on tietty aikaikkuna, jonka sisällä ne vielä tehoavat, ja ”jos hevonen on lähtenyt tallista, on myöhäistä sulkea ovi”.

Koko maailman lääketieteellinen tutkijayhteisö etsii nyt kovalla kiireellä lääkkeitä ja rokotetta uutta koronavirusta vastaan.

Rokotteen kehittämiseen ja saamiseen menee kuitenkin vuosia. Nyt liikkeellä olevaa virusta vastaan kehitetty rokote ei myöskään välttämättä toimi täysin tulevaisuuden koronaviruskantaa vastaan.

”Kyse on hyvin muuntautumiskykyisestä viruksesta”, Lehtonen sanoo. ”On toinen juttu, kuinka laajasti rokote suojaa, kun virus taas mutatoituu ja lähtee uusi epidemia käyntiin.”

Lehtosen mukaan pandemia pysähtyy, kun tarpeeksi suuri osa ihmisistä on sairastanut taudin ja laumaimmuniteetti kehittyy.

 

Pandemiat päättyvät yhtä varmasti kuin ne alkavat, mutta uuden koronaviruksen vaikutukset yhteiskuntiin voivat olla pitkäaikaisia.

”Jos eri maat rupeavat epidemioiden pelossa rajaamaan ihmisten liikkumista, palataan ajassa taaksepäin sata vuotta. Kun menit Yhdysvaltoihin, jouduit ensin Ellis Islandille kahdeksi viikoksi karanteeniin. Matkailu voi muuttua aika oleellisesti”, Lasse Lehtonen sanoo.

Uuden pandemian ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Vuosikausien ajan lääkärit, tutkijat ja aktivistit olivat varoittaneet, että pandemiaan ei ole valmistauduttu. Varoitusta toisti myös miljardööri Bill Gates puheessaan vuonna 2015.

”Toivottavasti yhteinen vihollinen lisäisi yhteistyötä ja ymmärrystä. Toivottavasti se ei tarkoita käpertymistä, nationalismia ja vieraan pelkoa”, Olli Vapalahti sanoo.

Tulevaisuudessa tartuntataudit todennäköisesti nousevat kansallisen turvallisuuden asialistalla terrorismin edelle monessa maassa. Tutkijoilla ja poliitikoilla on edessään suuri savotta, kun he setvivät koronakaaoksen jälkipyykkiä.

Aasian maiden esimerkki osoittaa, että varautuminen kannattaa. 2000-luvun alun sars-epidemian karaisemat Etelä-Korea, Singapore ja Hongkong onnistuivat heti käyttöön otetuilla tiukoilla toimilla rajaamaan uuden koronaviruksen leviämistä.

Vielä ei tiedetä, sisäistetäänkö koronan oppitunnit myös länsimaissa. Seuraava vaarallinen tartuntatauti odottaa jo – yhtä väistämättömänä kuin auringonlasku.

Jutun lähteenä on käytetty myös Dorothy H. Crawfordin kirjaa Viruses: A Very Short Introduction (Oxford University Press, 2018).

Sisältö